Banaania pintaan - mikä kesä!

Uskomattoman upea lämpöaalto on osunut Helsinkiin ja houkuttelee meikäläisen ainakin saman tien ulkoilma-aktiviteettien pariin. Perjantaina kirmattiin yleisurheilun merkeissä, launtaina golfattiin ja sunnuntaina olisi tarkoitus ensin pelata beachvolleyta ja sen jälkeen vielä golfata päälle.

Poikkeuksellinen auringonpaiste pistää samalla aurinkorasvat testiin. Olin pitkään sitä mieltä, ettei Suomessa paista aurinko niin vahvasti, että täällä pitäis käyttää jotain rasvoja. Onneksi sentään joissakin asioissa vanhemmiten näköjään viisastuu. Ehkä tässä on siis vielä mahdollisuuksia välttää melanooma. Tosin luomien määrän ja koon seuraaminen kropassa on täysin mahdotonta.

Joka tapauksessa nyt siis laitetaan rasvaa pintaan. Nassuun isoa kerrointa, ettei tule maksaläiskiä ja kroppaan jotain, joka pysyy. Ei siis läträtä pelkällä banaanilla vaan otetaan käteen Banana boatin spf 15. Vai voiko aurinkorasvalta enempää toivoa: "long lasting, ultra swetproof, non-greasy, waterproof". Enää ei tarvita kuin joku joka levittää rasvan pintaan. Hietsu here I come!

Tulkintakysymys

Viime aikoina on keskusteltu tulkintakysymyksestä muissakin foorumeissa, mutta tämä ei mitenkään nyt liity siihen. Tällä kertaa asia koskee nimittäin kutsujen tulkitsemista. Ihan siis sitä, että jos sinut kutsutaan jonnekin - ihan mihin tahansa tapahtumaan - niin ketä oletat kutsun koskevan?

Itse otan kutsut aina henkilökohtaisina ellei niissä sitten lue erikseen avec. Jos minua pyydetään mihin tahansa kokoontumisajoihin, niin en suinkaan oleta, että minun odotetaan tuovan paikalle myös avecin. Kyllähän minä sen avecinkin voin mukaan ottaa, mutta siitä toiveesta sopii kutsun laatijan mainita erikseen. Minä olen kuitenkin itsenäinen olento, enkä esiinny jokapäiväisessä elämässä me-muodossa.

Tästä syystä minä joskus (itse asiassa aika useinkin) ihmettelen tiettyjä tahoja, jotka aina ottavat mukaansa "sen toisen puoliskon" vaikka häntä ei olisi edes kutsuttu. Jos kutsun lähettäjällä ei vain satu olemaan "sen toisen puoliskon" yhteystietoja, niin hän varmasti mainitsee siitä kutsussaan mikäli toivoo, että "se toinenkin" tulisi paikalle. Mikäli siis kutsussa lukee vain sinun nimesi, niin älä pliis ilmoita että "me tullaan".

Ja hyvät ystäväni - jatkossakin voitte olla varmoja siitä, että minun lähettämissäni kutsuissa lukee joko avec tai sitten se lähetetään erikseen sille "toiselle puoliskolle", mikäli kutsu koskee useampaa kuin yhtä henkilöä.

Ekaa kertaa totoamassa

Eilen haettin fiiliksiä Vermosta. Suu meinasi mennä mutrulle jo ennen kuin edes pöytään päästiin. Hieman nimittäin kummastutti ja hämmästytti tapa, millä Vermossa rahastettiin jengiä. Joka luukulla piti antaa rahaa, vaikkei edes totoamaan vielä ehditty. Ravintolaankin piti maksaa erikseen vaikka sinne oli tehnyt pöytävarauksen ja olimme luonnollisesti menossa syömään.

Joka tapauksessa fiilis oli lähes katossa, kun niitä kaksari, troikka ja V5 kuponkeja siinä pöydässä askarreltiin. Vihjelinja kävi Kurikkaan kuumana ja osittaista asiantuntemustakin tuntui löytyvän. Suuret voitot jäivät tosin saavuttamat muilta paitsi raviohjastajan pojanpojalta. Yllätys.

Ensi kerralla - seuraava kertahan tulee tosiaan varmasti - emme varaa pöytää Raviinista. Pöytiintarjoilu oli Sorexhon toimesta maailman hitainta, eikä nälkäisillä minkeillä oikein jaksanut pinna venyä kun ei ruokaa edes päästy tilaamaan. Tippejä ei jätetty.

Seuraavalla kerralla siis menemme suosista rahvaan puolelle, otamme omat eväät tai syömme hodareita ja mä lupaan keskityttyä voittajavetoon. Kaksaria tietenkään unohtamatta.

Lomaa odotellessa

Päätin tukea työnantajaani ja otin kaikki lomarahani lomana. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tälle vuodelle on vielä käyttämätöntä lomaa reilut kahdeksan viikkoa. Nyt sitä sitten odotellaan.

Minä en koskaan pysty päättämään kovinkaan ajoissa lomieni ajankohtaa, ellei siihen ole pakottavaa tarvetta tai käsky tule ylhäältä vaativaan sävyyn. Niinpä en ole vieläkään saanut merkittyä päivämääriä duunin lomakalenteriin. Tietoa on kuitenkin minulta jo useampaan otteeseen kyselty, mutta olen onnistunut väistelemään aihetta. Onneksi kalenteria hallinnoiva henkilö on tämän viikon itse lomalla, joten ainakin viikko armonaikaa on saatu.

Kyttäisin mielelläni ne parhaat kelit lomani ajaksi (kuten varmaan moni muukin). Näin ollen kesäkuu on yleensä automaattisesti pois laskuista, koska silloin voi vielä helposti sataa räntää. Eli jatketaan keskustelua heinäkuusta. Aloittaako loma heti alusta vai kenties puolesta välistä? Hmmm. Tällä ajatuksella voikin sitten leikkiä loppuviikon ja tehdä samalla ehkä vähän töitäkin...

Samalla voi pohtia, että mihin reissuun sitä kesällä lähtisikään ja mitä lomia säästäisi syksyyn. Balin surffireissu kuulostaa edelleen pirun hyvältä vaihtoehdolta syys/lokakuulle.

Suomen vanhin kaupunki

Olin eilen tilaisuudessa, missä keskusteltiin Porvoon valtiopäivistä ja siitä, että Porvoo on itse asiassa Suomen toiseksi vanhin kaupunki. Suomalaiselta mieshenkilöltä en olisi odottanut jatkokysymystä: Mikä sitten on Suomen vanhin kaupunki?

Tyyppi kuitenkin huomasi nopeasti hölmöytensä ja yritti paikata tilannetta selityksellä, että on viimeiset kolme vuotta viettänyt naapurimaassamme Ruotsissa. Sain kerrankin pidettyä suuni kiinni, etten tokaissut ääneen kaikkien kuullen, ettei Ruotsin sentään susta tyhmää pitäisi tehdä...

Viikonloppu Vierumäellä

Viikonloppu sujui Vierumäellä sporttisissa merkeissä. Lajirepertuaarissa oli golfia, tennistä, biitsiä ja punttia. Lisäksi luonnollisesti sivistynyttä (?) yhdessäoloa.

Urheilun lomassa nautittiin myös hyvästä ruuasta. Näin ollen kalorinkulutus ei varmasti mennyt negatiivisen puolelle. Ruokaa nimittäin riitti. Juomaakin kului toisilla hieman enemmän kuin toisilla - oma saldo taisi olla yksi siideri ja sekin vasta sunnuntain golfkierroksen jälkeen.

Onneksi tämän "kuivan" viikonlopun saldona syntyi sentään yksi hyvä idea. Ideahan ei sinänsä ole uusi, mutta nyt se vaan tuotiin esiin toisenkin tahon toimesta. Kasari kunniaan - nyt lähdetään raveihin. Ammattilaisen suosituksesta pöytäkin tuli saman tien buukattua Raviinista. Vermoa odotellessa.

Hyvä kiertoon

Sain lauantaisilta vierailta upean kukkakimpun. En valitettavasti ole niin onnellisessa asemassa, että minulle kannettaisiin joka viikko (tai edes joka vuosi) kukkia. Nyt niitä kuitenkin tuli ja vielä kunnon kimppu. Eikä siis todellakaan mitään nahjuisia ruusuja. Olin todella otettu.

Hyvä tuli laitettua kuitenkin kiertoon, koska kukat olivat varanneet allekirjoittaneelle pikku yllärin. Kun kukkien terälehdet pääsivät avautumaan viimein täyteen loistoonsa niin se tuoksukin oli suorastaan tyrmäävä. Kuten jo kertaalleen tänään puhelimessa totesin - se päihitti kirkkaasti Wunderbaumin.

Koska olen allerginen kaikelle mahdolliselle, niin nenäni ei oikein hyväksynyt tuota uutta kodissani leijuvaa tuoksua. Ja koska minulla ei ole parveketta, jouduin ongelman eteen - mitä tehdä tuolle upealle kimpulle?! Muutama kukista oli vielä täysin avautumatta, joten eihän sitä roskiin voinut viedä. Naapureitakaan en tunne, paitsi sen toisessa rapussa asuvan koiranomistajan, mutta jotenkin ei tuntunut hyvältä idealta viedä kukkia kuitenkaan sinne. (olisin tosin varmaan vienyt, jos olisin tiennyt että siellä ollaan allergisia...)

Päädyin ilahduttamaan kimpulla kulmakioskin yksityisyrittäjää. Kyse on yli 60v naisesta, joka pitää "lipaset" (oikea nimi Kioski Ilposet) kiskaa auki joka päivä 9-21. Koskaan en ole muita työntekijöitä siellä nähnyt. Tuntui rehellisesti siltä, että hyvä tuli laitettua kiertoon.

Vappu paketissa

Vappu oli vauhdikas alusta loppuun. Juhlat olivat onnistuneet ja Vapun päivänäkin keli suosi. Hieman siinä Kaivarin piknikillä oli ilmassa tuomiopäivän elkeitä. Tahti kiihtyi sitä mukaan kun skumppapullot poksahtelivat auki. Kuvamateriaali on täysin julkaisukelvotonta, mutta oheen silti pieni kuva-arvoitus: Ketä on kuvassa?

Illalla fanitettiin tietysti Mikko Alataloa asianmukaisissa sinisissä laseissa. Vaikka niitä jaettiinkin ilmaiseksi niin silti ne olivat trendikkäämmät rillit kuin monella muulla. Jengi oli mukavissa Vappu-fiiliksissä ja meininkiä riitti. Illan kruunasi luonnolllisesti Stig Dogg.

Kotimatka taivalleettiin yhdessä tuntemattoman daamin kanssa, joka oli onnistunut hukkaamaan toisen vaihtokenkänsä. Pienet oli senkin mimmin huolet, koska hän päivitteli meille useampaan kertaan miten häntä hävettää soitella seuraavana päivänä sinne etkopaikkaan ja kysellä kadonneen ballerinansa perään. Hmmm. Jos se kerran niin hävettää, niin miksei jätä soittamatta.

Wappuhuolet

Kalliit on laulujen lunnaat

Mitä enemmän tulee ikää, sitä rankemmat voitonjuhlat se näemmä vaatii. Onneksi näitä ei kuitenkaan ole kuin kerran vuodessa - siis per laji. Elegiaa on tullut siiterattua joskus muinnoin tilanteessa jos toisessakin´ja jotenkin fiilis oli tuon Eino Leinon luoman tunnelman kaltainen, kun lauantain karkeloiden huumasta pyrin voiton puolelle sunnuntaina. Tappio oli kuitenkin myönnettävä, kalliit olivat laulujen lunnaat.

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, ei turhaan tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.
Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.
Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Onneksi Vappu on jo ovella ja kaiken tuon voi tehdä taas uudelleen. Laulua en lupaa vaihtaa, se tulee jatkossakin olemaan Saku Sammakko.

Wappu-haasteet

Tavoilleni uskollisena pidän tänäkin keväänä Wappu-juhlat. Säästääkseni omia naapureitani suostuttelin lähipiiriä näyttämään vihreää valoa, jotta juhlaresidenssi olisi tänä vuonna muualla kuin Krunikassa. Vetoomus meni läpi, mutta toi samalla hieman muita haasteita. Meren läheisyydessä oleva "kesäasunto" on kaikin puolin loistava paikka pitää Wapun vastaanottajaisert, paitsi että paikan valinta tuo pari ihan pientä ongelmaa.

Kämpässähän ei tosiaan kukaan vielä virallisesti asu, joten sieltä puuttuu paljon olennaista rekvisiittaa. Lasitettu parvekehan on superjees juttu, mutta vasta sitten kun siellä on jotain kalusteita. Tarjottavaakin olisi mukava laittaa jonnekin esille - esimerkiksi ruokapöytä olisi kiva lisä. Ja kaikki vieraat eivät ehkä jaksa seistä, joten pari tuolia toimisi myös. Eikä vielä taideta juhlia myöskään yötöntä yötä, joten valoja kaivataan ainakin osoittamaan juomalasien paikkaa.

Eihän tässä nyt ole vielä mikään kiire. Onhan tässä vielä viikko aikaa. Kyllähän tässä nyt voi jo rentoutua, koska kaikilla huonekaluliikkeillähän on niin suuret varastot, että tavaroiden toimitus tapahtuu parissa päivässä. Eikös niin...?

Kuvaterveisiä Ameriikasta

Home sweet home

Kotiin on palattu, mutta aiheet pysyvät samoina. Atlantin ylittämisen ja huutavien kakaroiden jälkeen oli mukavaa siirtyä viimeiselle etapille Damista HKIin. Tai niin luulin, kunnes omalle kohdalle sattui se vierustoverien pahin painajainen: ylilihava ja pahalta haiseva afrikkalainen.

Siinä oli hekuma ylimmillään, kun se mätäs valui koko ajan mun puolelle sekä käsinojan alta että päältä. Lisäksi tyyppi pyöri tuolissaan sen minkä pystyi ja töni mua koko paluumatkan viiden sekunnin sykleissä. Vaikka yritin tekeytyä miten pieneksi tahansa niin joku sen kasan ruuminosa koski muhun jatkuvasti ja mä tunsin, miten se haju tarttui. Ja konehan oli luonnollisesti aivan täysi, joten pakomahdollisuutta ei ollut.

Eipä ole lomalta kotiinpaluu maistunut näin makealta pitkään aikaan. Siis siitä hetkestä lähtien kun avasin oman kämppäni oven ja sain nakattua haisevat matkavaatteet pesukoneeseen. Yök.

Siella kaikki on suurta

Tulin taas visiitille suurten lupausten ja ihmeiden maahan Ameriikkaan. Suurta on kuitenkin muutkin kuin lupaukset ja autot. Nimittain ihmiset.

Onhan Suomessakin lihavia ihmisia, mutta eivat ne sentaan mitaan valtamerilaivoja ole. Olen ilmeisesti henkisesti viela niin lapsenkengissa, etta leuka loksahti auki jalleen kerran, kun ensimmainen naista Ameriikan ihmeista kaveli (tai vyoryi) vastaan. Miten ne pystyvat siihen?Ostoskarryja tyontava nainen oli kolme kertaa isompi kuin ne karryt!?

Itse asiassa hyvinkin helposti. Ei tarvinnut itsekaan kayda kuin pari kertaa ulkona syomassa ja tunsin, miten perse alkoi leveta ja naama turvota. Hyvinkin nopeasti teki mieli syodakin illalla kotona salaattia barbequen sijaan ja lahtea ehka salille polkemaan pyoraa. Ainakaan tassa kaupungissa ei ole mitaan mahdollisuutta syoda ulkona edes semisti terveellisesti. Ja silta tama kansa nayttaakin.

Onneksi muistin laittaa tallentumaan suosikkisarjani "Olet sita mita syot". Sita katsellessa onkin sitten mukava tunkea sita kotimaista "kevytta" kebabia naamaan ja jatkaa muiden ihmisten ruokailutottumusten arvostelua omalta sohvalta...

Ehtivää sorttia

Viimeisimmän projektini tiimoilta olen saanut useita kommentteja tyyliin "miten sä ehdit" tai "miten sä jaksat". Itse asiassa ihan helposti. Ei nämä blogien kirjoittamiset järin paljon ylimääräistä eforttia vaadi. Teksti tulee suht itsestään, eikä tässä näppäimistön päällä tarvi tuntitolkulla maata. Jos ei juttu luista niin sitten ei kirjoiteta.

Kieltämättä viime päivinä ajatukset on lähinnä pyörineet meidän Naiset treenaa blogin kehittämisessä ja mahdollisesti oman sporttisaitin lanseerauksessa. Sitähän silmällä pitäen sportti-gallup on tähän blogiin pistetty pystyyn. Kiitokset vain kaikille kommenteista ja lisääkin sopii laittaa!

Kai sitä voi todeta samaan syssyyn olevansa suhteellisen ehtivää sorttia. Kotona sohvaperunana makaaminen ei vaan niin sanotusti "sovi mun pirtaan". Tai onhan sillekin aina aikansa ja paikkansa. Enpä tainnut viime sunnuntaina sohvalta paljoa liikahtaa. Sen verran rankka oli lauantaina pelireissu... Tätä naputellessani venyttelen kuitenkin olkkarin lattialla ja juon maitoa. :)

Gallup - Jos lukisit liikunta-aiheista blogia...

Tätä voisi kutsua pienimuotoiseksi gallupiksi. Koska vapaa-aikaa on NIIN pirusti, eikä koskaan ole mitään tekemistä niin kaikenlaisia projekteja pitää käynnistää. Tällä hetkellähän Naiset treenaa -blogi pyörii jo, mutta hinku olisi kova kehittää juttua edelleen. Toisin sanoen muokata juttuja siihen tyyliin, että tarinaa olisi muidenkin kuin itse postaajien mielekästä lukea.

Näin ollen olisin erittäin kiitollinen, jos voisit vastata seuraavaan kysymykseen:

Mikäli voisit kuvitella lukevasi liikunta-aiheista blogia/sivustoa, niin mitä toivoisit sieltä löytyvän?
Treenivinkkejä, venyttelyohjeita, urheilutapahtumia & fiiliksiä, väline yms. testausta... mitä?

Kiitos vastaajille!

Reikäpallon perässä

Tällä viikolla on ehditty käydä neljän eri ryhmittymän kanssa juoksemassa reikäpallon perässä. Sukupuolijakauma on ollut vaihteleva - parissa jengissä pelkkiä miehiä ja parissa vastaavasti vain mimmejä. Taso on kautta linjan ok, joten juosta on saanut tarpeeksi ja kaikki keinotkin on tullut käytettyä.

Itse en ole todellakaan mikään "kynäniekka" salibandykentällä. Jalka kuitenkin nousee ja pidän kunnon vauhdista kaukalossa. Hermoa kiristää nopeasti erinnäiset yksinyrittäjät, jotka eivät pallon saatuaa tahdo luopua siitä mitenkään, vaan niska kyyryssä yrittävät epätoivoisina rynniä kohti maalia. Toinen suosikkiryhmä on nk. taiteilijat. Tämä tyyppi yrittää jokaiseen mahdolliseen kohtaan erilaista harhautusta tai jalkakikkaa, joista ehkä yksi sadasta onnistuu. Eikä tämäkään tyyppi koskaan syötä.

Ehdoton suosikkihahmoni kentällä on kuitenkin se entinen lätkänpelaaja (mies), joka turhautuu täysin siinä vaiheessa, kun ei pärjää naiselle. Tätä sain tuta maanantain firmaliigan karkeloissa, kun pariinkin otteeseen joku oli laittamassa ilmoja pihalle. Loppupeleissä sain makseltua kalavelkoja myös takaisin. Enhän mäkään sentään mitään reilunpelinpalkintoa ollut hankkimassa.

Koomisinta oli kuitenkin, kun vastapuolen vaihtopenkki huutaa mulle jäähyä, kun niiden pelaaja on rähmällään kulmassa. Ei kai kukaan mies nyt edes kehtaa myöntää, että joku niitä 20kg kevyempi daami ajeli ne kumoon säbäkaukalossa. Haloo... Onneksi voitettiin ja reilusti.

Chamonixissa oli kelit kohdallaan

"Kriisitiina" ja se blondimpi versio matkasivat viime viikonlopuksi Chamonixiin. Ennen perille pääsyä ehdittiin jo fiilistellä auringosta, vuorista ja jopa purosta. Taisi matkalle osua yksi putouskin.

Täytyy sanoa, että kelien suhteen ei olisi paljon parempaa voinut toivoa. Tai ehkä olisi voinut olla jopa pari astetta viileämpi, ettei lumi olisi mennyt sohjoksi ihan niin nopeasti. Taidettiin nähdä ehkä yksi pilvi koko reissulla, joten just ja just pystyttiin viikonloppu Alpeilla viettämään.

Se, että viinilasillinen maksoi vain 2,50, oli luonnollisesti bonusta. Sen sijaan hotellivalinta uima-altaineen ja porealtaineen oli täysi kymppi. Ja pienenä terkennuksena - altaathan olivat luonnollisesti lämmitettyjä ja ulkona. Mikäs se mukavampaa laskupäivän jälkeen lillua altaassa oman partsin alla.

Ikäväähän tuo oli arkeen palata, mutta eihän noi kelitkään voi loputtomiin jatkua. Ehkä se aurinko löytää tiensä pian tännekin ja jos ei, niin parin viikon päästähän tässä ollaan jo Miamissa. Saas nähdä lähteetkö Late messiin. Chamonixissa se ehti jopa terassille.

Teeveetarjonnasta

Istuin eilisen illan liimattuna sohvaan, koska sporttailu oli nou-nou flunssaisesta olotilasta johtuen. Niinpä tuli taas tsekattua tämänkin maan kanavien tv-tarjontaa. Puolustukseksi - mä yritin kuitenkin opiskella venäjää samalla.

Pari sanaa tästä tarjonnasta. Miten voi olla mahdollista, että samana päivänä peräkkäisiin kellonaikoihin tulee hääohjelmaa parilta eri kanavalta. Ketä kiinnostaa?! Ilmeisesti hyvinkin monia, koska ohjelmia tulee useampia ja itsekin tajusin niitä katsovani.

Parhaat palat olivat ehdottomasti toisen parin hääjuhla, koska sulhanen oli selvästi hieman enemmän humaltunut kuin ehkä olisi ollut toivottavaa, mikäli aikoo pärstäänsä valtakunnallisella tv-kanavalla näyttää. Morsiamen ryöstön yhteydessä harvemmin on morsmaikun naamalta näkynyt niin väkinäisiä ilmeitä, kun sulhon känniset kaverit yrittävät viihdyttää daamia. Jotenkin oli aistittavissa, että ne pojat ja morsio eivät ole parhaita kamuja...

Toisen ohjelman tähtihetki oli ehdottomasti, kun bestman-parka yritti järjestää jotain polttareiden tapaista sulhaselle. Daami oli kuitenkin antanut tiukat ohjeet: polttarit saavat kestää vain yhden päivän eikä sulhanen saa juoda pisaraakaan alkoholia tai häitä ei tule. Hmmm. Mitäköhän siinä parisuhteessa on luvassa jatkossa? Toisaalta kyllä se mun mielestä viestii jo jotain, jos kundi on ottamassa tulevan vaimonsa sukunimen ilman sen kummempia perusteluja.

No, se torstain tv-tarjonnasta. Onneksi sentään kaikkina muina iltoina tuntuu tulevan vähintään yksi CSI tuutista ulos. Mustakin tulee isona rikospaikkatutkija. Siis tv-sarjaan.

Yskänlääkkeiden ihmeellinen maailma

Minähän en luonnollisestikaan usko yskänlääkkeiden tehoon. Yskähän lähtee yskimällä, eikä siihen mitkää tropit tai rohdot auta. Aika ajoin haluan kuitenkin uskoa lääketieteen kehitykseen ja ostan apteekista jotain ruskeaa litkua ärsyttävän vaivan kitkemiseksi.

Tänään koitti taas tuo päivä. Apteekissa oli palvelevaa henkilökuntaa ja yhdessä ryhdyimme määrittelemään yskäni laatua. V*n ärsyttävä - ei ollut kuitenkaan se käytetty määre, vaikkakin itse olenkin yskän laadusta vain ja ainoastaan tuota mieltä. Käteen jäi lopulta pullollinen Tuxia "tilapäiseen yskänärsytykseen".

Kun ryhdyin tutkimaan pakkausta tarkemmin, huomasin ensin, että kyseessä on kolmiolääke. Tämän jälkeen päätinkin poikkeuksellisesti lukaista myös pakkausselosteen. Osiossa "Mahdolliset haittavaikutukset" luki seuraavaa: "Yleisimmin on esiintynyt ihoreaktioita, närästystä, väsymystä, pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. Sorbitoli ja glyseroli saattavat aiheuttaa vatsavaivoja ja ripulia." Mitä??!!

Yhtäkkiä yskä ei tuntunutkaan läheskään niin ärsyttävältä. Jos pitäisi valita mahdollisten haittavaikutusten ja yskän väliltä, niin kyllä yskä saisi jäädä. Tällä kertaa luotin kuitenkin siihen, etten kuulu tuohon vähemmistöön vaan korkkasin pullon. Uskallan yhä käyttää tietokonetta, vaikka "Tuxi saattaakin vaikuttaa haitallisesti kykyyni käyttää koneita".