Karkkipäivä

Karkista on muodostumassa allekirjoittaneelle pieni haaste. Olen ollut syömättä karkkia käytännössä lokakuusta alkaen muutamaa ulkomaan repsahdusta lukuunottamatta. Moni on kysynyt, että miksi. En oikein tiedä, mitä tuohon olisi pitänyt vastata. Because I can? Mitään erityistä syytä ei siis ole. Ehkä se on jonkuntyyppinen ihmiskoe.

Aluksihan tämä karkittomuus ei tuottanut mitään ongelmia. Ongelmaksi se on muodostunut vasta viime aikoina. Koen välillä suurtakin karkinhimoa. Olen pohtinut ratkaisuksi karkkipäivää. En nimittäin haluaisi, että karkin syöminen repeäisi täysin käsistä. Mietin myös, jos vapauttaisi vain tietyntyyppiset karkit kerralla. Söisi vaikka suklaata, mutta ei salmiakkia. Ehkä kokeilen karkkipäivää tulevana viikonloppuna. Tai sitten korvaan karkit alkoholilla. Nämä on näitä elämää suurempia valintoja.

PS. Karkki tarkoittaa tässäkin yhteydessä makeisia, ei mitään muuta.

HätsäKätsä goes Levi

Vuosittainen HätsäKätsä keikkamme siirtyi tänä vuonna Tahkolta Leville. Haluan uskoa, että Piazza ainakin jäi meitä kaipaamaan. Halot saivat kerrankin olla paikallaan, eikä portsarin tarvinnut uhkailla ketään ulosheittämisellä. Ilmeisesti stage diving ei ollut Levillä se juttu.

En usko, että kulkuväline vaihtui lentokoneeseen sen takia, ettei meidän huikeat paluumatkatraditiot enää jaksaneet kiinnostaa vaan siksi, että bussimatka Leville olisi ollut yksinkertaisesti liian pitkä. Tavallaan olisin halunnut nähdän Norpan ottavan traditionhuikan lentokoneessa. Se olisi ollut hieno hetki.

Jeesuslaulu ei tullut livenä vaan sähköpostin välityksellä. Säveltäjäsanoittaja makaili poolilla Dominikaanisessa. Her life sucks. Urheiluselostus saatiin onneksi kännykän välityksellä on time.

Osa porukasta siirtyi pohjoisen lumille jo perjantaina. Yritystä ulkoilmasporteille oli kelistä huolimatta. Suuri osa porukasta kävi joko rinteessä tai ladulla. Me pidimme traditiosta kiinni, eikä hiihdetty metriäkään. (Puolustuspuheena - pakkasta oli koko ajan yli 20c.)

Koska pienempi seurueemme saapui pääkallonpaikalle vasta lauantaina, saimme huomata, että pahin terä oli ehditty juhlia alta pois muiden toimesta jo edellisenä iltana. Yllättäen tämä ei menoa haitannut, vaan otimme kaiken irti ykkösestä. Hieman tietysti jäi kaivelemaan naamiaisasujen puute, mutta tämä lienee korjattavissa taas ensi vuonna.

Ehkä yllättävin asia oli tällä kertaa uusiin ihmisiin tutustuminen. Aikaisempina vuosina meitä on ollut sen verra iso ja tiivis ryhmä, että juttua on riittänyt ihan omalla porukalla ja oma kiva on ollut se paras kiva. Olihan se tietysti hauskaa oikein jutellakin ihmisten kanssa, jotka ovat olleet useina vuosina samalla reissulla, mutta joiden nimiä ei edelleenkään meinaa muistaa. Hmmm. Ainakin nyt opin pari uutta ja lupaan muistaa ne myös 2014.

Pitkä ilta venyi aamuun ja kotiutuminen tapahtui 6:15. Kelvollinen suoritus. Olisi väärin sanoa, että äiti oli ylpeä. Ehkä lähinnä kiitollinen, ettei tultu tuntia aiemmin, koska sehän olisi tarkoittanut, että hänen unensa olisivat jääneet tuntia lyhyemmäksi. Minähän luonnollisesti nukuin koko päivän.

Sydney

Sydney oli mahtava, Manly vielä upeampi. Reilut kaksi viikkoa tuossa ympäristössä teki todella terää. Sieltä löytyi kaikki tarvittava lomalle: loistokelit, upea biitsi, rajattomat sporttimahdollisuudet & hyvä ruoka.

Snorklaus oli täysin uusi tuttavuus. Lähtökohtaisesti vesielementti on ollut mun kirjoissa kaloja varten. Olihan se ihan mukavaa kellua märkäpuvussa ja tuijotella kirjavaa elämää veden alla, mutta ei musta nyt mitään vesipetoa tällä keikalla vielä tullut.

Tuli myös testattua paikallinen beach volley meininki. Näköjään juhlimisrituaalit ovat kaikkialla samanlaiset. Rankat pelit vaatii rankan palautumisen. Yllättävän hyvin sitä jaksoi tahkota neljä peliä putkeen. Eikä väsy tullut illallakaan yhtään liian aikasin.

Sydneyhän on siitä upea paikka, että merimaisemista pääsee nauttimaan matkustaessaan lautalla ympäri kaupunkia. Yhdellä näistä matkoista tuli testattua myös Taronga zoo. Eläimet tarhassa ovat tyypillisesti lasten juttu, mutta olihan se itsellekin ihan hupia käydä katsastamassa kengut ja koalat. Ikuinen suosikkieläimeni on kuitenkin tiikeri, vaikka tyyliin sopisikin ehkä enemmän riikinkukko...

Australian ruokakulttuuri on erittäin monipuolinen. Majapaikkani isäntäpari hoiti pöytään uskomattomia ruokia (ja juomia). Menussa oli mm. kania, mustekalaa ja kengurua. Alakerran kahvilasta sai lattea kätevästi ja kupongilla Hungry Jacks'sta kupongilla pari burgeria yhden hinnalla. (Tässä kohdin on huomautettava, että käytin vain yhden kupongin ja senkin viimeisenä päivänä.)

Reissun yksi huippukohdista oli heti ensimmäisen illan ilotulistus. Tuskin tarvitsee enää tuon spektaakkelin jälkeen koskaan lähteä katsomaan yhtäkään rakettia. Ellei sitten asemapaikkana ole Sydney vuoden viimeisenä päivänä.

BKK

Ensimmäinen osoite BKK:ssa oli Peninsula. Kamat huoneeseen ja päiväohjelman kimppuun: poolille, pedi- & manikyyri ja päälle kasvohoito. Kelvollinen loman startti.

Pari päivää Peninsulan suojissa meni vikkelästi. Tenniskenttä tuli testattua, mutta alusta oli turhan kitkainen allekirjoittaneen makuun. Poolilla palvelu pelasi moitteettomasti, eikä huonepalvelussakaan ollut valittamista.

Loppuloman majoitukseksi olin valinnut Riverside Anantaran. Uusi kokemus kaikin puolin, mutta voin lämpimästi suositella. Ainoa isompi miinus oli hotellissa järjestetyt intialaiset häät, jotka kestivät kolme päivää. Meteli oli välillä bileissä melkoinen, mutta mitä muuta voi olettaa juhlilta, missä sulhanen ratsastaa mm. norsulla??? (tein muuten pienen tiedustelun asiasta - 'normaalisti' se olisi valkoinen hevonen).

Hotellin tenniskentät olivat mukavasti kuudennen kerroksen katolla. Pallot oli syytä pitää kentällä, muuten se oli moimoi. Kasara lounge tuli myös hyvin tutuksi, ei sentään ihan vakipöytää ollut valmiina mutta melkein.

Hotelli oli nimensä mukaan joen varressa, joten yhteysaluksella pääsi sekä Asiatique marketsille että Saphan Taksin skytrain asemalle. Perusvisiitti MBK:lla jäi suhteellisen maltilliseksi. Mitään uusia 'hittituotteita' ei oikein ollut, koska pullontyyppisiin pakkauksiin pakatut sateenvarjot eivät oikein saanet mua syttymään. Parasta antia oli paikallinen ravintola, jossa sai oman keittoliemen eteensä levyllä, mihin voi edestä menevältä liukuhihnalta valita ruokaa kypsymään. Kuitissa näkyi aika - voit istua paikallasi tunnin ja 20 min. Lisäksi löytyi myös sushibuffa. Hyvää, tehokasta ja edullista.

Paras ravintolakokemus oli kuitenkin Millenium Hilton hotellin Prime ravintola. Aivan uskomatonta pihviä. Ei mikään ilmainen paikka, mutta suosittelen silti. Päälle vielä kuplivat 32.kerroksen näköalabaarissa. Voisi olla huonomminkin.

Bangkok jäi taakse kuuden päivän jälkeen ja seuraava etappi oli Sydney. Siitä lisää seuraavassa jaksossa. :)

Mitä tuli tehtyä 2012

Viimeisiä päiviä viedään tästä vuodesta ja yllättävän vaikeaa on muistaa, mitä kaikkea tuli tehtyä vuonna 2012. Avuksi on otettava naamakirjan päivitykset, valokuvat ja satunnaiset kalenterimerkinnät. Harmillista, että kännykkä muistaa vain menneen kuukauden menot.

Alkuvuonna tuli tehtyä tuttu ja turvallinen (?) keikka Tahkolle. Meininki oli vauhdikasta, mutta tällä kertaa (muistaakseni) ei tullut sairaalakeikkaa kenellekään. Paluumatkan kossuepisodista pidettiin kiinni tänäkin vuonna.

Alkuvuoteen mahtui paljon sporttia ja paljon juhlia. Urheilun iloa haettiin vähän väliä Vierumäeltä ja juhlia vietettiin useammassakin pääkaupunkimme hotellissa. Salibandyn osalta oli poikkeuksellisen huono vuosi- vain yksi vetskujen SM-kulta.

Olin ollut ilmeisen kiltti viime vuonna, koska pääsin pääsiäisenä lunastamaan "one week all inclusive" matkani Nykiin. Not bad at all! Sieltä matka jatkui Atlantan kautta roadtripille Floridan Destiniin. Holiday Inn meni siellä boikottiin, muuten loistoreissu.

Kevään juhlahumu jatkui Eyes Wide Shut teemabileillä Groteskissa. Kaikki olivat asuihin ja hovikuvaaja teki upeaa jälkeä. Teatterissa ei tykätty naamareista, joten yritimme harhautusta. Ei onnistunut.

Kesää kohti mentäessä biitsi tuli vahvemmin ohjelmaan, vaikka ulos ei uskaltanut ennen kuin kesäkuu oli jo pitkällä. Juhannus meni Pärnussa. Keli ei nyt aivan ollut huippuluokkaa, mutta seura sitäkin upeampaa. Come back biitsin pro tourille jäi valitettavan lyhyeksi - olkapään jänne joutui remonttiin heti ekassa turnauksessa. Samalla sportit meni jäihin pariksi kuukaudeksi ja kesälomakin tuli siirrettyä talveen.

Synttäreitä juhlittiin tänäkin vuonna. Tällä kertaa ohjelmassa oli tenniksen neluriturnaus ja siihen päälle kunnon jamit Teatterissa. Vasuritennis ei nyt ihan ollut huippuluokkaa, mutta onneksi pelipari hoiti homman kotiin.

Golfia pääsi pelaamaan elokuun lopulla. Händäri laski muutaman pykälän, mutta mitään sankaritekoja ei nurmella tehty. Sen sijaan suunnistus Granin metsissä voidaan laittaa näihin tekoihin, samoin ne yhdet ylämäkitreenit. Yleisurheilukentällä tuli valmennettua säbätyttöjä ja niistäkin aitatreeneistä saldona helvetin pitkäikäinen piriformisvaiva ja taas treenit jäihin. Pitäisikö tästä ottaa opiksi?

Syksyn kohokohta oli ehdottomasti Lontoo ja matkaseura. Tuli turreiltua sopivasti ja shoppailtua ehkä vähän liikaa. Reissun hittejä sushi ja Maroush. Primark oli jälleen kuningas.

Siskon synttärietä juhlittiin lokakuussa James Bond - teemalla. Oli smokkeja ja pitkiä iltapukuja. Meno oli melkoista ja day afterin mässäys johti karkinsyönnin lopettamiseen.

Hetkeni julkkiksena tuli siskon kera marrraskuun Kauneus ja Terveys -lehden myötä. Kaikkien mielestä tuo terveys-osa kuulosti vitsiltä. Miksiköhän? Kun pohdimme kuvien onnistumista kuvaussetin jälkeen niin kuvaaja totesi: älkää huoliko, näille tehdään vielä tosi paljon...

Mitä jäi tekemättä tänäkin vuonna

Koska kohta alkaa olla tämäkin vuosi lopuillaan, niin nyt on hyvä hetki vetää vuosi pakettiin. Ajattelin aloittaa teemalla "Mitä jäi tekemättä tänäkin vuonna".

Talvihan oli tänä vuonna mitä mainion. Lunta tuli reippaasti myös etelässä, joten kannatti varmasti olla hiihtämättä kertaakaan. Laskuhommat ei myöskään maistuneet koko vuonna, joten upouusi lauta sai lojua varastossa ihan rauhassa koko vuoden. Tuleehan noita ja ehtiihän sitä myöhemminkin. Ja sitä paitsi välillä oli pakkastakin ihan liikaa. Lumien lähdettyä piti aloittaa lenkkeily, mutta ei vaan pystynyt. Kestävyysurheilu ei vaan ole koskaan ollut 'my cup of tea'.

Kesäkuussa oli Haku päällä -festarit kotiseudulla Kurikassa. Ei menty tänäkään vuonna. Kesän aikana oli monta muutakin 'mukavaa yleisötapahtumaa', mutta niinhän niitä on joka vuosi. Katotaan uudelleen vaikka sitten vuonna 2015.

Piti pelata enemmän golfia ja biitsiä. Maastopyörääkin piti ulkoiluttaa reippaasti. No siihen nyt sentään oli oikea syy, miksi niin ei tapahtunut. Olkapään jänteeseen tuli repeämä ja se tavallaan esti urheilemisen myös muilta osin. Samasta syystä oli tatti otsassa pidemmänkin aikaa.

Päivä päivältä ikääntyvää ihoa piti myös hoitaa paremmin. Meikkiä ei ole putsattu neoamiseptilla enää vuosiin, mutta näyttää tuo vesipesu olevan edelleen puhdistusmenetelmien kärkisijoilla. Selluliittivoiteet jäivät yhä kaupan hyllyille ja kuorintavoiteet kuivuivat kaappiin.

Itsensä sivistäminen jäi myös aika ohueksi. Piti jatkaa venäjänkielen opiskeluja, mutta en vain jaksanut. Kulttuuririentojen osalta sarake näyttää myös puhdasta nollaa - ei oopperaa eikä teatteria. Tänäkään vuonna en käynyt kirjastossa (joka siis sijaitsee naapurissa) kertaakaan. Onneksi sentään tajusin ostaa kirjoja ja jopa lukeakin ne.

Kodinhengetärtä minusta ei taaskaan tullut. En imuroinut, pessyt ikkunoita enkä leiponut. En myöskään neulonut tai ommellut mitään (paitsi irronneen napin). En laittanut joulukoristeita enkä istuttanut kukkia. Tänäkään vuonna tuoreet yrtit eivät tulleet 'omasta takaa'.

Rahaa piti mös laittaa säästöön. No en laittanut vaan ostin uuden auton. Ostin paljon muutakin, mutta tein vielä ehkä enemmän. Seuraava kirjoitus lähteekin sitten aiheesta: "Mitä tuli tehtyä 2012".

PS. En lähetä joulukortteja tänäkään vuonna.

Rahan käytöstä

Olen aina ollut mielestäni hyvä käyttämään rahaa oli sitä sitten ollut tai ei. Mielestäni määrite "olla hyvä käyttämään rahaa" ei suinkaan tarkoita sitä, että rahaa osaa tuhlata mielin määrin sinne ja tänne. Mielestäni määrite kuvaa, että osaa käyttää rahaa viisaasti niissä rajoissa, mitkä oma taloudellinen tilanne on kullakin hetkellä asettanut.

Silmiini osuu usein erilaisia artikkeileita, missä käsitellään ihmisten rahan käyttöä ja/tai henkilökohtaista taloustilannetta. Yleensä nimen omaan naisille suunnattujaa oppaita löytyy pilvin pimein, missä neuvotaan, miten talouden saa kuntoon. Tai mitkä ovat "ne vaaran merkit" tällä kertaa. Jotenkin ei vaan mene jakeluun, mikä siinä voi olla niin vaikeaa. Ei pitäisi olla kovin hankalaa tajuta, ettei voi kuluttaa enempää kuin ansaitsee. Tai jos ottaa velkaa niin velka pitää myös maksaa. (tosin eipä näytä kaikki valtiotkaan ymmärtävän tätä kohtaa...)

On varmasti vaikeaa tajuta rahan arvoa, jos sitä ei ole kotona opetettu tai sitä ei ole oman työstä saadun ansainnan kautta ymmärretty. Voisin kuvitella, että tämäntyyppisille ihmisille tulee mieleen luoton maksaminen luotolla. Tai uuden luottokortin hankkiminen, kun toinen on käytetty tappiin asti. Miten olisi tuo vanha kunnon käteinen? Kun ei ole muovirahaa käytössä niin on vähän vaikeampi tuhlata jotain, mitä ei ole.

Jopa kuluttajaviraston sivuilta löytyy oma rahankäytön opas. Ensimmäinen kappale käsittelee aihetta: Näin saat rahat riittämään. Ja ensimmäinen lause onkin sitten: Haluaisitko olla rikas?

Kaupanteossa

Tähän mennessä autokauppias on luvannut extrana:
Talvirenkaat
Uuden tuulilasin
Ensimmäisen vuoden huollon
Tankin täyteen bensaa
Mitä mä seuraavaksi pyytäisin?

Autokaupoilla osa 2 - Giulietta

Huihai myyjästä ei kuulunut viikkoon. Tarjouskin oli mennyt jo umpeen, kun flegmaattinen autoalan osaaja soitteli. Kun kerroin asioista, jotka eivät mallissa miellyttäneet niin vastaus oli "no, mä nyt kumminkin tein sulle tarjouksen..." Ei puhettakaan, että olisi ehdottanut toista vaihtoehtoa.

Nyt on sitten Alfa Romeon Giulietta testattu pariin otteeseen. Plussapuolia löytyy runsaasti verrattuna vanhaan autoon: automaattivaihteet, automaatti-ilmastointi, peruutustutka, 4-ovea, vakionopeudensäädin... Bonusta myös siitä, että vanhasta autosta tarjottiin pari tuhatta euroa enemmän vaihdossa. Lähinnä kai kysymys on tässä vaiheessa hinnasta ja siitä, onko myyjä oikeasti myyjä vai odottaako valmista. Mitään ostopakkoahan mulla ei ole.

Autokaupoilla osa 1

Näin syksyn ja ruuhkien alkaessa automaattivaihteisen auton kaipuu alkoi kasvaa suureksi. Vaihteiden rynkyttäminen Länsiväylän aamuryysiksessä ei mitenkään auta nostamaan mielialaa. Tuumasta toimeen siis.

Nykyiseen autooni suht tyytyväisenä menin ensin käymään Suomenojan Automaalla. Ensin kun olin puhelimessa kehunut nykyisen Huihaini moitteettomaksi, oli suuri ilo huomata liikkeen pihassa, että joku kiva autokuski oli sitten ajanut meikäläisen auton etupuskuriin halkeaman?!? WTF?!?! Siitä olikin sitten mukava jatkaa keskusteluja automyyjän kanssa. Koeajoon lähti kuitenkihn Huyndai Veloster.

Veloster mielytti ulkoisesti, mutta tehot jäivät vähän köykäisiksi. En myöskään pitänyt automaattivaihteiston "kotelosta". Ihan typerää joutua venkslaamaan sivulle ja alas, jos haluaa pakkia päälle. Suoraviivainen sen pitää olla. Lisäksi takapenkin yksi ovi apukuskin puolella oli hieman hassu. Tuskin sinne tulee koskaan kierrettyä kassia kantamaan. Plussaa isoista peileistä ja reilun kokoisesta takaluukusta.

Autokauppias oli ystävällisesti tehnyt tarjouksen valmiiksi, kun kävin palauttamassa Velosterin. Omani korjauksen arvioiksi oli laitettu tonni, mikä luonnollisesti on yläkanttiin. Olisin ollut valmis keskustelemaan asiasta myyjän kanssa, mutta hän ei koskaan soittanut takaisin. Ilmeisesti autokaupalla menee niin hyvin, että tämän vuoden myyntibudjetti on täynnä jo ennen elokuun puoltaväliä. Siltä myyjältä en kyllä osta mitään.

Jatkoa seuraa - osa 2: Alfa Romeo Giulietta

Nykypäivän tuulipuvut

Ennen vanhaan pariskunnilla on samanlaiset tuulipuvut lähtiessään kylille. Nykyään näitä tuulipukuja näkyy enää harvemmin, mutta "mätsäävyyttä" ei näemmä ole unohdettu.
Tässä hieno esimerkki Helsingin katukuvasta, missä turkoosi oli selvästi päivän väri. Pyydän kiinnittämään myös huomioita siihen, että jopa naisen paidan kuvio on selvästi soinnutettu miehen housuihin sopivaksi. Ottakaa mallia! (tai älkää sittenkään...)

Taas kerran 25 v

Perjantaina oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Tällä kertaa BDAY-kekkerit pistettiin käyntiin tenniksen nelinpeliturnauksella, jonka jälkeen iltaa jatkettiin normaalin kaavan mukaan.

Turnaus oli lähestulkoon jättimenestys. Pari pientä miinusta omasta rampaisesta esiintymisestä sekä siitä, että sade yllätti finalistit massakentällä. Pelaajat kuitenkin esiintyivät hyvin edukseen ja pelikin oli varsin vauhdikasta.

Allekirjoittaneen taktiikka: "osu vastustajaa täysillä", onnistui pariin otteeseen. Ilmeisesti tehot olivat kuitenkin varsin maltilliset, koska jälkiä ei jäänyt. Samaa ei voida sanoa "surffipullukan" osumasta, josta tuli ihan mustelma osuman uhrille. Itse voin kiitellä tuuria, että se rintalastaan osunut pallo oli "vain" kakkossyöttö...

Taiviksen kabinetti lähes pursuili liitoksistaan, koska porukkaa oli sen verran reippaasti. Ruoka (eli makkarat ja salaatti) tekivät kauppansa ja jengi viihtyi. Innokkaimmat lähtivät vielä kokeilemaan paljasjalkatennistä juhlatamineissa. Mikäs sen mukavampaa kuin ottaa uusi hiki ennen baariin lähtöä.

Jatkot olivat luonnollisesti Teatterissa. Jatkoille lähtevien pääluvun osalta tehtiin ehdoton ennätys. Meno jatkui vauhdikkaana ja isolla vaihteella loppuun saakka. Illan kruunasi ehdottomasti pilkun pintaan esiintyneet cross-dresserit, jonka jälkeen poke taisikin jo hienovaraisesti vinkata poistumisesta.

Loppuillan viihde oli enemmän poliisisarjaan kuuluvaa meininkiä. Nyt tuli ihan lähietäisyydeltä todistettua, ettei välttämättä kaikki turkkilaiset ja kurdit pidä toisistaan. Onneksi kebab oli kuitenkin hyvää. Tästä onkin hyvä jatkaa kohti seuraavia juhlia.

PS. Parhaan pukeutujan tittelin vei Tennis-Norppa. Palkintojenjako on vielä tulossa.

Kylillä lounaalla

Suuntasimme kylille lounaalle. Mopo lähti kevyesti keulimaan heti terassin kulmalta ja se olikin sitten pelkkää takapyörällä ajamista siitä asti.

I was definately missing a blue arm candy - do I need to say more?

11 asiaa

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Eli vastaan Norpan haasteeseen nyt kun (taas kerran) otin itseäni niskasta kiinni näiden blogipostausten osalta. _______________________________________________________________________ 1. Mikä luonteenpiirteesi on sinussa vahvimpana arjessa? Jos vastaan "voimakastahtoisuus" niin se tuskin yllättää ketään? _______________________________________________________________________ 2. Mikä viisu tai runo (tai loru tai poru) kuva sinua parhaiten? Biiseistä tulee ensimmäisenä mieleen Egotripin Se on tosi jees. Sopii myös kovin moneen muuhun ystävääni. "Se on tosi jees jos sä haluut olla vapaa ja mennä sekaisin sä voit tehdä mitä huvittaa ja mitä ikinä vaan haluutkin Mutta koskaan sä et saa antaa minkään masentaa sillä kun maailma on paha ja se vituttaa sä saat pilvet pakenemaan ja se on tosi jees se on tosi jees se on tosi jees se on tosi jees Se on ihan jees ei sun päässä oo vikaa jos et haluu olla samaa kuin muut sä voit olla paljon parempi niitä vaikkei kukaan muu sitä tajuu Mutta koskaan sä et saa ... unohtaa että kun maailma on paha ja masentaa sä saat pilvet pakenemaan ja se on tosi jees " ________________________________________________________________________ 3. Mikä on paheesi? Määräily ja juustonaksut. Alkoholi on hyve. ________________________________________________________________________ 4. Mistä tahtoisit jäädä ihmisten mieleen? Hyvistä juhlista?!? ________________________________________________________________________ 5. Montako kertaa koko elämäsi aikana olet muuttanut? Aika monta! Lasketaanko vaihto-oppilasajat ulkomailla (3 kertaa) myös mukaan? Viimeisen viiden vuoden aikana tuli muutettu kolmesti: Sörnäisistä Krunaan ja sieltä eteenpäin Graniin. ________________________________________________________________________ 6. Millainen olet kun suutut? ”I don’t have a short temper. I just have a quick reaction to bullshit.” Äärimmäisen kiukkuinen, verbaalisesti julma & aggressiivinen (en kuitenkaan fyysisesti). ________________________________________________________________________ 7. Milloin olet viimeksi suuttunut? Isostiko? Onneksi en muista! Varmasti tässä kevään aikana on tullut ”puhdistettua ilmaa”. ________________________________________________________________________ 8. Mieluisin tapasi viettää aikaa? Sporttailen sekä kavereiden kanssa. Mieluiten combo. ________________________________________________________________________ 9. Milloin viimeksi olet koskettanut (elävää)puuta (ett niinku huonekaluja tms. ei lasketa! ;) kädelläsi, halannut sellaista ja painanut posken vasten kaarnaa? Halailua en voi ruksittaa, mutta puuhun taisin nojailla viime viikolla Tanskassa, kun tein alkulämppää ennen beach volley peliä. ________________________________________________________________________ 10. Mikä olisi mielestäsi ihanin/mieluisin lahja, mikä voisit saada läheiseltäsi? Muuttopäätös takaisin eteläiseen Helsinkiin. ________________________________________________________________________ 11. Mitä tahtoisit/voisit kysyä minulta? Lähetkö viettämään kirpparipäivää vielä tänä kesänä? ________________________________________________________________________ Ja haaste lähtee uudemman kerran Prepelle, koska en ole huomannut hänen ottaneen vielä Norpan vinkistä vaaria. Lisäksi ainakin Nora ja Saara L voisivat omissa foorumeissaan vastailla tähän. Tempun vastaukset haluaisin myös lukea, mutta odotusarvo asian realisoitumisen suhteen ei ole kovin korkea. ________________________________________________________________________ JK. Mulla on suuria vaikeuksia saada kappaleita erotettua toisistaan tässä (mulle) uudessa versiossa. Otan mieluusti vinkkejä vastaan!

Kesää kohti

Blogin toimintaympäristökin on näköjään ehtinyt muuttua reippaasti sitten viime päivityksen. Sehän tarkoittaa vain sitä, että jatkossa pitää olla ahkerampi. Kesää kohti mentäessä toukokuu oli enemmän kuin vähän kiireinen. Oli Tallinnan keikka ja Prahaa samaan syssyyn. Kesäkuun alussa ehdittiin vuorostaan Tanskaan. Kokonaisuuten työtä ja viihdettä hyvässä suhteessa. Nyt kun katselee ulos, alkaa ensimmäistä kertaa olla tunne, että enää ei ehkä mennäkään kesää kohti. Nyt on kesä. Katsotaan, mitä se tuo tullessaan.

Tennareita testissä

Vuosien varrella hyväksi koetut Addun Stabil -sisäpelikengät saivat nyt haastaan. Vielä ei ole tennaria testattu tositoimissa, mutta ensituntuma oli aika jees. Kevät toi pientä uudistusta myös lenkkaripuolella. Merkki sielläkin (yllättäen) Adidas. Väristä ei pitäisi nyt ainakaan jäädä kiinni lenkille lähtö.

Inferno

Tein eilen jälleen ruokaa omin pikku kätösin omassa pikku uunissa eli toisin sanoen lykkäsin uuniin pakastepizzan ihan itse. Yllätys oli infernaalinen, kun maistoin tuota ”Inferno” Pizzaa. TZIIISUS! Pizza oli oikeasti tulinen. Major hot. Tulisempaa kuin mikään taikkulandiassa syömäni ruoka. Tuntui, että kieli turposi kolminkertaiseksi ja huulia poltti niin, että joutui turvautumaan jääpaloihin. Maitoa meni litra. Ruokailuelämys oli kaikkea muuta kuin miellyttävä.

Suosittelen todella tulisen ruuan ystäville. Painotus sanoilla todella tulisen ystäville.

Viikonloppuna isojen ja pienten tyttöjen plinsessajuhlia

Lauantaiaamuna oli nokka kohti Porvoota ja pienen sankarittaren plinsessajuhlia. Matkalta Huihain kyytiin yksi lopen uupunut ja juhlavaihdetta silmään.
Tarjoilu oli varsin mainiota – kuskille kahvia ja lopen uupuneelle punkkua. Kakkua oli kolmea sorttia ja itämaiset kääryleet oli kasattu omin pikku kätösin. Nam! Sankaritar oli juhlatamineissa, vaikkakin plinsessakluunu taisi olla enemmänkin äidin päässä.

Isojen tyttöjen plinsessajuhlat lähtivät käyntiin Kämpistä möttösen kera. Seuraava etappi olikin Tornin sviitti, jossa oli paikalla useampi kuin yksi Marilyn. Skumppa oli jälleen hirrrrrrveen hyvää. Wolfordien saumat oli suorassa vielä siinä vaiheessa, kun räpsittiin erinnäisiä ryhmäkuvia. Videot ovat täysin x-rated. Ahjoon liukasteltiin pikkukengissä, koska kenkien vaihtaminen olisi ollut liian työlästä. Yksi sun toinen alkoi hieman nuokkua illan edetessä, mutta pari tuhkimoa ymmärsi poistua paikalta ennen kuin taika hävisi kokonaan. Mikonkadulla ihan vaan pieni keijukaismainen selkäkosketus kadun pintaan, mutta siitäkin selvittiin ylös ihan omin avuin. Illan kebab oli ehkä parasta ikinä.

Tahgo go go go

Viime viikonloppu vierähti tuttuun tyyliin Tahkolla. Tunnelma bussissa oli tiivis kuten aina. Yhteislaulut vedettiin korkealta ja kovaa. Eihän se kaunista ollut tälläkään kertaa, mutta ei se fiilistä lannistanut. Saku Sammakko ja Aikuinen Nainen puuttuivat lauluvihosta, mutta sekään ei ollut ongelma. Perillä pienet lippusulkeiset ja Piazza haltuun.

Lauantaina ei taaskaan tarvinnut mennä mäkeen. Eräskin hinasi jälleen kerran koko laskuvarustuksen mukanaan turhan takia - ehkä jo ensi vuonna nekin kamat tajutaan jättää kotiin. Mökkiin oli tilattu brunssikokki, joka loihti setit Baileysien seuraksi. Siihen vielä kierros Sielujen sympatiaa ja päiväohjelma oli purkissa.

Iltaa kohti saksalainen teema alkoi muodostua. Mukaan oli eksynyt vähän hard corea, vähän tirolilaista ja vähän nahkapöksymeininkiä. Mukava combo kaikin puolin. Rammstein ei kuitenkaan ollut ykkösvaihtoehto musapuolella, vaan Frontside Ollie oli se mikä jyräsi.

Piazzalla otettiin haltuun tutut kulmat aika nopsaan. Chisun keikka hieman haittasi meidän omaa showta, mutta onneksi sekään ei kestänyt koko iltaa. Halko löysi siskon ja he olivat erottamattomat koko illan. Yleisöä riitti varmasti meidän "keikalla" yhtä paljon kuin Chisulla konsanaan. Edustus oli vahva, vaikkakaan kukaan ei jäänyt odottelemaan pilkkua.

Sunnuntaina kamat kassiin ja bussiin. Tunnelma oli lähes rentoutttava paluumatkalla. Ääni jäi Piazzalle, joten se rajoitti jälleen hieman äänijänteiden käyttöä paluussa.

Ba nyr?

Perjantaina oli piiiitkästä aikaa after worksien aika. Rytmiryhmän kokoontuminen sovittiin Lungiin. Pöydät olivat pääosin varattuina ruokailijoille, mutta yllättäen viehattävät olemuksemme saivat sohvaryhmän tyhjenemään. Meno oli aika äänekästä, mutta onneksi huomasimme ajoissa, että katon kaareva muoto vie kaikki äänet aina vessoihin saakka. Yritimme pitää pienempää suuta.

Muutaman kuoharin (lue: pullon) ja kiivaan vaalikeskustelun jälkeen päätimme siirtyä seuraavaan paikkaan. Kohteena tuttu ja turvallinen Groteski. Pienen gallupin perusteella parhaaksi aloituslainiksille raati valitsi: "Mä oon raskaana ja se on sun" -repliikin. Sillä kuulemma irtoaa välitön huomio.

Erottaja Bar oli pettymys. Jengi oli nihkeetä ja tunnelma oli kolkko. Saku Sammakko esitys ei saanut edes aplodeja. Tulimme siihen tulokseen, että porukka oli vaan niin kateellisia ja nostimme kytkintä. Yökyöpelin tunnelma oli tiivis, mutta mikrofonia ei enää tarvinnut lähteä kärkkymään. Lauluhimot oli jo tyydytetty siltä illalta.

Parikymmentä minuuttia tiivistä tunnelmointia kuoron puolella ja ilta oli paketissa. Päälle törkeä kiilaus Kallen edessä olevassa taksijonossa ja tuhkimot olivat lasikenkineen ennen puolta yötä himassa.

Jossain vaiheessa oli tullut tekstiviesti eräältäkin yön kulkijalta. Ba nyr? -viestiä ryhdyttiin tulkkaamaan vasta seuraavana päivänä.