Lomatunnelmia

Överraskande?

Tapanani on lomalla lukea paljon kirjallisuutta. Tällä kertaa yllätin jopa itseni. Kädessäni on Stieg Larssonin "Luftslottet som sprängdes". Vain 704 sivua. Epäilen vahvasti ettei tuo ole ihan päivässä luettu.

Joka tapauksessa suosittelen kirjailijan kahta aiempaa dekkaria lämpimästi - joko suomeksi tai på svenska ("Män som hatar kvinnor & Flickan som lekte med elden").

Minkki lomailee -maalla, merellä ja ilmassa

Merimatka, ravintolatestausta, tennistä, kauneushoitoja, bussimatka, valmistumisjuhlat, golfia, yleisurheilua, lentomatka, herkuttelua, lukemista, shoppausta, auringon ottoa, synttäreiden juhlintaa, maastopyöräilyä, kuohuvaa, lonkkarointia, kirppistä, beachvolleyta, hääbileet, karvakrokettia, grillausta, chillausta. Unohtuikohan jotain?

Loma alkaa viimein tänään. Koska epäilen, ettei blogin päivittäminen ole järin aktiivista seuraavan kolmen viikon aikana niin kerron etukäteen mitä on suunnitelmissa. Se, että toteutuuko suunnitelmat, onkin asia erikseen.

Ja kunnon kelit on tilattu ainakin elokuun ensimmäiselle päivälle. Toivottavasti näemme silloin!

Kännikala

Taloon muutti uusi alivuokralainen, kun kohtasimme festareilla Bonon. Bono on ehkä kallein tuntemani kymmenen sentin mittainen pehmoeläin. Kolmenkympin kala olikin sitten ainoa, mitä jäi saaliiksi Särkänniemen pelipöydistä. (onginnasta tuli superpallo, mutta siinä voittaakin jokaisella laakilla)

Bono löysi paljon uusia ystäviä (jopa lasista) Tammerfesteiltä ja odottaa kovasti, miten Late ja Antero suhtautuvat uuteen kämppikseen. Eräskin leffan nimi laitettiin uusiksi näissä karkeloissa. Uusi roadmovie on nimeltään "Miloa etsimässä", pääosassa Bono Milo Bananas.

Ravintola Näsinneula

Tammerfest aloitettiin Särkänniemen pelipöydistä ja sitä jatkettiin ravintola Näsinneulassa. Oma valintani oli Finlandia menu, josta erottui edukseen korvasienikeitto sekä poronfilee. Ruoka oli kaikin puolin mainiota, mutta keskinkertaiset viinisuositukset jättivät kokonaisuuden hieman latteaksi. Palvelu ei ollut mitenkään erityistä.

Ravintola on rankattu Suomessa 9.parhaaksi, mutta en välttämättä itse valitsisi sitä omaan top kymppiin. Maisemat olivat kuitenkin todella upeat ja jo pelkästään niiden perusteella suosittelen visiittiä. Alkuun kannattaa ottaa aperitiiviksi "Neula".

Oikeita panoksia

Eilen tuli kierrettyä vasta elämäni toinen täysimittainen golfkierros. Pelaaminen oli todella hidasta, mikä ei tällä kertaa suinkaan johtunut allekirjoittaneesta ja hänen peliseurueestaan. Kentälle oli mitä ilmeisimmin päästetty aivan liikaa väkeä tai vaihtoehtoisesti liian monta meitäkin huonompaa pelaajaa.

Kenttä oli laakeeta peltoa, mutta eipä mennyt pallojakaan hukkaan eikä tarvinnut hyttysiä väistellä. Palloja sen sijaan piti varoa. Olisihan se tietysti ollut mukavaa nähdä, mistä suunnasta se FORE-huudon saattelema pallo lyötiin, niin olisi ehkä pystynyt paremmin väistämään. Onneksi se kuitenkin meni vajalla metrillä ohi ja lähellähän ei tunnetusti lasketa. Ukko kehtasi selitellä, ettei ”normaalisti lyö noin lyhyitä lyöntejä”. Jep jep.

Kamera oli matkassa ja taltiointeja tuli kiitettävästi. Ei se svingi edelleenkään kauniilta näyttänyt, mutta onneksi maila suuntautui edes jotenkuten palloa kohti. Birdie jäi tällä kertaa tekemättä. Todettiin nti T:n kanssa, että Frezza on meille aivan liian kevyt panos. Heti kun ryhdyttiin pelaamaan alkoholipanoksin, niin peli parani huimasti. Tästä on hyvä jatkaa.

Aamun yllärit

Eräskin Norppa aiheutti allekirjoittaneelle pientä ylimääräistä järkytystä tänä aamuna. Suoritin vannoutuneita aamurutiinejani töissä, kun silmieni eteen rävähti jotain täysin odottamatonta. Tämä kuulostaa ehkä hieman säälittävältä, mutta onhan se nyt suhteellisen suuri asia jos jo vuosia (nyt voidaan jo puhua monikossa, eikö?) kestänyt aamutraditio horjuu!

Onneksi kyse oli tällä kertaa ainoastaan "faceliftistä" ja kaiken lisäksi ilman Rolfin apuja. Suosittelen ehdottomasti kaikille visiittiä Loimaannorpan sivustolle. Mä aion NIIN matkia.

Teinit festareilla

Tätä keikkaa hiottiin useampi päivä. Oli relettä, peruukkia ja erilaisia salakuljetuskeinoja. Kaksi teiniä, a' 34v, olivat lähdössä Ruisrockiin.

Suunnittelu oli ehdottomasti vähintään puolet tästä keikasta. Bussikuski pelasti päivän ja sai lähes unohtamaan, että ruumiin- ja kassien tarkastus oli lievästi sanottuna perusteellinen. Hyytelötkin haistettiin, mutta ammattilaisten vadelmasetin tuoksu peitti helposti alleen sisuviinan aromin.

Oli tuuletinta, sydänaurinkolaseja sekä pikkupulloja ciabattan ja lihiksen välissä. Keli oli loistava ja seura vielä parempaa. Hymy-Veikko ja Late olivat suorastaan liekeissä. Piiiitkä miinus tuli lähinnä anniskelualueiden megalomaanisista jonoista. Kerrankin jopa vessaan oli lyhyempi jonotus. Bändeistä ei ole juuri mainittavaa, paitsi että Von Herzen Brothereista tuli uusi suosikki. So GOOD!