Onhan se tietenkin niin, että kännissä nyt vaan on yleensä kivempaa. Nyt kuitenkin tilanne on se, että ilmeisesti kun ikää tulee lisää niin palausprosessi hieman rajuimmista seteistä vie liikaa aikaa. En ole tähän mennessä ajatellut alkoholin olevan minulle ongelma (enkä ajattele sitä nytkään), mutta ensimmäistä kertaa mietin vakavasti, että hommalle pitäisi pistää suitset selkään. Eihän se nyt helvetti käy, että krapulasta kärsitään monta päivää!
Senhän olen jo oppinut ajat sitten, ettei krapulapäiville tarvi edes yrittää sopia mitään. Väsymys on vaan jotain uskomatonta! Pystyn kevyesti nukkumaan koko päivän, jos vaan pääseen tankkaamaan ruokaa välillä. Ei tosin puhettakaan, että poistuisin kämpästä. Ilmeisesti vakavamman alkoholismin oireet ovat vielä kaukana, koska en myöskään pysty hoitamaan kankkusta pois tasureilla. Tai ehkä tuokin on vain ajan kysymys...
Tarttis ilmeisesti tehdä jotain. Ja onhan se "jotain" myös helppo määrittää. Ei kai sitä ole pakko vetää aina normaali-ihmisen kuukausiannosta kerralla. Vai onko?
2 kommenttia:
Tää on nyt tietty aikamoista leijumista, mutta muhun toi ikääntyminen vaikuttaa just päinvastaisella tavalla. Viimeiseen vajaaseen pariin vuoteen mulla ei oo ollu mainittavia krbbiksen oireita, eikä kysymys ole siitä, etteikö nesteytystä olisi tullut harrastettua. Kunhan vaan pääsen illan päätteeksi Eerikin kautta himaan ja saan kiskaista kebun ranuilla alas kylmän rasvattoman maidon kera, niin aamulla elämä hymyilee, vaikka taivaalta satais räntää vaakasuoraan. Niinpä, tasan ei käy onnenlahjat... ;) Nimim. Tahkon keikka voi kaiken muuttaa
Joutunee varaamaan pienen vuoren lihiksiä sinne jääkaappiin sen Baileysin viereen. Ja Buranapaketti pöydälle...
Lähetä kommentti