Enää ei kenenkään tarvi arvailla, mihin se viikonlopun retki suuntautui. Ei menty sitten ruotsinlaivalle eikä Tallinnaan, mutta voi myös sanoa ettei se ollut mikään pettymys. Eikä kävelysauvojakaan näkynyt.
Perjantaina oli ensin suunta Naantalin kylpylään. Kerta oli ensimmäinen molemmille vierailijoille. Laitoshan oli suorastaan valtava, mutta hämmästyttävän vähän siinä oli sitä kaikkien tuntemaa "suomalaista peruskylpylää". Eläkeläisiäkään ei ollut aulassa kuin pari!
Keltaisen lesken ja juustojen jälkeen illallispaikaksi valittiin thaimaalainen vaihtoehto. Esittelyssä luki kuitenkin, että siellä on aidot (?!) työntekijät. Osittain valinnan ratkaisi kuitenkin se, että siinä toisessa isommassa ruokaravintolassa alkoi ne tanssit jo yhdeksältä.
Ruoka ei todellakaan ollut pettymys vaan päin vastoin. Saatiin jopa opastusta ruokien lausumisessa niiltä aidoilta tarjoilijoilta. Voin suositella muillekin Goong Satay:ta sekä Gai Phad Khing:ia, jos satutte osumaan retkellänne kyseiseen kylpylään.
Day 2 alkoi reippaasti punttitreenillä ja sitten olikin jo suunta seuraavaan kohteeseen. Oli jokseenkin helppo päätellä, että seuraava kohde oli Turku kun kerran läntisessä Suomessa liikuttiin. Ihan heti en olisi arvannut löytäväni itseäni Turku-hallista katsomassa TPS-Hifk -peliä. (Varsinkaan kun respan tytöt ihan tosissaan miettivät, että saisiko kyseiseen peliin vielä lippuja?!)Nyt on sitten sekin koettu ja voin kertoa, että kahdesta surkeasta joukkueesta se huonompi voitti! Olin vielä reippaasti lyönyt kotijoukkueen puolesta vetoa, mutta nekin luuserit hoiti homman himaan vasta jatkoajalla. Turkuhalli oli sentään ihan kiva.
Illallispaikkana toimi Brahen Kellari. Piiiitkä miinus tuli siitä, ettei shampanjaa saanut laseittain ja kuohuviininäkin tarjottiin Elyseetä. Toisaalta olisi se pitänyt arvata, oltiinhan sentään Turussa. Etanat toimivat kuitenkin alkuruokana vallan mainiosti eikä vuohenjuustolla kuorrutettu lohikaan ollut hassumpaa. Tuoreet mansikat ja vadelmasorbetti valkosuklaakastikkeessa oli kuitenkin illan paras setti.
Loppuillasta oli tietenkin pakko katsoa Suomi-Belgia futismatsi. Jouduin jättämään ruudun 10 minuuttia ennen loppua, koska tuntui ettei hermo yksinkertaisesti enää kestä. Ei tullut Suomi-pojille taaskaan voittoa, mutta onneksi sentään oma pitkäveto meni putkeen.
Retken lopputulemana voin kiteyttää, ettei tuo Turku niin kamala paikka ole vaikkakin se murre on yllättävän rasittavaa. Erityspisteet todella hyvästä lounaasta Blankolle - jos vielä joskus eksyn Turkuun (heh heh) niin sinne menen varmasti uudestaan. Naantalin kylpylään voin myös hyvin kuvitella meneväni toistekin, ehkä ensi kerralla tsekkaan jopa sen kylpylän puolen.
1 kommentti:
Oltiin vuonna 2002 äitienpäivän lounaalla kylpylässä, ja koko porukka sairastui ruokamyrkytykseen! Kaikki muutkin lounasbuffet-asiakkaat olivat saaneet pöpön. Koliki-bakteeri elää jopa kylmissä olosuhteissa - jääkaapeissa ja pakastimissa. Salaatit ja sen sellaiset systeemitkään eivät olleet suojassa. Joutui parin päivän saikulle meikäläinenkin. En ole syönyt Naantalin kylpylässä sen jälkeen... jotenkin kolottaa vielä. Eivät tarjonneet edes mitään kompensaatiota!
Lähetä kommentti