28.1.2008

Hakemassa uusia ystäviä

Viimevuotisen keikan jälkeen epäilin, että tämä reissu ei voi muuttua enää paremmaksi, mutta kyllä se vaan voi! Ykkösluokka eristettiin heti alkuunsa, otettiin tuntumaa bussin lattiaan ja huono olo johtui TOISTUVISTA äkkijarrutuksista. Laulettiin Jumalan kämmenellä ja oltiin muutenkin hengellisiä. Nasse-sedät valtasivat Piazzan ja eräskin parivaljakko pyyhki lattian tiikereillä.

Aamusaunaan tarjoiltiin Baileystä, kun se kolmannen yrityksen jälkeen oltiin saatu päälle, ja mäkihyppyasennot olivat hiottuja. Lahjonta ei onnistunut ja jouduttiin pakkofanittamaan syväkurkkuista Popedaa. Pesä-Esa ja pesävespa lanseerattiin. Toiset olivat käyneet pesällä, toiset ei. Eräskin kaveri oli ottanut yhteen näädän kanssa ja herännyt seuraavana aamuna naapurimökistä munasillaan.

Dinner upposi kuin nälkäänäkeville Biafran lapsille ja alkoholi kuin Gary Grandille autiomaassa. Miss Halko valloitti areenan, kieltäydyttiin tappelusta, tanssittiin ripaskaa, oli aerobicciä, kärrynpyöriä sekä kuperkeikkoja molempiin suuntiin. Ja ne fanit – niitä oli SATOJA! Oli pomppuja, kasaa ja helvetin hieno pyramidi. Polvet todettiin joustavaksi materiaaliksi. Oli radioyhteyksiä ja huomattiin, että pilliä voi käyttää myös imemiseen. Pyrkyrit ja tyrkkypulkat tunkivat seuraan. Tuli pari osumaa ja ehkä liian syviä taivutuksia. Temppukerho esiintyi ansiokkaasti ja asento oli huimaava. Breakdance muuvit oli todella hallussa ja tuolipolkkakin sujui. Halko ei päässyt jatkoille.

Aamulla tuli alaston siivoja, mutta varsinaiset jatkot vietettiin bussissa. Kuunneltiin päivän urheilut ja ”queen of fucking everything” esiintyi. Kaikki oppivat uuden (vanhan) jeesusbiisin sanat. Ykkösluokalla oli oma emäntä ja skumppatarjoilut (tietysti). Ääni ei ehtinyt taaskaan bussiin. Syötiin eväsleipiä ja otettiin ruuan kanssa punaviiniä (Trapiche Cabernet Sauvignon btw). Vieläkin oli pesää jäljellä ja matkanjohtaja järjesteli reippaile seuramatkalaisille Jäätelöpesää. Laulettiin, laulettiin ja vielä kerran laulettiin. Vertailtiin hittejä. Tiikerileidi oli palkintopallilla ja queen of fucking everything:llä oli vettä polvessa. Ja on varmaan vieläkin.

Sirkuskerhoon on jo ilmoittauduttu. Ensi vuonna vedetään arabialaisen päälle vielä flick-flack ja korkkareilla.

25.1.2008

Mitäs me tällä kertaa keksitään?

Ihan vaan muistin virkistykseksi pari katkelmaa viime vuoden keikalta. Nokkahuilua ei löytynyt tälle keikalle ja discopallokin saa jäädä kylppärin kattoon. Korvat joutuu ehkä hakemaan vielä kaupasta. Tiettävästi kukaan ei ole myöskään tuomassa sähköurkuja, mutta toisaalta - yllätys se oli viimeksikin.

"Toisella oli ketsuppi, toisella sinappi. Oli diskopallo, sähköurut, nokkahuilu ja megafoni. Rai rai. Tungettiin nokkaa toisten asioihin, kuunneltiin korvat höröllä ja oltiin "samaa porukkaa". Yks sai sääliä ja harkitsi irtokipsin hommaamista tulevaa varten. Miss Halko titteli vietiin väkisin ja ei missillä pestiin Piazzan lattia. Piirimyyjä sanoi ronkeliksi, toinen rusinaksi ja paskanmarjaksi. Toisella oli jotain mitä muut haluaa, toisella taaskaan ei. Pöydät oli täydellisiä liukudivingiin. Kaikkien Loimaalle hävinneitten nimet oli passissa. Pojille tarjottiin piirakkaa kädestä pitäen ja rotutammalle oli talleja tarjolla. Minkit oli äänessä tauotta ja yks näätä vonkas pesää koko ajan. Mitä tapahtuu Tahkolla, jää Tahkolle. NOT! PS. Vielä on jäljellä villihevosia..."

Maltan tuskin odottaa iltapäivään. Voitaisko mennä jo???

23.1.2008

Nadalia leikkimässä lepakkovuorolla

Eilen käytiin vaihteeksi kokeilemassa miten pallo liikkuu mailan avulla verkon yli. Oli ihan puolentoista tunnin vuoro ja oikea tennisopettaja. Ja yleisöä. Ja pari tennisvalmentajaa lisää.

On se vaan pirun vaikea laji varsinkin ihmiselle, jonka on opittava kaikki urheiluun liittyvä heti tai mieluiten eilen. Opettajassa ei ollut mitään vikaa, tosin nuorta miestä saattoi vähän jännittää kaksi ehkä hieman "hyökkäävää" oppilasta. Olimme kuitenkin päällisin puolin kuuliasia, eikä toivottavasti aiheutettu hyväntekeväisyyttä tehneelle valmentajallemme enempää traumoja.

Syöttö kulki jotenkin (= osuin palloon) ja muutenkin fiilikseksi jäi "tätä lisää". Vuoro olisi tosin voinut olla hieman aiemmin, koska 21.30-23.00 alkaa olla jo vähän turhan myöhäinen aika lajille kuin lajille. Valitettavasti joku muukin ilmeisesti haluaa pelata tennistä iltaisin Esportissa.

21.1.2008

Hyvä elokuva mutta...

Käytiin katsomassa eilen romanialainen pätkä 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää. Leffa oli erinomainen, mutta en suosittele herkkähipiäisille. Mielestäni oma "leffatoleranssi" on aika korkealla, eli lähes leffa kuin leffa menee ilman suurempia pahanolonreaktioita. Mutta aina silloin tällöin tulee vastaan poikkeuksia.

4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää toi kuitenkin kunnon yökkäykset ja katseen joutui pitämään poissa ruudusta vähän pidempään. Leffan jälkeen olo oli hieman hämmentävä. Vaikka leffa oli sinänsä loistava niin mitään hyvän mielen fiilistä se ei jättänyt. Edellisen kerran vastaavat fiilikset tulivat Unelmien sielunmessun jälkeen.

Jos haluatte nähdä erilaisen elokuvan niin menkää ihmeessä katsomaan. Oletusarvona se, että naiset reagoivat tähän(kin) leffaan voimakkaammin. En suosittele treffielokuvaksi enkä välttämättä äideille, raskaana oleville tai raskaaksi yrittäville.

20.1.2008

Poseerausta

Lauantai meni kuvaustouhuissa. Normaalista poiketen nyt oltiin sillä kameran toisella puolella, mitä yleensä pyrin suht aktiivisesti välttelemään. Nyt olin kuitenkin lupautunut poseeraamaan kameralle, enkä edes voi sanoa että rahasta.

Taas tuli todistettua, että meikillä ja hiustenlaitolla saadaan ihmeitä aikaan. Olihan se hienoa, että kuvat onnistuivat. Ai mistäkö tiedän - no, koska malli ei tunnistanut kuvista edes itseään. Tulipa tutuksi myös lentokentän uusi hotelli Hilton. Suosittelen.

16.1.2008

Uutta kierrosta

Tänään käytiin taas vaihteeksi lääkärillä, koska vanhat vammat eivät edelleenkään osoita parantumisen merkkejä. Enää ei puhuttu piriformiksesta vaan nyt määritettiin diagnoosiksi iskias-kivut. Otettiin myös lonkkaröntgen, mutta yllätys (?) sieltä ei löytynyt mitään vikaa.

Paras neuvo oli tällä kertaa "liiku normaalisti kivun sallimissa rajoissa, koska tämä vaiva ei parane tekemättä mitään". Voisiko joku määritellä nuo "kivun sallimat rajat"? Se alkaa olla nimittäin jo vähän hankalaa, kun hermo on puristuksessa jo istuessa ja muutenkin omaa normaalia korkeamman kipukynnyksen. Meneekö tämä taas sarjaan "no pain, no gain"?

Huomenna marssitaan taas fysioterapiaan ja katsotaan mitä se tällä kertaa keksii. Yllättäen vakuutus ei korvaa näitäkään hoitoja.

15.1.2008

Asiakaspalvelupalkinto

Sitä ei tule varmasti koskaan saamaan Elisan puhelinpalvelu. Netin ollessa (taas kerran) alhaalla yritin koko maanantain saada jonkinlaista palvelua. 40 minuutin tuloksettoman jonottamisen jälkeen marssin Elisan myymälään, missä vastaus oli että soita asiakaspalveluun. Sain jotenkin hillittyä itseni enkä antanut tulla kaikkia alapään ilmaisuja kurkku suorana marssiessani myymälästä ulos.

Se on kumma miten kyseisissä myymälöissä palvellaan silloin kun rahaa menee sinne päin, mutta kun on Elisan omista ongelmista kyse niin ihmiset käsketään linjoille jonottamaan. Koomisin kehotus oli, että kannattaa asioida netin kautta. Mitä helvettiä?! Minkä netin? Ai sen laajakaistan, joka on Elisan hoidossa ja joka on alhaalla?!

Jätettyäni häiriöilmoituksen toisen 40 minuutin linjoilla jonottamisen jälkeen, joku asentajaukko oli yhteydessä ja totesi kylmästi, että modeemi on rikki. Tai sitten se ei vaan kulemma tue tuota nopeampaa yhteyttä. Ai jaa. No missä sitten on vika kun modeemi on nimenomaan ostettu tuota nopeampaa yhteyttä varten ja sen toimivuuskin on testattu Elisan liikkeessä? Vastaus oli että jätä se modeemi päälle huomenna niin katson sitä taas aamulla...

9.1.2008

Uusi vuosi ja uudet vehkeet

Nyt on sitten viimein hommattu välineistöä. Sen kadonneen Sonyn Cybershotin tilalle tuli hankittua kerralla järeämpää kalustoa. Ihan erillinen objektiivikin kiinteällä polttovälillä. Vielä kun oppisi käyttämään.

Samaan syssyyn metsästettiin uutta tietotekniikkaa sen lakeuksille lähteneen antiikkiversion tilalle. Myyjistä oli moneksi. Eräskin myönsi koneen esittelylapussa olevan useita virheitä, mutta lopuksi totesi vain että "siinähän on 30 päivän palautusoikeus - ainahan sen voi tuoda takaisin, jos se ei toimi..." Juuri näin. Onneksi oli Hra Asiantuntija mukana. Ei joutunut huijatuksi.

Yllättävän nopeasti se konekin sitten löytyi. Muutama napin painallus ja vehje oli tilattu netistä. Turreversiot eivät kelvanneet ja kohta (jos ei jo nyt) on tili miinuksella. Kiitos tavallaan tästäkin Asiantuntijalle!

7.1.2008

Mr. Pippen

Viikonloppu oli vahvasti Scottie Pippen -painotteinen. Perjantaina seurattiin herran edesottamuksia Kisahallilla ja lauantaina oltiin mukaan isommassa entouragessa Vantaalla. Molemmat setit olivat erittäin onnistuneita.

Itse Pippen oli herrasmies loppuun saakka, vaikkakin yrittikin vahvan huhun mukaan saada eräänkin neidin poikasystävältä suostumusta lainilla: " Could I have your girlfriend for an hour before tomorrow's game at 1pm?". (huhu kertoo myös, että suostumusta ei tullut...)

Pojalla oli tosi iso käsi ja isot kengät - muusta ei ole faktaa. Toinen huhu tosin kertoo, että herra oli kommentoinut paikallisesta laatutavaraa "Are these meant for children?" heitolla. Kanaa se söi ja kossua se joi niin kuin muutkin. Tosin todistettavasti vasta pelin jälkeen.

3.1.2008

Dekkari-addikti

Lisa Marklundin sekä Patrician Cornwellin viimeisimmät dekkarit ilmestyivät sopivasti ennen joulua. Sain Annika Bengtsonin uusimman seikkailun käteeni Viattomien lasten päivänä ja kirja oli luettava saman tien. Sata sivua jäi lauantaille, koska aikaero alkoi painaa pahasti päälle iltasella. Kirjan antaja katui antamaansa lahjaa.

Scarpettan kahlaamisen aloitin toissapäivänä. Olisin halunnut sanoa aamuvarhaisella, mutta se olisi ollut väärin koska taisin herätä vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Eilen laitoin kirjan kiinni puoli kahdelta yöllä. Tänään päätin jättää punttisalin väliin ja mennä töistä suoraan kotiin lukemaan kirjan loppuun. Kutsutaanko tätä jo kirjojen ahmimiseksi?

JK. Sota ja Rauha on edelleen hyllyssä. Luettuna vain vajaat 100 sivua.

1.1.2008

NY

Joulu meni New Yorkin ihmeellisyyttä ihastellessa. Ohessa muutama otos niistä oleellisimmista hetkistä ja retkistä Isossa Ompussa.