Kyläilyä koko viikko

Alkuviikko on hujahtanut kyläillessä. Kummasti kalenteriin tulee tilaa, kun jättää nuo urheilut pois. Sitä ei aina arvaakaan aamulla, missä kaikkialla sitä on ehtinyt päivän mittaan poiketa ennen kuin sitä pienessä viinihöyryssä kotiinsa selviää.

Tällä viikolla on laitettu kartalle Lauttasaarta oikein kahden osoitteen voimalla. Kävin ihastelemassa yhtä uutta asuntoa ja toista jo myytyä asuntoa. Uudessa kodissa tarjottiin retroruokaa ja punaviiniä. Ja kuinka ollakkaan myös myydyssä kodissa tarjottiin punaviiniä. (Valpolicella vei voiton tässä kisassa) Myydyssä kodissa oli myös bonuksena pikkuneiti, joka oli tainnutettu sopivasti unten maille ennen yllätysvieraan kolistelua eteisessä. En pystynyt siis antamaan huonoja vaikutteita.

Eilen käytiin sitten ihastelemassa rivitaloasuntoa ja pihamaata Tuomarilassa. Oli uutta ja hienoa, tosin taulut olivat vinossa. Tarjoilu pelasi tälläkin kertaa, mutta jostain kuitenkin löysin piilevän voiman ja kieltäydyin alkoholitarjoilusta.

Norpan haaste

Tässä tulee nyt vastaukset Norpan heittämään blogihaasteeseen.

Neljä työtä, joita elämäni aikana olen tehnyt:
1. vaatemyyjä
2. liikunnanopettaja
3. lentoemäntä
4. osakemeklari

Neljä paikkaa, joissa olen elämäni aikana asunut:
1. Kurikka
2. Vaasa
3. Uumaja
4. Rotterdam

TV-ohjelmaa, joita tykkään katsella (juuri nyt):
1. CSI(t)
2. Urheiluruutu/tulosruutu
3. Dr. House
4. Brothers & Sisters

Neljä paikkaa, joissa olen lomaillut:
1. Waikiki
2. Melbourne
3. Barcelona
4. Jasna ;)

Neljä Internetsivua, jossa käyn päivittäin:
1. Etuovi
2. Google
3. Oma blogi
4. Facebook

Neljä lempiruokaani:
1. Raclette
2. Pimpatut hirvenlihapullat
3. Blinit mäti, sipuli & smetata -setillä
4. Itikan käristemakkara grillistä

Missä haluaisin olla juuri nyt?
1. Hawajilla surffaamassa
2. Jouluvaloja ihailemassa New Yorkissa
3. Viettämässä kesäpäivää kavereiden kanssa Hietsussa
4. Lautailemassa Alpeilla (tai Tahkokin käy)

Haaste lähtee ainakin Noralle, Lotelle, Foguesille, Horstille ja Törmäselle. Ja jos ei ole sitä omaa blogia tähän hätään niin kommenttiosastollekin saa vastata. Osallistuminen kunniaan!

Piriformis, fasettilukko ja lonkan virheasento

Taas on kokoelma vanhoja vaivoja nostanut päätään. Viimeisin kehotus tuli taas eilen: "jos nyt olisit pari viikkoa pelaamatta kun tuo virheasento ja fasettilukko on saatu korjattua". Joopa joo. Johan mä ehdin käydä 2 kertaa pelaamassa peukalon murtumisen jälkeen.

Nyt suositeltiin salilla käyntiä, mutta siihenkin laitettiin tiukat rajat. Vatsoja ja kylkiä pitää tehdä, selkää ei missään tapauksessa. Rinnalleveto, askelkyykky ja prässi on myös kiellettyjä. Hauista voi kuulemma tehdä vapaasti. Hienoa.

Nyt alkaa näyttää pahasti siltä, että mä voin sittenkin ryhtyä pelaamaan sitä golfia. Eipä tätä aikaa näköjään muihinkaan lajeihin enää pysty käyttämään. Vieläköhän järjestettäis green card -kursseja tämän vuoden puolella?

Nyt se meni

Kämppä on nyt myyty. Tai pitäisi varmaan sanoa, että se on ehkä myyty koska rahat eivät lepäile vielä tilillä ja minä yhä maksan yhtiövastiketta. Joka tapauksessa olen siis hyväksynyt kirjallisen ostotarjouksen.

Nyt pitäisi sitten löytää uusi katto pään päälle. Näin monen vuoden jälkeen olen henkisesti valmis jättämään Sörnäisen, mutta en kuitenkaan muuttamaan maalle (lue: Espooseen). Eli kohti keskustaa mars ja mielellään sellaisen etäisyyden päähän keskustan kuppiloista, jotta pystyy uskottelemaan itselleen edes säästävänsä taksimaksuissa kun pulittaa sitä todennäköisesti ihan helvetillistä vuokraa.

Joudun ehkä tilaamaan uuden Modesty Blaisen suoraan seinälle seuraavaan kämppään. Tämän asunnon ostaja ei välttämättä ilahtuisi siitä, että veisin Modestyn (ja samalla myös oven) mukanani. Taiteilija löytyy kyllä, mutta se kämppä on vielä vähän hakusessa.

Viikko vierähti

Ehdin käväistä Lontoossa ohimennen ja näin siellä seminaarin ohessa paria vanhaa kaveria. Primarkiin tein täsmäiskun kuten olin suunnitellut sekä luin kaikki mahdolliset juorulehdet. Ja viimein opin, että ravintolassa kannattaa aina tilata se pullo viiniä lasin sijasta. Ens kerralla mennään kuulemma kuitenkin sen entisen kinnulalaisen kotiin ja tyhjennetään viinavarastot. Sitä kuulemma riittää. Ja hei sisko - sutkin on kuulemma kutsuttu, joten ilmeisesti sitä alkoholia on todella paljon!

Lauantaina testattiin uusi ravintola Texas. Ei todellakaan kehumista. Ihan samaa perus tex-mexiä mitä saa Cantinasta ja Coloradosta. Ribsit oli ihan ok spicy bbq kastikkeella, mutta ei tosiaan mitään spesiaalia.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Musta jää. Hieman epäilin seuralaiseni elokuvavalintaa. Tai osasin siis arvioida, että leffa on varmaan musta ok, mutta kaveri ei ehkä olisi valinnut sitä pätkää, jos olisi tiennyt elokuvasta enemmän. Noh, olihan se ihan katsottava pätkä, mutta olisin voinut mainiosti jatkaa elämääni myös näkemättä Martti Suosaloa naked.

Sisarelleni

Koska en pääse todennäköisesti päivittämään blogiani muutamaan päivään niin lähetän jo tässä vaiheessa:

JÄRJETTÖMÄN ISOT SYNTTÄRIONNITTELUT SISARELLENI!!!

(koska tämä on tietysti se ainoa onnittelukortti, mitä multa tulee...)

Pitäkäähän hervottomat bileet ja mä lupaan olla hengessä mukana. Jatketaan me sitten samalla kaavalla Budassa joulukuussa.

Facebook

Taistelu kesti pitkään, mutta antautuminen oli kivuton. Ei siihen loppupeleissä tarvittu kuin tovi ylimääräistä luppoaikaa ja surffausta netissä. Seuraavassa hetkessä huomasinkin jo rekisteröityneeni Facebookin.

Jahka tässä nyt aloittelen hiljalleen tuota käyttöä, niin eiköhän sinnekin joskus jotain muutakin sisältöä saada ainakin kuvien muodossa. Toistaiseksi naamakirjan käyttö on ollut lähinnä invitationeiden lähettelyä. Kiitos vain kaikki kaverit, kun olette luoneet niin mallikkaat kontaktiverkostot! Harmittaa vain, ettei 100 taida kuitenkaan rikkoitua ekan päivän aikana.

Retken sisältö

Enää ei kenenkään tarvi arvailla, mihin se viikonlopun retki suuntautui. Ei menty sitten ruotsinlaivalle eikä Tallinnaan, mutta voi myös sanoa ettei se ollut mikään pettymys. Eikä kävelysauvojakaan näkynyt.

Perjantaina oli ensin suunta Naantalin kylpylään. Kerta oli ensimmäinen molemmille vierailijoille. Laitoshan oli suorastaan valtava, mutta hämmästyttävän vähän siinä oli sitä kaikkien tuntemaa "suomalaista peruskylpylää". Eläkeläisiäkään ei ollut aulassa kuin pari!

Keltaisen lesken ja juustojen jälkeen illallispaikaksi valittiin thaimaalainen vaihtoehto. Esittelyssä luki kuitenkin, että siellä on aidot (?!) työntekijät. Osittain valinnan ratkaisi kuitenkin se, että siinä toisessa isommassa ruokaravintolassa alkoi ne tanssit jo yhdeksältä.

Ruoka ei todellakaan ollut pettymys vaan päin vastoin. Saatiin jopa opastusta ruokien lausumisessa niiltä aidoilta tarjoilijoilta. Voin suositella muillekin Goong Satay:ta sekä Gai Phad Khing:ia, jos satutte osumaan retkellänne kyseiseen kylpylään.

Day 2 alkoi reippaasti punttitreenillä ja sitten olikin jo suunta seuraavaan kohteeseen. Oli jokseenkin helppo päätellä, että seuraava kohde oli Turku kun kerran läntisessä Suomessa liikuttiin. Ihan heti en olisi arvannut löytäväni itseäni Turku-hallista katsomassa TPS-Hifk -peliä. (Varsinkaan kun respan tytöt ihan tosissaan miettivät, että saisiko kyseiseen peliin vielä lippuja?!)Nyt on sitten sekin koettu ja voin kertoa, että kahdesta surkeasta joukkueesta se huonompi voitti! Olin vielä reippaasti lyönyt kotijoukkueen puolesta vetoa, mutta nekin luuserit hoiti homman himaan vasta jatkoajalla. Turkuhalli oli sentään ihan kiva.

Illallispaikkana toimi Brahen Kellari. Piiiitkä miinus tuli siitä, ettei shampanjaa saanut laseittain ja kuohuviininäkin tarjottiin Elyseetä. Toisaalta olisi se pitänyt arvata, oltiinhan sentään Turussa. Etanat toimivat kuitenkin alkuruokana vallan mainiosti eikä vuohenjuustolla kuorrutettu lohikaan ollut hassumpaa. Tuoreet mansikat ja vadelmasorbetti valkosuklaakastikkeessa oli kuitenkin illan paras setti.

Loppuillasta oli tietenkin pakko katsoa Suomi-Belgia futismatsi. Jouduin jättämään ruudun 10 minuuttia ennen loppua, koska tuntui ettei hermo yksinkertaisesti enää kestä. Ei tullut Suomi-pojille taaskaan voittoa, mutta onneksi sentään oma pitkäveto meni putkeen.

Retken lopputulemana voin kiteyttää, ettei tuo Turku niin kamala paikka ole vaikkakin se murre on yllättävän rasittavaa. Erityspisteet todella hyvästä lounaasta Blankolle - jos vielä joskus eksyn Turkuun (heh heh) niin sinne menen varmasti uudestaan. Naantalin kylpylään voin myös hyvin kuvitella meneväni toistekin, ehkä ensi kerralla tsekkaan jopa sen kylpylän puolen.

Myötätuntolakkoon?

"Naisasialiitto Unioni esittää päivän myötätuntolakkoa ensi maanantaina"

Miten on kaverit - aiotteko jäädä kotiin maanantaina?

Nikamat kohdilleen

Taas käytiin eilen laittamassa nikamia paikalleen. Fysioterapeutti totesin parin minuutin jälkeen ettei yhtään ihmettele, jos mulla on päänsärkyä. Jep jep. Samaan syssyyn tyyppi totesi, että ihan hyvä että käyn hierojalla, koska muuten niska ei todennäköisesti kääntyisi tätäkään vertaa.

Selän alimmat nikamat hakeutuvat kuulemma jatkuvasti virheasentoon ja siitä johtuu kaikki kivut pakarassa ja takareidessä. Heti kun sen rusauttaa paikalleen niin kivut lakkaa. Harmi vaan, ettei sitä oikein voi tehdä itse. Halpaa lystiä tuo ei nimittäin ole - 55€ per laaki. Ja ensi viikolla taas uudestaan. Ja seuraavalla, ja seuraavalla...

RETKI

Sain juuri kuulla, että mulle on viikonlopuksi järjestetty RETKI. Varsin jännittävää. Mä en tiedä muuta kuin että lähtö on perjantaina töiden jälkeen ja paluu sunnuntaina. Eikä kuulemma tarvi passia. Mä en ehkä pysty keskittyyn enää mihinkään tällä viikolla...

Asuntoasiaa vielä

Alan jo kyllästyä asunnon myymiseen - johan tuo kämppä on ollut välittäjällä 1,5viikkoa. Syitä on kuitenkin monia. Ei oikein ehdi pestä pyykkiä, kun kamoja ei voi jättää kuivumaan. Kaikki tavarat on hukassa, kun ne on siivousvimmassa tungettu kaappeihin piiloon pällistelevien asunnontutkijoiden tieltä. Iltaisin pitää jäädä notkumaan kaupungilla töiden (ja salin) jälkeen, kun välittäjä haluaa näyttää kämppää ihme aikoihin. Ja sitten ne ihmiset vielä peruu 5 minuuttia ennen sovittua aikaa.

Musta tuntuu, että mä taidan sittenkin jäädä asumaan Sörnäisiin. Ehkä mä en vaan osta enää lisää kenkiä (tänä vuonna). Tai sitten mä otan keittiön kaapiston parempaan käyttöön.

Saavutus

Yllätin itseni (ja varmasti monen muun) lähtemällä tänään sienimetsään heti aamu-yhdeksältä. Asiasta oli puhuttu jo tässä pitkin kesää, joten nyt oli aika toteuttaa pläni. Ei edes sadekeli tullut avuksi, jotta olisi voinut yrittää perua viime tingassa.

Karkkilan metsikkö ei aluksi vaikuttanut kovin suosiolliselta, mutta alkoihan sieltäkin sitten lopulta saalista löytyä. Keskityttiin lähinnä suppilovahveroihin, mutta kyllä sieltä löytyi myös pari yllätys-kanttarellia sekä valkeita orakkaita. Lisäksi löysimme mielestämme useita "wanna-be" sieniä, jotka yrittivät naamioitua syötäviksi. Ja yksi punainen kärpässienikin löytyi - ei poimuttu.

Metsässä samoileminen olikin se sienestyksen mukava osuus (ei eksytty - kiitos nykytekniikan), sen jälkeen paljastuikin se todellinen työ. Hemmetti mikä perkaaminen!!! Eikä tilannetta helpottanut se, että toinen käsi oli mukana vain vajailla tehoilla. Täytyy sanoa, että nyt tuli taas hieman enemmän ymmärrystä sienten myyntihinnoille toreilla. Ehkä lähden toisenkin kerran, tai sitten kävelen vain Stockmannille...

Kämppä on myynnissä

Nyt on kämppä sitten luovutettu kiinteistövälittäjän hellään huomaan. Jo parin päivän aikana olen huomannut, miten rasittavaa kämpän myyminen oikeasti on. Sinänsä koomista, koska kiinteistönvälittäjä käytännössä tekee ne myyntihommat.

Rasittavinta tässä hommassa on jatkuva siivous ja paikkojen järjestely. Yleensä ajoitan aamuni aika tiiviiksi, eikä mulla ole tapana jättää mitään "puolen tunnin siivousvaraa". Nyt olen kuitenkin joutunut harva se päivä järjestelemään paikat ennen töihin lähtöä, jotta pikkutakkimies pääsee myymään kämppää tuntemattomille. Ja koska sitä rojua on lähtökohtaisesti aivan liikaa, niin tavaroiden tunkeminen piiloon ottaa oikeasti voimille.

Suurin rasite tulee olemaan kuitenkin sunnuntai. Todennäköisyys on valitettavan suuri sille, että sunnuntaisin on krapula eikä voisi vähempää kiinnostaa siivota, saati sitten raahautua kämpästä ulos. Toivotaan siis, että joku keksii ostaa sen ennen sunnuntaita.

Yllättäen kävi näin...

Kauden eka säbäturnaus oli lauantaina. Ensimmäinen matsi meni ehkä liiankin hyvin omalta osaltani - saldot 1+1 ja voitto kotiin 4-0. Olisihan se pitänyt arvata, ettei homma voi jatkua niin.

Toisessa pelissä kyyti olikin sitten kylmää. Onneksi meillä oli vaskari paikallaan, koska muuten takkiin olisi tullut pahemmin kuin 1-0. Koko turnauksen kruunasikin sitten kolarointi vastustajan kanssa kolmannen erän lopussa. Vastustaja onnistui hyppäämään suoraan peukaloni päälle ja veret roiskahti pitkin areenaa saman tien.

Illalla soiteltiin Foguesin kotiin konsultaatiota tyyliin - "voiko tähän kuolla?". Perusneuvot on aina paremmat kuulla ammattilaiselta, joten kkk-ohjeistuksella lähdettiin kohti iltaa. Särky ei sitten kuitenkaan lähtenyt juomalla eikä lääkkeillä, eikä verenvuotokaan lakannut vaikka baarimikolta haettiin vielä lisää maalarinteippiä paketointiin. Joutui siis jättämään illan lyhyeksi.

Ja tänään varmistui, ettei kuvitelma vammasta ollut pelkästään mun päässä. Peukalossa on murtuma. Näinhän tän pitikin taas mennä.