Kiitti kaverit

Eilinen ilta oli antoisa. Sain taas kerran mahdollisuuden kokea ja olla todistamassa monia uusia ja mielenkiintoisia asioita. Nyt tosin harmittaa, etten ollut itse todistamassa sitä transvestiitin avautumista ja ehkä meidän olisi sittenkin pitänyt antaa suosionosoitukset sille pariskunnalle, joka viihtyi puolituntia naisten vessassa.

Kiitos kaverit hienosta stage dive -session järjestämisestä. Vaikka se Dirty Dancing –tyylinen loppunosto olisikin varmasti ollut upea, niin tänään olen ihan tyytyväinen ettei sitä kuitenkaan toteutettu. Varsinkin kun lonkassa tuntuu aika voimakkaana kivut siitä toisesta divestä rappusissa.

Kiitos pojat juomatarjoilusta! Se oli tehokasta ja riittävää. Teillä kaikilla oli tosi kivoja pankki/luottokortteja, joita oli tosi helppo käyttää. Otetaan uusiksi taas joskus.

Taas treenataan

Kesän "kilpailukalenteri" on nyt alustavasti muovautunut. Päätähtäin taitaa olla siellä elokuun 10.päivän 10-ottelussa ja syyskuun alun 7-ottelussa. Näyttää siltä, että Ahvenanmaan beachvolleyturnaus jää nyt väliin (kiitos kuitenkin Nora kysymästä ;) ).

Jotta noista ottelurupeamista selviäisi edes jotenkin kunniallisesti läpi, vaatii se normaalia enemmän treeniä. Nyt seuraankin mielenkiinnolla (?) mikä paikka kropassa seuraavaksi sanoo yhteistyösopimuksen irti. Pari kertaa viikossa on tarkoitus vetää yleisurheilutreenejä ja siihen sitten puntit, tennikset ja salibandyt päälle.

Eilen vedettiin kovat hypyt ja juoksut alle ja tänään on vuorossa lajitekniikkaa. Piikkarit kaivetaan naftaliinista vasta ens kuun lopulla. Syyskuun 7-otteluun otetaan ilmoittautumisia vastaan. Anyone?

Juhannus meni

Juhannus tuli ja meni niin. Lontoo ei pettänyt kelien puolesta tälläkään kertaa - satoi joka päivä. Onneksi löydettiin kuitenkin pari kivaa ruokapaikkaa ihan hotellin kulmilta ja Starbucks ei ollut liioin turhan kaukana.

Brittien roskalehtien älytön määrä hämmensi jälleen ja niitä tulikin luettua enemmän kuin ehkä pitäisi. No nyt ainakin tiedän ketä kilpailee parasta aikaa Brittien BB:ssa ja kuka valioliigan pelaaja meni edellisenä viikonloppuna naimisiin kenenkäkin kanssa.

Uusi tuttavuus oli Primark, jota suosittelen lämpimästi kaikille yhtään ostoksista kiinnostuneille. Pienenä vinkkinä tosin - mene heti aamusta tai tunti ennen sulkemisaikaa. Lauantaina ei kannata edes harkita. Stockan hullut päivät on lasten leikkiä siihen väkimäärään verrrattuna.

Kohti juhannusta

Mökkijuhannus jää tältäkin vuodelta väliin. Alustavasti varattu majoitus oli mennyt sivu suun jo kuukausi sitten, joten suunnitelmat vaihtuivat sen mukaisesti. Juhannuksenahan sataa joka tapauksessa, joten eiköhän se oli ihan samaa pitääkö sadetta kotimaassa vai esimerkiksi Lontoossa.

Loistavaa organisointia (ja tuuria) osoitti se, että tänään tuli viesti että kyseisellä mökillä olisikin nyt ollut tilaa. Valitettavasti en kuulu siihen lajityyppiin ihmisiä, joilla olisi juhannussuunnitelmat täysin avoinna vielä pari päivää ennen tuota keskikesän juhlaa. Kiitos kuitenkin kutsusta. Ehkä ensi vuonna paremmalla onnella.

Hyvästit

Lauantai oli yksi elämäni raskaimmista päivistä. Sitä se oli varmasti myös monelle muulle. Lopullisia jäähyväisiä oli vaikea jättää. Silti tunteiden voimakkuus ja kipu rinnassa oli yllättävän suuri.

Kaverisi kantoivat arkun ulkopuolella odottavaan autoon. En pysty edes kuvittelemaan, miten vaikea se matka oli. Muistotilaisuudessa soitettiin lempikappaleitasi. Viiltävin oli ehdottomasti Green Dayn Wake Me Up When September Ends. Aivan kun sillä kappaleella ei olisi ollut painolastia tarpeeksi jo ennestään. Nyt kappale kiteytyy vielä sinuunkin. Kyynelet nousevat esiin joka kerta kun se biisi soi, mutta onneksi me voidaaan hymyillä läpi kyynelten kun katsellaan kuvia vähäpukeisista uroista, Norpasta ja Tempusta joraamassa kyseisen biisin tahtiin eräänäkin syyskuuna.

Sinun muistollesi, hammondille, hirvelle, megafonille, IR:lle sekä monelle muulle tarinalle vielä kerran:

Summer has come and passed
The innocent can never last
Wake me up when September ends

Like my fathers come to pass
Seven years has gone so fast
Wake me up when September ends

Here comes the rain again
Falling from the stars
Drenched in my pain again
Becoming who we are

As my memory rests
But never forgets what I lost
Wake me up when September ends

Summer has come and passed
The innocent can never last
Wake me up when September ends

Ring out the bells again
Like we did when Spring began
Wake me up when September ends

Here comes the rain again
Falling from the stars
Drenched in my pain again
Becoming who we are

As my memory rests
But never forgets what I lost
Wake me up when September ends

Summer has come and passed
The innocent can never last
Wake me up when September ends

Like my fathers come to pass
Twenty years has gone so fast
Wake me up when September ends
Wake me up when September ends
Wake me up when September ends

"Olet soveltuva työhösi"

Kävin työhöntulotarkastuksessa Diacorilla. Täti kyseli kummia, mutta yritin vastailla rehellisesti. En kuitenkaan kuolemaksenikaan muistanut, milloin mua on rokotettu ja mitä vastaan.

Verikokeetkin otettiin, mutta tuloksia ei luonnollisesti vielä saatu. Alkoholin suurkuluttajaksi on vielä matkaa, eikä se ole kuulemma edes tavoittelemisen arvoista. Terveydenhoitaja kehotti syömään kalkkitabletteja. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin soveltuva työhoni.

Kehon koostumusanalyysi

Tuli sitten käytyä analysoimassa kehon koostumus. Ehkä suurimmat uutiset olivat alavartalon lievä epätasapaino (??!) ja keskivartalon lihastasapaino, jossa oli kehittämisen varaa. Luut painoivat 3kg, mikä oli yllättävän vähän.

Olin aina kuvitellut, että luusto painaisi vähintään sen 5kg. Itse asiassa luuston "normaalipaino" on 2-5kg ,joten kukaan ei oikeastaan pysty väittämään puntarin viisarin heilahtavan sen vuoksi, että omaisi erityisen painavat luut. (tai ainahan niin voi väittää...)

Rasvaa ei ollut liikaa, eikä sitä myöskään kehotettu lisäämään vaikka luvut näyttivät sitä sun tätä. Oleellista oli kuulemma se, että ”viihtyy omassa painossaan”. Ohjeistusta ei tullut myöskään ruokavalion muuttamiselle. Olisi varmaan pitänyt kysyä, että minkä ruokavalion?

Paras uutinen oli, että kehoni polttaa n.1800kcal päivässä vaikka en tekisi yhtään mitään. Siis pelkästään olemalla, käymällä töissä (ehkä) ja makaamalla sohvalla. Siihen saa jo syödä 3 Bic Mac:ia ja vähän ranskalaisia päälle. Ou jee!

Vanha ei ikinä opi

Eilen vedettiin sporttikoulussa viimeinen lajitreeni. Vuorossa oli allekirjoittaneen vanhat ”bravuurilajit” eli pituus ja 3-loikka. Suunnitelmissa oli ottaa ihan iisisti, mutta kuinka ollakaan se ei sitten mennytkään ihan niin.

Urkeilukentällä on muhun ihmeellinen vaikutus. Vaikka kuinka olisi paikalla pelkällä harjoittelumielellä niin jossain vaiheessa se mittanauha on kaivettava esiin. Eilen tuli tosin huomattua sekin, että ”opetuslapset” pistävät selvästi parastaan kehiin kun heille laittaa tietyt tavoitteet. Pieni kilpailuvietti ei siis välttämättä ole pahitteeksi.

Piti siis käydä merkkaamassa jäljet hiekkakasaan ihan vaan näytösmielessä. Piti ottaa myös ihan varovasti, mutta eihän se onnistu ikinä. Tänään sitten kärsitään seurauksista. Takareisi on kireä kuin viulunkieli ja mieltä ylentää se totuus, että selkä jumittaa vasta huomenna. Tänään illalla salibandytreenit päälle ja joku joutuu kantaa mut sinne kehoanalyysiin aamulla...

Viikonlopun saldo

Viikonloppu tuli ja meni. Tänään on turha enää väittää, että olisin ollut koko viikonlopun kiltisti kotona.

Lauantaina juhlittiin Kauniaisissa pitkän pojan kavereiden naimisiinmenoa. Toiset humaltuivat enemmän kuin toiset, kuten tapoihin kuuluu. Itse en ollut tälläkään kertaa metsästämässä morsiuskimppua vaan keskityin olennaiseen eli juomaan lonkeroa poikien kanssa ”terassilla”.

Ja eilen käytiin sitten Kaivarin konsertissa. Ihmisiä oli paikalla vaatimattomat 60000, mutta kuinka ollakaan valtakunnallinen sanomalehti päätti sitten uutisoida juuri meidän osallistumisen Novan synttäreille. No, ainakin nyt kaikki artikkelin lukijat tietävät, mikä on se pohojalaasten suurin ongelma…

Being Special

Oltiin eilen hyvällä asialla. Aki Riihilahden järjestämä hyväntekeväisyyskonsertti "Be Special" pidettiin Finnair stadionilla eilen illalla. Kaikki tapahtuman tuotot menivät lyhentämättömänä kehitysvammaisten hyväksi.

Paikalla oli runsaasti kotimaisen kaartin esiintyjiä. Nuorimmat fanit hullaantuivat eniten Anna Abreusta (joka oikeasti on ehkä maksimissaan sen 130cm pitkä) ja Ari Koivusesta. Me taas taisimme fanittaa enemmän Kaika K:ta ja Jore Marjarantaa. Eniten ahdistusta sen sijaan aiheutti Jippu "hieman" tuskaiselta kuulostavalla ja näyttävällä esiintymisellään. Daami oli niin täynnä sisäistä angstia, että koko yleisö suorastaan jähmettyi.

Konsertista oli nauttimassa luonnollisesti myös paljon kehitysvammaisia lapsia ja aikuisia. Heidän elämänilonsa ja innokuutensa oli aivan huikeaa. Se pisti oikeasti miettimään, että mitä olisi itse valmis antamaan jos saisi joskus vielä olla aidosti yhtä haltioissaan ja innostunut jostain?

Turnausväsymystä

Kyllä se niin vain on, ettei vanha jaksa montaa iltaa hillua ulkona näin arkisin. Parikin iltaa kun vierähtää yli puolen yön, niin kolmantena päivänä on todella väsynyt. Eikä alkoholilla tarvi edes olla osuutta asiaan (välttämättä).

Taas on pari turhan rankkaa ”edustuskeikkaa” takana ja viikonloppua kohti ollaan menossa. Tässä saattaa olla olemassa sellainen vaara, että maanantaina on vieläkin kovempi väsy kuin tänä aamuna. Riski on kuitenkin otettava ja ei muuta kuin nokka kohti Ruttopuistoa. Ehtiihän sitä nukkua myöhemminkin.

Uuteen alkuun

Eka duunipäivä meni - kuten ehkä olettaa saattaa - uusia systeemejä ihmetellessä. Toimisto on aika paljon pienempi kuin entinen ympäristö ja jengiä näin ollen myös selvästi vähemmän. Deskin tuttu ja turvallinen härdelli ja huonot jutut (oikeesti ihan hyvätkin jutut välillä) puuttui toistaiseksi kokonaan. Uusi kolleegani tosin aloittaa keskiviikkona, joten eiköhän se hälinänkin taso silloin nouse. Juttujen tasosta ei pysty vielä sanomaan mitään.

Joka tapauksessa oma paikka on löytynyt, tietokone toimii ja puhelinkin on. Kahviakin opetettiin heti keittämään ja avainkortilla pääsi sisään. Entisen työpaikan kellokorttisysteemiä en jäänyt kaipaamaan.

Lomat on lusittu

Lomakelit antoivat parastaan vielä tänäänkin ja ilmeisesti sama meininki jatkuu koko viikon. Mielessä kävi soittaa tulevalle pomolle ja anoa paria lisäpäivää vapaaksi, mutta tulin siihen tulokseen ettei se ehkä antaisi parasta mahdollista kuvaa tulevasta työntekijästä.

Sen sijaan päätin ottaa kaikki irti viimeisestä lomapäivästä Hietsussa. Sisareni lisäksi siellä olivat paikalla kaikki muutkin juuri koulunsa päättäneet, työttömät, baarintyöntekijät, sairaslomalaiset sekä juopot. Perussetti siis.

Välissä majoitin yhden Australian paluumuuttajan Sörnäisten palatsiin surffilautansa kanssa ja sitten pitikin pyyhältää Otaniemeen vetämään keihäskarnevaaleja innokkaille. Uusia Tero Pitkämäkiä ei syntynyt, mutta pari kelvollista Seppo Rätyä löytyi. ; ) Ensi viikolla onkin vuorossa hyppytreenit ja hiekkalaatikolla nähdään toivottavasti muutama uudestisyntynyt Ringa Ropo.

Barcelona lyhyesti

Kelit suosi, biitsi oli lähellä ja shoppaamaankin päästiin. Tuli koluttua mm. Sfera, Bershka, Mango, Zara, Chanel, LV, Cucci, YSL, Promod, Blanco, El Corte Ingles, Fosco, Pimkie, Foot Locker, Massimo Dutti, Boss, Punto Roma, Desigual... noin muutamia mainitakseni. Jalat eivät olleet rakoilla kilometrien ja taas kilometrien tallustamisen jälkeenkään ja allasbaarin sangria tarjoiltiin riittävän kylmänä.

Barcelonasta ei löytynyt negatiivista sanottavaa tälläkään kertaa. Ehkä yhden miinuksen voisi kuitenkin ottaa esille ja se oli se älytön jonottaminen lentokentällä. Ja kuten espanjalaiseen tyyliin kuuluu - kellään ei ollut kiire minnekään.