Autoasiaa

Autoni oli automurron seurauksena korjaamolla kolme viikkoa. Ulkopuolisen (lue=ei asiantuntijan) silmin näytti ensin siltä, että ainoastaan apukuskin puoleiset ikkunat oli pistetty säleiksi, kun oli haluttu päästä käsiksi sisältöön. Kuinka ollakkaan pajalla selvisi, että ikkunat oli väännetty rikki lapiolla rungon ja lasin välistä (??!!), mikä oli aiheuttanut myös peltivaurioita.

Vakuutusyhtiön kanssa kaikki toimi jouhevasti. Vuokra-auto oli alla saman tien ja korvausrahat viedyistä tavaroista tuli tilille samana päivänä. Samaa tehokkuutta ei valitettavasti löytynyt korjauspuolelta.

Ensinnäkin sain kuulla, että Hyundai Coupe on harvinainen auto. (WTF?!) Varaosia - tässä tapauksessa lasejakaan - ei löytynyt pohjoismaista, vaan niitä jouduttiin lähettämään muualta Euroopasta. Odotus kesti pari viikkoa. Muiden osien osalta meni melkein kolme.

Sitten viimein kun sain oman autoni alle korjattuna, huomasin, että apukuskin puoleisessa ikkunassa on valmiiksi syvä 3-4 cm pitkä naarmu. Laitoin reklaamaatiota menemään saman tien ja kun korjaaja viimein soitti takaisin, niin kommentti oli: "Kyllä asentaja oli huomannut naarmun, mutta unohti kertoa siitä." Tuut, tuut, tuut...

Joulukelejä

Joulutunnelma oli viikonloppuna hieman hakusessa, kun vettä tihkutti ja maa oli kaikkea muuta kuin valkoinen. Oli keli mikä tahansa, niin onneksi syömisen tuomaan joulutunnelmaan voi aina luottaa. Joulu ilman ähkyä ei ole oikea joulu.

Tällä kertaa syöminen jäi onneksi vain muutamaan päivään, koska pyhät eivät osuneet kalenteriin mitenkään lomapäiviä ruokkivasti. Perusviikonloppu piteni vain päivällä. Maanantaina päästiinkin sitten ihailemaan sateen sijaan myrskyssä taipuvia puita ja kuuntelemaan miten tuuli tuiversi jopa kerrostalon nurkissa. Bonuksena tietysti naapurin aamuvisiitti klo 6.10. Aina hyvä aika soitella ovikelloa.

Maanantai-iltana joulusta muistutti enää yhä turvoksissa oleva jääkaappi ja ylimääräiset roskapussit parvekkeella. Työpaikalla tiistaina siitä muistutti perjantaina jääkaappiin unohtunut siianmäti. Ei näin.

Onneksi sisko oli buukannut keskiviikolle joululahjaksi kasvohoidot Helsinki Day Spassa. Voisihan sitä huonomminkin Viatonta lasta juhlia. Kuulaan ihon (?!?) tuntemus tosin häipyi välittömästi ulkona tervehtineeseen vesisateeseen.

Kai näissäkin "talvikeleissä" jotain positiivista on. Mä en vain ole keksinyt mitä.

Se on joulu nyt!

Uuden vuoden lupauksista en paljon perusta, joten aion tehdä joululupauksen. Tästä joulusta eteenpäin lupaan olla ahkerampi blogin päivittäjä kuin sitten viime joulun. Lupausta ei pitäisi kaiken järjen mukaan olla hirveän hankala täyttää...

Mitä sitten viime kuuleman. Noh, Thaimaassa tuli lomailtua, mutta sekin valoenergia kulutettiin loppuun hyvin nopeasti. Aurinko paistoi ja kookosdrinkit maistuivat hyvältä. Reissusta on enää tosin muistona vain megaiso Visa-lasku. Uusi ystävä löysi onneksi kotiin ja tämä ystävyys on toivottavasti pitkäikäistä. (ei, nyt ei puhuta thaimaalaisesta aupairista tms.). Vielä täytyy kehittää jotain keinoja, miten se lasku selätetään.

Mitäs seuraavaksi. Nyt on enää pari päivää jouluun ja luonnollisesti odotan TODELLA PALJON lahjoja, koska olen ollut MIELETTÖMÄN KILTTI. Lopputulema jääköön arvoitukseksi.

Koska tämän vuoden talvimaisemat ovat olleet etelässä hieman heikommin saatavilla niin toivottelen hyvät joulut vanhan kuvan välityksellä. Palataan pian asiaan.