Taas kerran marssin vesi kielellä Kämpin aamiaistilaisuuteen. Ilmeisesti vaikuttava ympäristö sokaisee mut kerta kerran jälkeen ja odotan aina yhtä kiihkeästi notkuvaa aamiaispöytää (mikä ei siis koskaan toteudu). Tänäkin aamuna todellisuus löi kirjaimellisesti vastoin kasvoja heti neukkarin ovella. Mielestäni on lailla kiellettyä mainostaa tilaisuutta aamiaisella, jos tarjolla on vain kahvi, tuoremehua, leipää, croissantteja + voita & marmeladia. Vaikka omassa jääkaapissa ei juuri muuta ole kuin valot niin silti tuntuu, että sieltä löytää milloin vain paremman setin henkensä pitimiksi.Onneksi tarjolla oli sentään muuta hupia, kun kaksi vierasta onnistui kämmäämään kahvikannujen kanssa niin että kupillisen sijasta kahvia kaatui aina saavillinen pitkin pöytää. Eikö ne ikinä opi? (Se en ollut minä tällä kertaa. Oikeesti.)
Kuvassa on muuten pari sellasta juttua, mitä mun puolesta ois voinut olla tarjolla...
1 kommentti:
Kämpin kabinettipuolen aaminainen on jossain mielessä vaihteleva kokemus. Tarjoilu tuntuu vaihtelevan kohtuulisen runsaasti mutta enemmän kuin tyypillisesti ruokaa on liian vähän. Viitaten eiliseen, taas kerran. Tarjoilijat sentään eivät käy Kämpissä lääppimään.
Jos asiaan pystyy vaikuttamaan kannattaa pyrkiytyä ravintolan puolella buffetin ääreen. Tuolla tietysti on hälyä enemmän joten puhuminen voi olla vaikeaa (joissain tapauksissa tämäkin on etu). Selkeänä ja kiistattomana plussapuolena tuolla on kiitettävän runsaat noutopöydät.
Lähetä kommentti