Vuosi pakettiin

Minkin seikkailut suuntautuvat seuraavaksi kohti NY:n jouluvaloja ja blogi jää ansaitulle (?) tauolle. Kamerakin on saatu pöllityn tilalle ja koska sen osti mies, niin pokkaristakin löytyy tsiljoona megapikseliä ja asetukset joka lähtöön. Huonoista kuvista ei voi siis enää syyttää kuin kuvaajaa.

Vuosi on ollut kaikin puolin vaiherikas ja taas joulu tuli kuin varkain. Muistan luvanneeni blogini lukijoille vuosi sitten ihan oikeita joulukortteja, mutta kuinkas tässä vaan kävikään. Mitään ei ole laitettu postiin, enkä kehtaa edes väittää että kortit odottaisivat kotona. Joka tapauksessa uusi vuosi ja uudet kujeet odottaa itse kutakin - yritetään silloin uudestaan. Erästäkin urkuria lainaten: kiitos ja anteeksi.

3 yötä jouluun on...

Joulu tulee tänä vuonna hieman aiemmin eli perjantaina. Tai ehkä lauantaina. Riippuen vähän siitä kumpana päivänä allekirjoittanut sekä kärppäasussa NY:ssa kuvattavaksi lupautunut reissukaverini päästään kunnolla irti shoppailuparatiisissa.

Vielä on parit joululounaat edessä, joulutonttukierros Espoossa (mä en edelleenkään pidä glögistä) sekä tietysti loputtomalta tuntuvaa järkkäilyä kämpällä. Pahasti näyttää siltä, ettei asunto ehdi asuttavaan kuntoon tämän vuoden puolella. Onneksi ikkunat on ainakin tiivistetty niin ei tarvi palella.

Hyvät juhlat

Perjantain juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet. Sankari oli yllättynyt (ainakin osittain) koko tapahtumasta, mutta ennen kaikkea vaikuttunut paikalle saapuneesta väkimäärästä. Kaikki hyvien bileiden elementit olivat läsnä: seksiä (tyttöjen tankotanssiesityksen muodossa), paljon viinaa (sankarilla elämänsä krapula) sekä sopivassa suhteessa väkivaltaa (yksi tappelu & "ulosajo"). Ainoastaan yksi väsynyt juhlija jouduttiin kantamaan taksiin.

Lahjapöytäkin oli muhkea. Valitettavasti sekä airhockey pöytä ei mennyt edes siihen Ikean kassiin, joten se on edelleen varastoituna ravintolaan. Taisin kuitenkin luvata järjestää turnauksen pelin tiimoilta lähiaikoina. En kuitenkaan omassa residenssissä. Kiitokset vielä kaikille osallistujille omasta ja sankarin puolesta!

Ei viikkoa ilman reissua

Tulipa käytyä ohimennen Saksassa. Saksa ei ole lainkaan niin paska maa, kuten monet ovat näillä blogipalstoilla mainostaneet. Tämä reissun kummallisin tai pitäisikö kenties sanoa "saksalaisin" anti oli aamiaispussiin pakattu keitetty kananmuna. Eihän siinä muuten olisi mitään ihmeellistä, mutta se oli kuorittukin valmiiksi. Mikäs sen ihanampaa kuin kaivella paperipussista aamiaissämpylää taksissa klo 5 aamulla ja löytää sieltä sen sijaan kananmuna.

Muutama päivä vielä töitä ja sitten kutsuu NY. Mitenköhän sitä taas jaksaa shoppailla...

Kuntoilua ja virkistäytymistä Budassa

Tytöt lähti pidennetylle viikonloppumatkalle Budapestiin. Ei sitten kateltu nähtävyyksiä (yllätys?), mutta kuntoiltiin sitäkin enemmän. Eli käveltiin kymmeniä kilometrejä sekä Pestin että Budan puolella ja nostettiin puntteja = raahattiin ostokasseja. Toisella oli no limit, toisella low limit. Mietittiin PIN-koodia useampaan otetteeseen, ei osunut oikeaan.

Yöelämässä ei juostu ja jälkkäritkin syötiin Mäkisessä. Tutustuttiin paikallisiin erikoisuuksiin kuten dumplingeihin (yök). Unohdettiin juoda kahvia ja brekkarilla syötiin höyrytettyjä vihanneksia. Onneksi sentään muistettiin upottaa se perus-punkku päivässä.

Laukku ei ratkennut kotimatkalla ja tavaramäärä ainoastaan tuplaantui. Onneksi se kissankusen haju ei ollut tarttunut vaatteisiin. Uudesta kämpästä huolimatta mulla taitaa olla todellinen ongelma kenkien varastoimisessa ennen kuin vuosi vaihtuu.

Lepoa

Ensinnäkin töissä oli kiire. Koko viikko meni reissussa. Toiseksi piti muuttaa, joten kamoja piti kannella sinne sun tänne. Kiovastakin selvittiin hengissä ja kamat saatiin uuteen osoitteeseen kunnialla - kiitos vain kaikille osallistujille!

Palkinto seurasikin kaikesta härdellistä sunnuntai-maanantai välisenä yönä: kunnon oksennustauti ja kova kuume siihen päälle. WC pöntöstä on tullut hyvinkin tuttu "sisustuselementti", ehkä jossain vaiheessa ehtii hankkia jotain muutakin. Kylpyhuoneessa olisi tietysti ollut hyvä olla lattialämmitys niin siinä olisi ollut mukavampi lepäillä... Toivottavasti oon huomenna siinä kunnossa että jaksan nousta Budapestin koneeseen.

Juhlimista Isolla Jiillä

Lauantaina juhlittiin sisareni "valmistautumista" kuten hän eräällekin herraseurueelle ravintolassa ilmoitti. Ilmoitus kannatti, koska kohta pöytään tuli pullollinen shampanjaa kivan runon kera. Jokainen herrasmies oli kirjoittanut sisarelleni runonpätkän kuitin taakse. Menee kuulemma kehyksiin.

Tavoistamme poiketen (?) emme keskittyneet pelkästään juomiseen vaan söimme myös 7 ruokalajin yllätysmenun Meccassa. Meitä palveli nuori tarjoilijamies, jolla oli erittäin vahva ärrävika. Sushirisotto ja yrttimarinoitu turska sekä pääruuaksi härkää osterikastikkeessa nostattivat hymyn huulille (ja veden kielelle). Kaikki ruuat olivat mainioita vaikkakin viimeisen jälkiruuan kohdalla meinasi tehdä tiukkaa. Kumma kyllä se hyytelön muodossa tarjoiltu Cosmopolitan upposi ilman pienintäkään tuskaa.

Täällä ollaan yhä!

Yleisestä luulosta poiketen en ole suinkaan lopettanut blogiin kirjoittelua. Aikaani ei ole vienyt Facebook, enkä mielestäni ole muutenkaan laiskistunut. Elämäni ei ole myöskään ollut mitenkään poikkeuksellisen tylsää, etteikö siitä nyt olisi voinut jotain raapustaa tännekin. Yksinkertaisesti on vain pitänyt kiirettä, eikä koneen ääreen ole ehtinyt istua rauhassa.

Viime aikoina on siis:
- tehty paljon töitä (en siis ole ehtinyt päivittää blogia edes työaikana!?!)
- käyty kasinolla liian monta kertaa (pelasin tosin vain ja ainoastaan muiden rahoilla)
- juhlittu liikaa (allekirjoittaneen virallinen statement: olen kyllästynyt Bollingeriin)
- kärsitty turhan pahoista dagen eftereistä (siksi Bolliger on pannassa, ehkä myös fisut)
- myyty asunto, etsitty asuntoa, löydetty asunto ja säädetty vuokrasopimuksen kanssa
- pakattu, kannettu, jaettu kamoja ympäri kylää
- käyty pelaamassa pari kertaa salibandyä ja vierailtu fysioterapeutin käsittelyssä sitäkin useammin.

Ja näyttää pahasti siltä, että juhliminen, pakkaaminen, kantaminen ja työnteko sen kun jatkuvat. Mitään ei ole opittu. Onneksi tänään on vasta lauantai ja Möet on kylmässä.

Vuokranantajan markkinat

Tässä on nyt jo kohta kolme viikkoa etsitty vuokra-asuntoa ilman tulosta. Tai korjaan - luulin jo kerran tehneeni suullisen sopimuksen, kunnes vuokranantaja sai jonkun "kohtauksen". Olin vuokraamassa kämppää työsuhdeasunnoksi ja vuokranantaja halusi vuokravakuuden etukäteen. Siis rahat tilille ennen kuin hän edes ryhtyisi laatimaan mitään sopimusta.

Ilmeisesti kaupungissa on paljon asunnonetsijöitä, kun vuokranantajat voivat toimia miten huvittaa. Mä en nimittäin nähnyt perusteluja sille, miksi rahat olisi maksettava ennen kuin mitään sopimusta edes ryhdytään kirjoittamaan. Käsittääkseni velvoite vuokravakuuden maksuun syntyy vasta vuokrasopimuksen myötä? Ei ilmeisesti tässä kaupungissa.

Mutta onhan tässä vielä aikaa. Ja parhaassa tapauksessa kuukauden päästä testataan ketkä on niitä tosikavereita...

Taas rentouduttiin

Olipa taas kerrankin oikein rentouttava viikonloppu. Tai itse asiassa se alkoi jo torstaina Fashion Awardseissa ja jatkui siitä Kalleen. Perjantaina rentouduttiin Belgessä ja sen jälkeen suorastaan hyrrän lailla Casinolla. Ja onneksi sitten tuli taas lauantai ja jatkettiin chillailua Luxissa.

Ja ruoka oli suorastaan gourmeta perjantai-illan simpukoiden jälkeen. Menussa oli superhampurilainen, kebab rulla, pakastepizzaa sekä iskender kebab. Voi tuota kasvisten riemukulkua! (PS. Joskus on ollut maanantaisin hieman pirteämpi olo töihin mennessä)

Kyläilyä koko viikko

Alkuviikko on hujahtanut kyläillessä. Kummasti kalenteriin tulee tilaa, kun jättää nuo urheilut pois. Sitä ei aina arvaakaan aamulla, missä kaikkialla sitä on ehtinyt päivän mittaan poiketa ennen kuin sitä pienessä viinihöyryssä kotiinsa selviää.

Tällä viikolla on laitettu kartalle Lauttasaarta oikein kahden osoitteen voimalla. Kävin ihastelemassa yhtä uutta asuntoa ja toista jo myytyä asuntoa. Uudessa kodissa tarjottiin retroruokaa ja punaviiniä. Ja kuinka ollakkaan myös myydyssä kodissa tarjottiin punaviiniä. (Valpolicella vei voiton tässä kisassa) Myydyssä kodissa oli myös bonuksena pikkuneiti, joka oli tainnutettu sopivasti unten maille ennen yllätysvieraan kolistelua eteisessä. En pystynyt siis antamaan huonoja vaikutteita.

Eilen käytiin sitten ihastelemassa rivitaloasuntoa ja pihamaata Tuomarilassa. Oli uutta ja hienoa, tosin taulut olivat vinossa. Tarjoilu pelasi tälläkin kertaa, mutta jostain kuitenkin löysin piilevän voiman ja kieltäydyin alkoholitarjoilusta.

Norpan haaste

Tässä tulee nyt vastaukset Norpan heittämään blogihaasteeseen.

Neljä työtä, joita elämäni aikana olen tehnyt:
1. vaatemyyjä
2. liikunnanopettaja
3. lentoemäntä
4. osakemeklari

Neljä paikkaa, joissa olen elämäni aikana asunut:
1. Kurikka
2. Vaasa
3. Uumaja
4. Rotterdam

TV-ohjelmaa, joita tykkään katsella (juuri nyt):
1. CSI(t)
2. Urheiluruutu/tulosruutu
3. Dr. House
4. Brothers & Sisters

Neljä paikkaa, joissa olen lomaillut:
1. Waikiki
2. Melbourne
3. Barcelona
4. Jasna ;)

Neljä Internetsivua, jossa käyn päivittäin:
1. Etuovi
2. Google
3. Oma blogi
4. Facebook

Neljä lempiruokaani:
1. Raclette
2. Pimpatut hirvenlihapullat
3. Blinit mäti, sipuli & smetata -setillä
4. Itikan käristemakkara grillistä

Missä haluaisin olla juuri nyt?
1. Hawajilla surffaamassa
2. Jouluvaloja ihailemassa New Yorkissa
3. Viettämässä kesäpäivää kavereiden kanssa Hietsussa
4. Lautailemassa Alpeilla (tai Tahkokin käy)

Haaste lähtee ainakin Noralle, Lotelle, Foguesille, Horstille ja Törmäselle. Ja jos ei ole sitä omaa blogia tähän hätään niin kommenttiosastollekin saa vastata. Osallistuminen kunniaan!

Piriformis, fasettilukko ja lonkan virheasento

Taas on kokoelma vanhoja vaivoja nostanut päätään. Viimeisin kehotus tuli taas eilen: "jos nyt olisit pari viikkoa pelaamatta kun tuo virheasento ja fasettilukko on saatu korjattua". Joopa joo. Johan mä ehdin käydä 2 kertaa pelaamassa peukalon murtumisen jälkeen.

Nyt suositeltiin salilla käyntiä, mutta siihenkin laitettiin tiukat rajat. Vatsoja ja kylkiä pitää tehdä, selkää ei missään tapauksessa. Rinnalleveto, askelkyykky ja prässi on myös kiellettyjä. Hauista voi kuulemma tehdä vapaasti. Hienoa.

Nyt alkaa näyttää pahasti siltä, että mä voin sittenkin ryhtyä pelaamaan sitä golfia. Eipä tätä aikaa näköjään muihinkaan lajeihin enää pysty käyttämään. Vieläköhän järjestettäis green card -kursseja tämän vuoden puolella?

Nyt se meni

Kämppä on nyt myyty. Tai pitäisi varmaan sanoa, että se on ehkä myyty koska rahat eivät lepäile vielä tilillä ja minä yhä maksan yhtiövastiketta. Joka tapauksessa olen siis hyväksynyt kirjallisen ostotarjouksen.

Nyt pitäisi sitten löytää uusi katto pään päälle. Näin monen vuoden jälkeen olen henkisesti valmis jättämään Sörnäisen, mutta en kuitenkaan muuttamaan maalle (lue: Espooseen). Eli kohti keskustaa mars ja mielellään sellaisen etäisyyden päähän keskustan kuppiloista, jotta pystyy uskottelemaan itselleen edes säästävänsä taksimaksuissa kun pulittaa sitä todennäköisesti ihan helvetillistä vuokraa.

Joudun ehkä tilaamaan uuden Modesty Blaisen suoraan seinälle seuraavaan kämppään. Tämän asunnon ostaja ei välttämättä ilahtuisi siitä, että veisin Modestyn (ja samalla myös oven) mukanani. Taiteilija löytyy kyllä, mutta se kämppä on vielä vähän hakusessa.

Viikko vierähti

Ehdin käväistä Lontoossa ohimennen ja näin siellä seminaarin ohessa paria vanhaa kaveria. Primarkiin tein täsmäiskun kuten olin suunnitellut sekä luin kaikki mahdolliset juorulehdet. Ja viimein opin, että ravintolassa kannattaa aina tilata se pullo viiniä lasin sijasta. Ens kerralla mennään kuulemma kuitenkin sen entisen kinnulalaisen kotiin ja tyhjennetään viinavarastot. Sitä kuulemma riittää. Ja hei sisko - sutkin on kuulemma kutsuttu, joten ilmeisesti sitä alkoholia on todella paljon!

Lauantaina testattiin uusi ravintola Texas. Ei todellakaan kehumista. Ihan samaa perus tex-mexiä mitä saa Cantinasta ja Coloradosta. Ribsit oli ihan ok spicy bbq kastikkeella, mutta ei tosiaan mitään spesiaalia.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Musta jää. Hieman epäilin seuralaiseni elokuvavalintaa. Tai osasin siis arvioida, että leffa on varmaan musta ok, mutta kaveri ei ehkä olisi valinnut sitä pätkää, jos olisi tiennyt elokuvasta enemmän. Noh, olihan se ihan katsottava pätkä, mutta olisin voinut mainiosti jatkaa elämääni myös näkemättä Martti Suosaloa naked.

Sisarelleni

Koska en pääse todennäköisesti päivittämään blogiani muutamaan päivään niin lähetän jo tässä vaiheessa:

JÄRJETTÖMÄN ISOT SYNTTÄRIONNITTELUT SISARELLENI!!!

(koska tämä on tietysti se ainoa onnittelukortti, mitä multa tulee...)

Pitäkäähän hervottomat bileet ja mä lupaan olla hengessä mukana. Jatketaan me sitten samalla kaavalla Budassa joulukuussa.

Facebook

Taistelu kesti pitkään, mutta antautuminen oli kivuton. Ei siihen loppupeleissä tarvittu kuin tovi ylimääräistä luppoaikaa ja surffausta netissä. Seuraavassa hetkessä huomasinkin jo rekisteröityneeni Facebookin.

Jahka tässä nyt aloittelen hiljalleen tuota käyttöä, niin eiköhän sinnekin joskus jotain muutakin sisältöä saada ainakin kuvien muodossa. Toistaiseksi naamakirjan käyttö on ollut lähinnä invitationeiden lähettelyä. Kiitos vain kaikki kaverit, kun olette luoneet niin mallikkaat kontaktiverkostot! Harmittaa vain, ettei 100 taida kuitenkaan rikkoitua ekan päivän aikana.

Retken sisältö

Enää ei kenenkään tarvi arvailla, mihin se viikonlopun retki suuntautui. Ei menty sitten ruotsinlaivalle eikä Tallinnaan, mutta voi myös sanoa ettei se ollut mikään pettymys. Eikä kävelysauvojakaan näkynyt.

Perjantaina oli ensin suunta Naantalin kylpylään. Kerta oli ensimmäinen molemmille vierailijoille. Laitoshan oli suorastaan valtava, mutta hämmästyttävän vähän siinä oli sitä kaikkien tuntemaa "suomalaista peruskylpylää". Eläkeläisiäkään ei ollut aulassa kuin pari!

Keltaisen lesken ja juustojen jälkeen illallispaikaksi valittiin thaimaalainen vaihtoehto. Esittelyssä luki kuitenkin, että siellä on aidot (?!) työntekijät. Osittain valinnan ratkaisi kuitenkin se, että siinä toisessa isommassa ruokaravintolassa alkoi ne tanssit jo yhdeksältä.

Ruoka ei todellakaan ollut pettymys vaan päin vastoin. Saatiin jopa opastusta ruokien lausumisessa niiltä aidoilta tarjoilijoilta. Voin suositella muillekin Goong Satay:ta sekä Gai Phad Khing:ia, jos satutte osumaan retkellänne kyseiseen kylpylään.

Day 2 alkoi reippaasti punttitreenillä ja sitten olikin jo suunta seuraavaan kohteeseen. Oli jokseenkin helppo päätellä, että seuraava kohde oli Turku kun kerran läntisessä Suomessa liikuttiin. Ihan heti en olisi arvannut löytäväni itseäni Turku-hallista katsomassa TPS-Hifk -peliä. (Varsinkaan kun respan tytöt ihan tosissaan miettivät, että saisiko kyseiseen peliin vielä lippuja?!)Nyt on sitten sekin koettu ja voin kertoa, että kahdesta surkeasta joukkueesta se huonompi voitti! Olin vielä reippaasti lyönyt kotijoukkueen puolesta vetoa, mutta nekin luuserit hoiti homman himaan vasta jatkoajalla. Turkuhalli oli sentään ihan kiva.

Illallispaikkana toimi Brahen Kellari. Piiiitkä miinus tuli siitä, ettei shampanjaa saanut laseittain ja kuohuviininäkin tarjottiin Elyseetä. Toisaalta olisi se pitänyt arvata, oltiinhan sentään Turussa. Etanat toimivat kuitenkin alkuruokana vallan mainiosti eikä vuohenjuustolla kuorrutettu lohikaan ollut hassumpaa. Tuoreet mansikat ja vadelmasorbetti valkosuklaakastikkeessa oli kuitenkin illan paras setti.

Loppuillasta oli tietenkin pakko katsoa Suomi-Belgia futismatsi. Jouduin jättämään ruudun 10 minuuttia ennen loppua, koska tuntui ettei hermo yksinkertaisesti enää kestä. Ei tullut Suomi-pojille taaskaan voittoa, mutta onneksi sentään oma pitkäveto meni putkeen.

Retken lopputulemana voin kiteyttää, ettei tuo Turku niin kamala paikka ole vaikkakin se murre on yllättävän rasittavaa. Erityspisteet todella hyvästä lounaasta Blankolle - jos vielä joskus eksyn Turkuun (heh heh) niin sinne menen varmasti uudestaan. Naantalin kylpylään voin myös hyvin kuvitella meneväni toistekin, ehkä ensi kerralla tsekkaan jopa sen kylpylän puolen.

Myötätuntolakkoon?

"Naisasialiitto Unioni esittää päivän myötätuntolakkoa ensi maanantaina"

Miten on kaverit - aiotteko jäädä kotiin maanantaina?

Nikamat kohdilleen

Taas käytiin eilen laittamassa nikamia paikalleen. Fysioterapeutti totesin parin minuutin jälkeen ettei yhtään ihmettele, jos mulla on päänsärkyä. Jep jep. Samaan syssyyn tyyppi totesi, että ihan hyvä että käyn hierojalla, koska muuten niska ei todennäköisesti kääntyisi tätäkään vertaa.

Selän alimmat nikamat hakeutuvat kuulemma jatkuvasti virheasentoon ja siitä johtuu kaikki kivut pakarassa ja takareidessä. Heti kun sen rusauttaa paikalleen niin kivut lakkaa. Harmi vaan, ettei sitä oikein voi tehdä itse. Halpaa lystiä tuo ei nimittäin ole - 55€ per laaki. Ja ensi viikolla taas uudestaan. Ja seuraavalla, ja seuraavalla...

RETKI

Sain juuri kuulla, että mulle on viikonlopuksi järjestetty RETKI. Varsin jännittävää. Mä en tiedä muuta kuin että lähtö on perjantaina töiden jälkeen ja paluu sunnuntaina. Eikä kuulemma tarvi passia. Mä en ehkä pysty keskittyyn enää mihinkään tällä viikolla...

Asuntoasiaa vielä

Alan jo kyllästyä asunnon myymiseen - johan tuo kämppä on ollut välittäjällä 1,5viikkoa. Syitä on kuitenkin monia. Ei oikein ehdi pestä pyykkiä, kun kamoja ei voi jättää kuivumaan. Kaikki tavarat on hukassa, kun ne on siivousvimmassa tungettu kaappeihin piiloon pällistelevien asunnontutkijoiden tieltä. Iltaisin pitää jäädä notkumaan kaupungilla töiden (ja salin) jälkeen, kun välittäjä haluaa näyttää kämppää ihme aikoihin. Ja sitten ne ihmiset vielä peruu 5 minuuttia ennen sovittua aikaa.

Musta tuntuu, että mä taidan sittenkin jäädä asumaan Sörnäisiin. Ehkä mä en vaan osta enää lisää kenkiä (tänä vuonna). Tai sitten mä otan keittiön kaapiston parempaan käyttöön.

Saavutus

Yllätin itseni (ja varmasti monen muun) lähtemällä tänään sienimetsään heti aamu-yhdeksältä. Asiasta oli puhuttu jo tässä pitkin kesää, joten nyt oli aika toteuttaa pläni. Ei edes sadekeli tullut avuksi, jotta olisi voinut yrittää perua viime tingassa.

Karkkilan metsikkö ei aluksi vaikuttanut kovin suosiolliselta, mutta alkoihan sieltäkin sitten lopulta saalista löytyä. Keskityttiin lähinnä suppilovahveroihin, mutta kyllä sieltä löytyi myös pari yllätys-kanttarellia sekä valkeita orakkaita. Lisäksi löysimme mielestämme useita "wanna-be" sieniä, jotka yrittivät naamioitua syötäviksi. Ja yksi punainen kärpässienikin löytyi - ei poimuttu.

Metsässä samoileminen olikin se sienestyksen mukava osuus (ei eksytty - kiitos nykytekniikan), sen jälkeen paljastuikin se todellinen työ. Hemmetti mikä perkaaminen!!! Eikä tilannetta helpottanut se, että toinen käsi oli mukana vain vajailla tehoilla. Täytyy sanoa, että nyt tuli taas hieman enemmän ymmärrystä sienten myyntihinnoille toreilla. Ehkä lähden toisenkin kerran, tai sitten kävelen vain Stockmannille...

Kämppä on myynnissä

Nyt on kämppä sitten luovutettu kiinteistövälittäjän hellään huomaan. Jo parin päivän aikana olen huomannut, miten rasittavaa kämpän myyminen oikeasti on. Sinänsä koomista, koska kiinteistönvälittäjä käytännössä tekee ne myyntihommat.

Rasittavinta tässä hommassa on jatkuva siivous ja paikkojen järjestely. Yleensä ajoitan aamuni aika tiiviiksi, eikä mulla ole tapana jättää mitään "puolen tunnin siivousvaraa". Nyt olen kuitenkin joutunut harva se päivä järjestelemään paikat ennen töihin lähtöä, jotta pikkutakkimies pääsee myymään kämppää tuntemattomille. Ja koska sitä rojua on lähtökohtaisesti aivan liikaa, niin tavaroiden tunkeminen piiloon ottaa oikeasti voimille.

Suurin rasite tulee olemaan kuitenkin sunnuntai. Todennäköisyys on valitettavan suuri sille, että sunnuntaisin on krapula eikä voisi vähempää kiinnostaa siivota, saati sitten raahautua kämpästä ulos. Toivotaan siis, että joku keksii ostaa sen ennen sunnuntaita.

Yllättäen kävi näin...

Kauden eka säbäturnaus oli lauantaina. Ensimmäinen matsi meni ehkä liiankin hyvin omalta osaltani - saldot 1+1 ja voitto kotiin 4-0. Olisihan se pitänyt arvata, ettei homma voi jatkua niin.

Toisessa pelissä kyyti olikin sitten kylmää. Onneksi meillä oli vaskari paikallaan, koska muuten takkiin olisi tullut pahemmin kuin 1-0. Koko turnauksen kruunasikin sitten kolarointi vastustajan kanssa kolmannen erän lopussa. Vastustaja onnistui hyppäämään suoraan peukaloni päälle ja veret roiskahti pitkin areenaa saman tien.

Illalla soiteltiin Foguesin kotiin konsultaatiota tyyliin - "voiko tähän kuolla?". Perusneuvot on aina paremmat kuulla ammattilaiselta, joten kkk-ohjeistuksella lähdettiin kohti iltaa. Särky ei sitten kuitenkaan lähtenyt juomalla eikä lääkkeillä, eikä verenvuotokaan lakannut vaikka baarimikolta haettiin vielä lisää maalarinteippiä paketointiin. Joutui siis jättämään illan lyhyeksi.

Ja tänään varmistui, ettei kuvitelma vammasta ollut pelkästään mun päässä. Peukalossa on murtuma. Näinhän tän pitikin taas mennä.

Maailma on todella pieni

Kävin eilen pikaisella työmatkalla Oslossa. Päivä oli täynnä tapaamisia ("vain" viisi möteä) eli millään leporeissulla siellä ei oltu. Yllätys oli kuitenkin melkoinen kun eräässä yrityksessä tuli tuttu vastaan.

Kyseessä oli yksi vanhoista vaihto-oppilaskavereistani vuodella 1999. Vietimme silloin muiden skandien kanssa aika ratkiriemukkaan puolivuotisen Rotterdamissa. Tämä norjalainen heppu on ehtinyt käydä Suomessakin muutamaan otteeseen, mutta pariin viime vuoteen ei olla oltu juuri yhteydessä. Nyt on kuitenkin taas yhteystiedot päivitetty ja yksi vierailupaikka lisätty kartalle. Osloon anyone?

Lukijakaartista

Loimaannorpan innoittamana (ja neuvomana) asensin itselleni myös Google Analyticsin. Systeemi tuottaa mielenkiintoisia raportteja esimerkiksi siitä, missä kaikkialla blogiania luetaan ja miten ahkerasti. Kansainvälinen suosio ei ole vielä ollut järin huima, mutta kotimaassa on sivuille eksynyt jopa pari tyyppiä pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.

Erityisterveiset menee siis seuraaville kylille: Rauma, Joensuu, Kotka, Jyväskylä, Hollola ja Oulu. Tämä siitä syystä, etten nyt äkkiseltään muista että tuntisin ketään noilta kulmilta ja blogiini on kuitenkin eksytty useammin kuin sen parin harhalaukauksen verran. Kiitos toki myös pääkaupunkiseudun kannattajille! (enemmänkin saa toki kommentoida...)

Ei tämä ole mikään Ruotsi

Meidän säbäjengillä ei ole valmentajaa. Voitte varmasti kuvitella, mitä se tarkoittaa treeneissä, mitä kukaan ei ole suunnitellut etukäteen. Paikalla on kuitenkin se 15 naista.

Kun eräskin pelaaja rupesi tänään kyselemään muilta, että "tykkäisivätkö he jos treenattaisiin joku kerta niin ja näin..." niin jouduin hieman avaamaan sanaista arkkuani. Tyttö ehkä hieman säikähti, kun aika kovaan ääneen tokaisin että nyt suu suppuun! Ja perään jatkoin, että jos sulla on treeni-ideoita niin sitten sä vaan pidät ne treenit ja käsket jengiä tekemään. Ei täällä ruveta kaikkien mielipiteitä kyselemään. Ei tämä ole mitään sosiaalipalloa. Ei tämä ole mikään Ruotsi! (tässä vaiheessa jo useampikin katsoi mua suu auki, mutta onneksi tajusivat olla samaa mieltä - hyvä mimmit!)

Eihän hommasta tule yhtään mitään, jos jokaisesta asiasta pitää kysyä kaikkien mielipide. Koska kaikkihan tietävät, että aina joku on kuitenkin loppupeleissä eri mieltä. Julistin täten kaikille, että konsensus on kuollut. Arvatkaa kuka määrää ketjut ensi viikonlopun turnaukseen? (otin mä sentään selvää, ketä pelaa pakkeina)

Bileiden satoa

Kaverin kolmekymppiset oli eilen ja luonnollisesti tupa täynnä jengiä paikalla. Oli tuttuja ja vähemmän tuttuja. Ei jaksanut tutustua (taaskaan) uusiin ihmisiin. Miksi pitäisi, jos kerran vanhojen tuttujenkin kanssa on ihan tarpeeksi kivaa?!

Isäntäväki oli taas pistänyt tarjoiluissa parastaan. Satay-kana ja hummus nousivat kärkisijoille. Kuuluisat viimeiset sanat emännältä olivat: "nyt ei oikein lähde". Sen jälkeen mä teinkin sitten boolin ja kyllä näytti kohta lähtevän useammallakin.

Boolissa ei ilmeisesti ollut valittamista, mutta haukut tuli, kun en kuulemma koskaan vastaa puhelimeen. Vaikea vastata, kun se ei soi! Ei syynä taas klassinen 3g ja puhelujen meno suoraan vastaajaan. Hyvät ihmiset - jättäkää viesti!

Tallinn-boy toi mukanaan Sing-starin. Tunnelma oli alkuun - miten sen nyt sanoisi - "hieman" huvittunut, kun Tallinn-boy itse reippaasti jo maistelleena ei suostunut irrottamaan otettaan mikrofonista. Loppupeleissä tarvittiin vain pari tiukkaa sanaa: "nämä ei ole sun bileet, anna nyt muillekin vuoro tai säkään et laula..." ja kohta kaikilla olikin kivaa. Lauluesityksistä ei toivottavasti jäänyt liikaa dokumentaatiota, koska ne olivat sen verran surkeita että niistä tulisi satavarmasti hittejä youtubessa.

Siirryttiin ajoissa Ahjoon, mihin tuli bonuksena paikalle myös loput suvusta (sisko, sen veli ja doctor). Omalta osaltani osasin jättää illan lyhyeen ja suuntasin kohti ovea heti kahden jälkeen. Veikkaan, että muissa osoitteissa ei olla yhtä pirteänä tänä aamuna.

Virkistäytymistä

Tiimillä oli ohjelmassa virkistäymismatka menneellä viikolla. Suuntana oli Viimsi spa hieman Tallinnan ulkopuolella. Ohjelmassa oli mm. Les Mills Body balance -tunti (jolla saa muuten reidet kivasti kramppiin), vaihtoehtoisia hoitoja (mikä allekirjoittaneella tarkoitti hierontaa) sekä keilalua (joukkueina tietysti).

Ryhmäliikuntatunti oli yllättävän rankka ja lihakset kipeytyvät muustakin kuin nauramisesta. Osasyynä taisi kuitenkin olla päivän mittaan aiheutettu nestehukka lihaksistossa, mutta sehän kuuluu asiaan. (Mutta nuo seuraukset tunnettiin vasta seuraavana päivänä.) Hieronta oli kerrankin muuta kuin silittelyä, vaikka toiminnan suorittaja olikin vanhemman puoleinen nainen.

Keilailussa olisimme tietenkin olleet varmoja voittajia, mutta aina on joukkueessa (tällä kertaa vain meidän joukkueessa) se yksi henkilö, joka onnistuu laittamaan lähes jokaisen heiton ränniin. Ei se voi olla niin vaikeeta! Onneksi baarissa oli piikki auki, muuten ei olisi ehkä jaksanut sitä toverillista kannustusta kokonaista puolitoista tuntia.

Safkat vedettiin Zebra-cafessa. Nuori tarjoilijatar oli hieman pihalla, mutta safkat ja juomat olivat onnistuneet. Tunnelmaa latisti hieman se, että yksi seurueemme naishenkilö onnistui jotenkin tarjoamaan käsilaukkunsa varkaille. Mä en edelleenkään voi ymmärtää, miten se oli mahdollista siinä tilassa. Taitavia ovat, täytyy sanoa.

Stereo loungessa käytiin vetämässä skumpat ja sen jälkeen ukot halusivatkin Viru-hotelllin alakertaan. Kaikki muut daamit olivat tietenkin lähteneet nukkumaan, joten eipä juuri jäänyt muita vaihtoehtoja kuin lähteä perässä. Ravintolassa eräskin kolleega oli hieman liikaa humalassa ja yritti pokata useampaakin naista samalla kertaa. Joku kutsuu sitä kai riskien hajauttamiseksi.

Jatkotkin pidettiin ja salmarikossu korkattiin vielä aamuviideltä. Pohja ei tullut näkyviin, mutta parin tunnin unien jälkeen bussissa matkalla satamaan kävi kyllä hetkellisesti mielessä, että sen olisi voinut jättää kokonaan avaamatta. Tallinkin Autoexpressillä on kiva mennä yli kunnon merenkäynnissä. Satamasta suoraan töihin ja voi veljet, että oli virkistäytynyt olo!!!

Tapahtui Elixialla

Aleksanterinkadun Elixia kävi läpi täysremontin kesällä. Uudistuksiin kohdistuneita odotuksia suorastaan lietsottiin. Paremmat tilat, enemmän laitteita, uudet telkkarit olivat mainoslauseita, joita luki kuntokeskuksen seinillä. (aikaisemminhan noitakin paikkoja sanottiin vain punttisaleiksi)

Kuinkas sitten kävikään. Uusia laitteita tuli, mutta tila pieneni. Vapailla painoilla treenaaminen on lähes mahdotonta. Normaali kyykky vielä jotenkin onnistuu, mutta askelkyykky ja rinnalleveto on jo hengenvaarallista toimintaa niin pienissä tiloissa. Ja mikä ehkä pahinta – kaikki luettavat lehdet katosivat myös saman tien. Eikä se naisten pukuhuoneen ”sillit purkissa” fiilis kadonnut minnekään, tosin se ei tainnutkaan olla uudistettavien kohteiden listalla.

Yleensä en keskustele muiden treenaajien kanssa salilla, mutta nyt se oli melkeinpä pakollista. Koko ajan piti väistää tai pyydellä anteeksi ja jos olisi pitänyt suunsa kiinni, niin todennäköisesti olisi saanut jonkun painot otsaansa. Tämä uusi kommunikaatio toi mukanaan kuitenkin tiedon, että tilaongelmalle ollaan oikeasti tekemässä jotain. Voiko todella olla niin, että käyttäjiä kuunnellaan vai olikohan tuokin vain urbaani legenda?

Onneksi tämän turhanpäiväisen kommunikoinnin voi yrittää jatkossa välttää käymällä salilla aamuvarhaisella. Silloin siellä ei juuri samassa huoneessa muita ihmisiä ole.

Nyt paloi käämit

Illalla piti olla salibandytreenit. Sain n. klo15.30 tietää, ettei jengiä ole tarpeeksi. Aloitin helvetinmoisen rekrytointirumban: n.20tekstaria, 10 mailia. Sain houkuteltua paikalle 3 vahvistusta, joten kasassa oli 9 peluria.

Lähdin töistä kauheella kiireellä venäjän tunnille. Puoli kuudelta rupesi viestiä tippumaan: ei mennäkään treenaamaan, kun ei ole tarpeeksi väkeä... Mitä helvettiä? Miten niin ei ole tarpeeksi väkeä? Mistä lähtien 9 pelaajaa ei riitä treenien pitämiseen. Montako tarvitaan ylivoiman treenaamiseen? Montako vetotreeniin? Syöttötreeniin?

Oli mahtavaa ryhtyä kesken tunnin lähettelemään peruutusviestejä: ei tarvikaan tulla, ei daamit vaivaudukaan paikalle. Voin kertoa että äsken lähti pieni "kiitosviesti" jengille ja kommentit loppuun, että tyhjästä vuorostahan on aina kiva maksaa. Onhan se tietysti lohdullista tietää, että ilmeisesti ainakin jotkut daamit meidän jengissä on niin hyvässä kunnossa ettei niiden tarvi treenata!

Japanilainen teemaviikko

Kun eilen päädyttiin Yumeen illastamaan, tajusin että se oli jo kolmas kerta japanilaista ruokaa tällä viikolla (+ vierailu japanilaisen tavaran keitaassa Annankadulla). Ei sitten tullut tilattua sushia eikä sakea, vaan alkuruuaksi tuli eteen Marmorihärkää ja shiitakesieniä "Itamemono" ja pääruuaksi valitsin Tempura äyriäisistä ja vihanneksista Moriawase.

Alkuruoka maistui mainiolta, vaikkakin härän yhdistäminen osterikastikkeeseen kuulostikin oudolta. Sen sijaan tempurassa oli aivan liian paljon taikinaa ja jouduin etsimään ravunpystöjä taikinan keskeltä aivan kuin ne olisivat olleet kiinalaisen ravintolan friteerattuja palleroita. Tuosta ei jäänyt järin mairittelevaa fiilistä ja näin Yume onkin pannassa ainakin vähän aikaa.

Urheilun juhlaa

Eilen tehtiin retki Vantaalle. Ensin piti etsiä paikka, missä voi seurata Suomi-Espanja lentismatsia. Päädyttiin RedOnioniin Myyrmanniin. Siitä paikasta ei juuri jäänyt lapsille kertomista muuta kuin Suomen hienot esitykset välierän kolmessa ensimmäisessä erässä. Ja ehkä se, että eksyin erätauolla karkkien hakumatkalla reitiltä ja päädyin ostamaan uudet silmälasit. Harhautumista ei olisi tapahtunut, ellei hinta olisi ollut kohdallaan - kehykset ja linssit yhteensä 79euroa!!! (ja ne luvattiin toimittaa Helsingin keskustaan...)

Korispeli alkoi kuudelta ja sitä siirryttiin katsomaan Energia-areenalle katsomaan Suomi-Romania korismatsia. Kerrankin Suomi todella vei ja Romania vikisi. Yli 50 pisteen ero lopputuloksessa kertoo kaiken tarvittavan pelistä. Suomella onnistui kaikki, vierailla ei mikään. Kerrankin näin päin.

Kulttuuria

Eilen piti olla kulttuurintäyteinen ilta Ateneumin suojissa, mutta suunnitelmat vaihtuivat yks kaks lähes yllättäen baarikulttuuriin. Väki oli saapunut tuttuun olohuoneeseen suorastaan sankoin joukoin. Eräs joukon kokeineimmista huomasi välittömästi baarin uudistuneen täysin. Ilmeisesti seinät oli maalattu.

Tästä voimakkaasta uudistumisesta huolimatta pystyimme jotenkin tekemään olomme kotoisaksi. Toisia janotti enemmän kuin toisia kuten tapana on. Horst näkyi tuplana – tai siis tarkemmin sanottuna 1,5 kertaisena. Jos olisin juonut enemmän olisin epäillyt itseäni.

Tuore isäkin pääsi seminaarin varjolla ”yhdelle”. Se että Hietaniemen torilta heittää vielä uukkarin tuo ehdottomasti lisäpisteitä. Helpotus oli suuri, kun huomasin että tammikuun pari tärkeää hiihtoreissua eivät sittenkään osu päällekkäin. Tahko ja Himos - here I come. Sori pojat, se Berliini jää nyt tältä erää väliin.

Älä ole paha nivunen, ole hyvä nivunen…

Odotuksia ei juuri ollut kun eilen taas vaihteeksi tartuin salibandymailaan. Nivusen tila oli arvoitus ennen kentälle menoa, mutta se ei ollut sitä kauaa. Oppia ikä kaikki – noi vammat vaatii näköjään vähintään sen pari viikkoa parantumiseen, vajaa viikko ei vaan tahdo riittää.

(oppia ikä kaikki - niin varmaan... heti alkuviikosta uudestaan, kävi miten kävi)

Takaisin opintielle

Päätin vaihteeksi täyttää kalenteria jollain sivistävällä ohjelmalla ikuisten treenien ja urheiluharrastusten sijaan. Otin kohteeksi kieliopinnot ja Venäjän alkeet työväenopistossa. Vaihtoehtona oli myös Espanjan kielen opiskelu Suomi-Espanja -seuran kurssilla, mutta 10-kertainen hinta ja ajan puute ratkaisivat asian itänaapurimme eduksi.

Meitä oli kurssilla moneksi ja montaa eri tasoa. Monipuolisesta sakista pystyi helposti erottamaan sen tunnollisen opiskelijatytön, ärsyttävän adhd-kundin, työväenopistoja työkseen kaluavat eläkeläiset, yhteisen harrastuksen löytäneen pariskunnan, venäläiseen mieheen ihastuneen naisen ja sen pakollisen ulkomaalaisen. Toinen puolisko jäi vielä kategorisoimatta, mutta eiköhän jokaiselle joku lokero löydy ennen kuin syyslukukausi on ohi.

Tahti on tuttuun tyyliin hidas ja vierustoveri täysin avuton paritehtävissä. Täytyy yrittää ehtiä ensi kerralla tunnille aiemmin niin ettei tarvi ottaa sitä ainoaa jäljellä olevaa tuolia. Mä en jaksaisi enää toista tuntia kuunnella, miten ahkerasti Steiner-koulussa kirjoitettiin kaunolla ja miten siellä tehtiin aina itse omat vihot...

Rapuja ja muita herkkuja

Lauantaina vedettiin syksyn ensimmäiset ja näillä näkymin myös viimeiset rapusetit. Eräässäkin kokissa heräsi pieni eläinsuojelija-vietti. Mieltä painoivat sellaisetkin seikat kuin että miten ne elävät ravut tuodaan kaupasta kotiin ja miten ne oikein saadaan pyydystettyä sinne pataan. Osallistujat eivät olleet vielä valmiita keittämään kukin omia rapujaan ja päädyimme pakastettuihin versioihin.

Pyrstöistä saatiin kuitenkin lihat irti ja saksiakin imeskeltiin tottuneesti. Jostain kumman syystä (?) mun lautaselleni eksyivät aina kaikki saksipuolet. Vierustoveri sen sijaan sai ne kaikki pilaantuneet, koska joutui siirtymään pöydästä hieman taka-oikealle ennen aikojaan. Lautanen kuitenkin tyhjeni kaikista saksiniekoista, vaikka se keko oli aika massiivinen.

Pääruuaksi valmistettu hirvipata oli suussa sulavaa. Jälkiruuaksi valmistettu vadelma/punaherukkajäädyke lisukkeineen oli myös napakymppi. Kiitos vaan kokille! Täytyy näemmä järjestää useamminkin sellaisia illanistujaisia, että isäntäväki tarjoaa vain juomat ja vieraat tekee kaikki ruuat. Toimi ainakin eilisten vieraiden osalta.

Seuraavaksi kuulemma tehdään valkosipulietanoita ja Moules Marinieres. Nam!

Pyyntö sieltä jostain

Latasin tänä aamuna viimein uuden messenger-version. Yllätyksekseni siellä odotti jo joku pyyntö valmiiksi. Vielä suurempi yllätys oli, kun klikkasin pyynnön auki. "Request to add me as your friend" ja lähettäjänä DJGaylord. Jäbä tietää selkeesti, että kohta on taas bileet.

Jälkipelit

Kuusi sitkeää sissiä aloitti 10-ottelun perjantai-aamuna, mutta vain neljä selvisi maaliin asti. Pistesaldot olivat kuitenkin suorastaan huimia ja ennätyksiäkin rikottiin. Keli suosi ja toimitsijat olivat tehokkaita. Päätuomari oli suorastaan pelottavan tehokas...

Oma ottelu alkoi varsin mallikkaasti. Ilmeisesti massa on tuonut mukanaan nopeutta (?!), joten satanen kulki lähes kuin kiskoilla. Siihen se sitten jäikin. Pituudessa ei sitten muutaman kilon extravarastolla hypättykään läheskään niin kevyesti kuin pari vuotta sitten ja kun nivunen sanoi vielä yya-sopimuksen irti, niin peli oli aika lailla siinä. Kaikki lajit olivatkin sitten tasaista alamäkeä sinne seipääseen asti, joka oli ns. viimeinen niitti. 1500 metriä ei tarvinnut edes yrittää.

Paljon jäi siis parannettavaa seuraaville vuosille (huom. monikko!) ja taas kuultiin ne tutut kommentit lopussa, että nyt pitäisi treenata enemmän jne jne. Pakko kai se on jotain alkaa tekemään, koska muuten tämä tulosalamäki on tulevina vuosina entistä jyrkempi. Parannellaan kuitenkin ensin tuo nivunen kuntoon, ennen kuin otetaan seivästä taas käteen.

Kännykkä vyöllä

Tänään se tapahtui. Olin tapaamisessa, missä pöydän toisella puolella istuneella mieshenkilöllä oli kännykkäkotelo vyöllä. Siis nyt oli kyse siitä traditionaalisesta nahkamallista (jota joku näköjään kaupittelee vielä netissä...?), eikä siis mistään pimpatusta versiosta, mitä esimerkiksi Hilavitkutin-saitti tarjoaa.

Luulin, ettei kännykän vyökoteloa ole käytössä enää kuin Vesa Keskisellä, mutta olin väärässä. Kännykkä vyöllä on todistettavasti nähty myös Aleksanterinkadulla. Mihin tämä maailma on oikein menossa? Onko tämä kentien nyt uuden trendin alku? Mä en ehkä kestä tätä.

Spider Pig

Viikonloppu meinasi vierähtää täysin kotioloissa, mutta kiitos eräänkin rampautuneen ystäväni - löysin itseni Kinopalatsista lauantai-iltana tähtäimessa The Simpsons Movie. Rampakin löysi paikalla lopulta, käytyään ensin varmistamassa etten vain ollut odottamassa Tennispalatsin aulassa...

Simsonit oli ihan kelvollinen leffa. Pätkää ei oltu onneksi venytetty liian pitkäksi, joten väkisin nauraminen jäi pois kokonaan. Spider Pig oli tietenkin aivan ylivoimainen, mutta lempilauseeni leffassa oli kuitenkin: "I have been hired to lead, not to read..." by Arnold. Suosittelen.

Sisäpalloa kokeilemassa

Koska kalenteri ammotti tyhjyyttään tämän viikonlopun osalta niin päätin käydä kokeilemassa Kisiksellä, miltä sisäpallon pelaaminen tuntuu. Pahaltahan se tuntui, kuten olettaa saattoi. Eikä se ihan sujunut samalla tavalla vanhasta muistista kuin pyörällä ajo, mutta pallo pomppi suunnilleen sinne mihin oli tarkoituskin.

Mitään ei kuitenkaan mennyt rikki. Pientä kramppia toki esiintyi pohkeissa, mutta sehän kuuluu asiaan samoin kuin mehevät mustelmat käsissä. Lopullinen totuus selvinnee huomenna.

Minkki-uutinen

"Mustasaaressa Pohjanmaalla on isketty minkkitarhaan. Iskussa päästettiin vapaaksi 2 500 minkkiä.Isku tehtiin puoli neljän ja neljän välillä aamuyöllä.Komisario Mika Jylhän mukaan minkkitarhan ovet eivät olleet lukossa eikä tarha ole aidattu.Mustasaaressa Koivulahden kylässä sijaitsevaan tarhaan ei ole isketty aiemmin.Poliisi tutkii parhaillaan iskupaikkaa. Minkkejä ei ole saatu toistaiseksi kiinni."

Toim. huom. Ainakaan yksikään kaveri ei ole vielä ilmoittanut yllättävästä vapautumisestaan.

Paluu arkeen

Lomalta palaaminen normaaleihin työkuvioihin on lyönyt aika pahasti poskille tällä viikolla. Kroppa (eikä pää) tunnu oikein käsittävän, että lomat on nyt lusittu ja nyt pitäisi pontevana tarttua toimeen. Jotenkin elimistö kaipaa niitä 10-12 tunnin yöunia ja päikkäreitä siihen lisäksi. Ikävä tunne huomata, että olo on kuin zombiella ja tästä on vielä pitkä matka siihen vuoden pimeimpään jaksoon.

Mitä tapahtui niiden voimavarojen keräämiselle pitkää syksyä varten? Mihin se kaikki energia katosi, mitä vielä muutama viikko oli vaikka muille jakaa? Miksi aamuisin on todella hankala nousta ylös ja joka paikkaa särkee? (jälkimmäinen johtuu treeneistä – myönnetään) Täytyykö tässä kohta ruveta syömään jotain vitamiineja?!

Onneksi tänään on jo torstai ja viikonloppu on siis kohta jo ovella. Tällä hetkellä herkuttelen lähinnä ajatuksella siitä, että nukkuisin 20h putkeen ja heräisin super-virkeänä. Never going to happen.

Yleistä urheilua

Eltsussa huomasi selvästi Osakan MM-kisojen vaikutuksen. Kenttä oli pullollaan jos jonkinlaisia turisteja. Osa jopa vielä enemmän pihalla omissa suorituksissaan kuin allekirjoittanut.

Keli oli vilakka, joten pidettiin reipasta tahtia yllä. Ensin opeteltiin kiekkoringissä ”etelä-afrikkalainen” ja suoritukset olivat kuin Krugerilla konsanaan. Valitettavasti se kiekko ei vaan tuntunut lähtevän mitenkään nättiin liitoon vaan enemmänkin ilmalento oli sellaista epämääräistä väpätystä.

Korkeuspaikka oli vähän tutumpi, mutta ilmeisesti kylmä oli kangistanut jo siinä vaiheessa eikä suorituksista tullut oikein mitään. Tai ehkä syynä oli sittenkin kesäloman aikana varastoitu parin kilon painoliivi, kun pomppu ei tuntunut oikein nousevan. Ehkä kisakunto löytyy vielä ennen 10-ottelua, kunhan tuo ylimääräinen turvotus tästäkin naamasta laskee…

Pettymyksekseni vuoden 2009 veteraanien MM-kisat Lahdessa jäävät haaveeksi. En ehdi saavuttaa tuota vaadittua veteraani-ikää ennen kisojen alkua ja näin ollen ei myöskään osallistumisoikeutta heru. Tai ehkä pitäisi I.Kanerva pyytää lobbaamaan tätäkin asiaa?

Käytiin Pärnussa

Pärnun keikka heitettiin ja ohjelmaan kuului mm. seuraavaa:

Bacardi breezereitä montaa sorttia, Viru valgeeta muutamaa eri makua. Cosmopolitania ja Sex on the beachiä tölkistä. Kuohuvaa ja seepralonkeroa.

Mansikka-, lime- ja inkivääri-mojitoja. Valkoviiniä ja punaviiniä. Seeman’s shotteja. Siideriä, bisseä, konjakkia. Bailey’s jäillä. Tytöt ja pojat korjatkaa ihmeessä jos jotain jäi puuttumaan!

Ja huolestuineille tiedoksi: mä en suinkaan juonut jokaisesta lasista.


Fotot by Törmänen.

Lukemisesta

Tapanani on lukea kaikki saamani kirjat kannesta kanteen olivat ne sitten miten huonoja (tai hyviä) tahansa. Niinpä kun sain uusimman Harry Potterin päätökseen tänään, niin käteen oli otettava Tolstoin järkäle Sota ja rauha (kiitos vain Horst).

Pääsin tuskin alkua pidemmälle, kun jo osuin ensimmäiseen kohtaan mitä en täysin ymmärtänyt. Voisiko joku fiksumpi selventää minkä väriset housut ovat kirjailijan kuvaamat "säikähtäneen nymfin uuman väriset polvihousut" ? Tätä menoa mä en todellakaan saa kirjaa luettua ikinä...

Koska omat jutut on niin huonoja...

... niin lainataan Pereziltä:

Dwarf’s penis gets stuck to vacuum cleaner
A dwarf performer at the Edinburgh fringe festival had to be rushed to hospital after his penis got stuck to a vacuum cleaner during an act that went horribly awry.
Daniel Blackner, or Captain Dan the Demon Dwarf, was due to perform at the Circus of Horrors at the festival known for its oddball, offbeat performances.
The main part of his act was for him to appear on stage with a vacuum cleaner attached to his member with a special apparatus.
The attachment broke before the performance and Blackner tried to fix it using extra-strong glue, but unfortunately let it dry for only 20 seconds instead of the 20 minutes required.
He then joined it directly to his organ. The end result? A solid attachment, laughter, mortification and … hospitalisation.
“It was the most embarrassing moment of my life when I got wheeled into a packed A&E with a vacuum attached to me,” Blackner said.
“I just wished the ground could swallow me up. Luckily, they saw me quickly so the embarrassment was short-lived.”

Tuohon ei kai ole juuri lisättävää.

Ja lomat jatkuu...

Ensimmäinen osa reissulomasta on pidetty eikä voi valittaa. No ehkä ainoa miinus oli selkeä katve - ei nettiä mailla halmeilla eikä reissupuhelimessa ollut asetukset oikein kohdallaan. Näin ollen blogin päivityksessä on tullut aivan liian pitkä tauko.

Benalmadena lyhyesti: aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa. Keli oli sen verran kuuma, ettei urheiltua tullut pätkääkään. Sinänsä ihan hyvä - nyt ei vaivaa takareisi eikä lonkankoukistaja. Kirjoja tuli luettua 5 sekä tietysti kaikki maailman brittiroskalehdet. Suurin saavutus oli ehkä kuitenkin Shogunin selättäminen englanniksi (1240 sivua). Päivät menivät altaalla tai rannalla ja ihosyövän todennäköisyys varmasti taas moninkertaistui.

Paluulento oli tietysti myöhässä tietysti ja joku olisi voinut antaa niille pennuille vähän diapamia siellä koneessa...

On ilmoja pidellyt

Kulunut viikko on ollut kelien puolesta todella loistava. Ainoa pikku vika oli se, että piti käydä oikeesti töissä.

Sunnuntaina onneksi ukkonen antoi ilmoittaa viimein itsestään ja taivaalla räiskyi kunnolla salamat. Taivas pimeni heti aamupäivällä, eikä näytä ihan siltä että ilma heti kirkastuisi. Tämä keli on juuri sellainen, mistä haluaa lähteä mielummin lomalle näiden sääennusteiden piiriin.

Day after

Kankkunenhan siitä tuli. Taas. Tällä kertaa selviydyin kotipuistoon jo reilusti ennen puolta päivää, mutta ei puhettakaan että oltaisiin lähdetty Hietsuun läpyttelemään palloa. Sata sivua Harry Potteria oli suurin saavutus mihin kykenin iltapäivään mennessä.

Iltasella oli sovittu grillaussetit lapsiperheessä Laaksolahdessa. Olin vakaasti menossa autolla, mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Tai itse asiassa mähän ajoin sen auton sinne, mutta sinne se myös jäi. Grillivartaat olivat loistavia, eikä jälkkärikään ollut hullumpi. Hedarikin lähti vasta kahvivaiheessa, mutta pääasia että se kuitenkin lähti!

Ilta vierähti nopeasti ja kohta oli jo aika poistua omiin nurkkiin, vaikka vierashuonettakin tarjottiin. Auton kuljetus tilattiin takaisin omistajalleen seuraavana päivänä. Taksi löysi myös lopulta perille Espoon "perukoillekin"reippaan 40 minuutin odottelun jälkeen.

Näin starttasi loma

Perjantaina tein kaikkeni välttääkseni ylimääräisiä nakkeja iltapäivällä, mutta yksi kuitekin osui ja upposi juuri kun olin saanut pöydän siivottua lomakuntoon. Onneksi olin kuitenkin ainakin lähes niin "näppärä" kuin pomoni oletti ja sain homman hoidettua siedettävässä ajassa. Sitten tulikin jo kiire karata paikalta Hietsuun ahkeran työntekijän tavoin. Kello oli kuitenkin jo melkein kolme!

Pelaaminen oli aika tuskaista. Se ei suinkaan johtunut meikäläisen tapauksessa kelistä, vaan että lajitreenit biitsin osalta ovat todella harvassa ja sitten sitä kuitenkin odottaa itseltään megasuorituksia. Kuuden erä jälkeen päätettiin luovuttaa ja siirtyä terassille korjaamaan nestetasapainoa. Taisi siinä pöydässä ainakin yksi vichykin vilahtaa.

"Suihkuraikkaina" ja muutenkin tosi freeseinä käytiin vielä tyttöjen kanssa Kampissa parissa vaatekaupassa. Valkoisten vaatteiden sovittelu on varmasti myyjälle mannaa, kun asiakkailla on pieni kokovartalohiekkakuorrutus... Anysays - kaupat tuli ja tuttavallisuudesta huolimatta se myyjä ei todellakaan ollut mun kaveri.

Loppuillan "poiketaan parilla" päättyi ehkä hieman suunnitelmista poiketen. Henry's Pubin wingsit olivat kuitenkin mainioita ja keli hyvin kesäinen. Teatterista löytyi tuttuja enemmän kuin osasin odottaa, voisi jopa sanoa että Vaasan yo-kunnan baari vuodelta 1994 oli siirtynyt hetkeksi Helsinkiin. Kenenkään en tosin kuullut tilaavan kossujaffaa, mutta pirun kiva oli nähdä vanhoja tuttuja! Erityisterveiset perheelle Köpikseen! Onneksi se valomerkki taas tuli jossain vaiheessa niin ymmärrettiin poistua paikalta. Voisi sen loman tylsemminkin aloittaa.

Kierre jatkuu

Eilen vedettiin sitten piikkarit jalkaan Otaniemessä innosta piukeena kun kortisoni oli taltuttanut edellisen vamman epäilyksistä huolimatta. Keskiviikon tällit säbäpeleistä ja kipeytynyt akilles olivat muisto vain, kun vedetiin urku auki pitkin tartania piikkarit jalassa.

Ennakko-odotuksista huolimatta ei kompasteltu vaan juoksu tuntui ihan juoksulta. Sitä, miltä se näytti, ei pysty ihan heti kuvailemaan. Kuitenkin siinä vaiheessa kun päästiin hiekkakasaan asti niin vaihteeksi vasemman jalan nivunen & lonkakoukistaja alkoi kipuilemaan. (Itse asiassa olen ihan varma, että lonkankoukistaja ylirasittui jo töissä kun joudun kerran kävelemään rappuset kuudenteen kerrokseen...)

Loppupeleissä en saanut enää jalkaa nousemaan maasta ilman että sattui. Onneksi tuli hankittua vähän enemmän niitä 800mg Buranoita, jotta on taas mitä napostella loppuviikon. Eipä ole pelkoa siitä että lomalla tulisi urheiltua liikaa.

Pari päivää enää ja sit tonne!

Vähän asiaa

Blogikirjoittelussa on ollut muutaman päivän tauko ja se johtuu täysin siitä ettei ole ollut juuri asiaa. Päivät menee töissä ja illat joko urheillessa tai lukiessa Harry Potteria. Mun elämänihän on tylsää! Tarttis varmaan tehdä jotain...

Syömäputki

Pahinta tässä viikonlopussa ei ollut se juominen vaan syöminen. (vaikka se hedari olikin aika ikävä lauantaina...) Perjantaina ruuan "nauttiminen" alkoi hyvinkin suurella intesiteetillä, koska sitä sapuskaa vain nyt oli tarjolla sataa sorttia. Eilen jääkaapista ei sitten löytynytkään muuta kuin perjantain piirakat ja niin sitä piirakkaa sitten syötiin useampaankin otteeseen. Yllättäen kolmantena päivänä se ei enää maistunut, joten oli keksittävä jotain muuta.

Turvallisuuspäällikön Subway-kuljetus Hietsuun oli tehokas ja nti Lappubiki toimitti herkulliset wasabipähkinät, karviaismarjat, salmiakit, dominokeksit jne. Ja kun päivän pelit oli pelattu niin ei oikeastaan ollut edes nälkä, mutta jokainen viikonloppuhan on hyvä päättää pieneen syömäputkeen. Ensin pizza (ei sentään family size) noin klo 18.30 ja kahden tunnin päästä makkaraperunat. Jep. Huomenna salaattia.

Ensi vuonna uudestaan!

Bileet olivat mitä ilmeisimmin onnistuneet ja booli nähtävästi toimivaa, koska kiitosviesteissä kiiteltiin lähinnä sitä, ettei mun synttärit ole kuin kerran vuodessa. Eräillä oli seuraavana päivänä pää kipeä, toisella vähän pidemmät halaussetit posliinin kanssa ja kolmaskin sankari oli ilmeisesti ottanut kontaktia asfalttiin kotimatkalla. Mitään ei kai kuitenkaan hukkunut eikä mitään isompaa tullut hajotettua. Ja ainoastaan yksi henkilö ei päässyt sisään siihen toiseen baariin...

Piknik-sää ei ollut ihan täydellinen, mutta kenellekään ei tainnut tulla kylmä - lämmikettä riitti sen verran. Joku yritti tuhlata salmiakkikossua imeyttämällä sitä piknikhuopaan, mutta onneksi sekin tilanne pystyttiin korjaamaan nokkamukilla. Kossua oli tarjolla monessa muodossa, mutta ehkä se suosituin oli kuitenkin ns. Norpan kierros. Siinä näytettiin taas useammallekin pojalle mallia, että miten sitä kossua nyt juodaankaan.

"Lahjapöytä" oli runsas (KIITOS VAAN KAIKILLE VIELÄ KERTAALLEEN), mutta tarjoilupöytä oli ehkä jopa runsaampi. Siitä saamme kiittää eritoten nti Stetsonia & Mr Whitea, jotka ylipäänsä toivat pöydän paikalle. Herkkuja oli todellakin montaa sorttia ja koska vieraat olivat olleet myös erityisen ahkeria, niin saatiin aikaiseksi sekä suolainen- että makea kattaus ihan erikseen. Tuosta on jo paha laittaa paremmaksi!

Lahjat olivat hieman nestepainotteisia (todella yllättävää), mutta joukkoon mahtui paljon muutakin. Erityisesti Tempun orjatyövoima päiväksi -lahjakortti lämmitti vanhan siskon mieltä. Suurta mielenkiintoa herättivät myös retkikirves, pimpatut krokettipeli & kylmälaukku, kuuma/kylmävesipullo sekä helmikravatti. Eikä pidä unohtaa retkituolia, missä voi kivasti istua ja lueskella joko Tolstoita tai Roman Schatzia. Ja kieltämättä turhamaisen naisen mieltä lämmitti myös se Diorin käsilaukku (itse asiassa aika paljonkin...).

Piknisetti purettiin varmasti ennätysajassa ja sen jälkeen olikin Hollywood -osuuden vuoro. Fannyssa esiintyi jazzbändi, jonka oli tietysti itse paikalle hoitanut (NOT). Joka tapauksessa taustamusiikki toimi kunnes päästiin itse asiaan ja tanssimaan pöydille. Poikkeuksena edellisistä kerroista muissa baareissa, tällä kertaa kysyimme ihan luvan.

Illan viimeinen osoite oli Ahjo, missä juomaa tuli pöytään vaaralliseen tahtiin. Kiitos vaan pojat - olitte todella tehokkaita. Emme varmaankin olisi lähteneet pois vielä pitkään aikaan, ellei henkilökunta olisi meitä kehottanut poistumaan. Jatkoja ei ollut - tai siis allekirjoittanut ei ainakaan ollut jatkoilla.

PS. Late ei ole tullut vielä kotiin.

Few years back

On tuosta kuvasta kieltämättä tultu vähän eteenpäin. Punainen lampaantalja on yhä tallessa, mutta harvemmin mä enää istun vaunuissa.

B-day tänään, ikää siis muutama vuosi enemmän kuin tuossa kuvassa. Koska viime vuonna oli Always 21-kekkerit niin sehän tarkoittaa että nyt ois sit 22 lasissa... tai jotain.

Hei kaverit,

ihan vaan tiedoksi että Kossut on nyt pakkasessa. Ja aurinkokin paistaa... melkein.

Niin se aika vierähtää

Aloitin syntymäpäiväjuhlatradition tässä kaupungissa aika lailla tasan 10 vuotta sitten. Silloin pidettiin piknikkiä Kaivarissa ja keli oli aurinkoinen (tietysti). Paikalla oli mm. Böke ja Mambo, jotka ansioituneesti kirjoittivat sadun tuomaansa barbie-vihkoon oikein barbie-kynällä. Vihko on yhä tallella.

Eilen pohdittiin Norpan kanssa vanhaa totuutta, miten aika menee niin nopeasti. Mietittiin, mitä on tullut opittua viimeisen 10 vuoden aikana. Ja vastaus oli hyvinkin yksiselittelinen - ei juuri mitään. Ehkä jotain "iän tuomaan viisautta" on hieman siunaantunut, koska ollaan kuitenkin otettu ohjenuoraksi että poliopäitä pyritään jatkossa välttämään. Siinä ne opit sitten taitaakin olla. Mieli on varmasti (ainakin synttäribileissä) yhtä nuori kuin kuumana kesänä 1997.

Tänään keli ei kovinkaan kuumalta näytä, mutta koska ilmojen haltija ei ole pettänyt tähänkään mennessä niin pidetään toivoa yllä loppuun asti. Toivottavasti nähdään huomenna!

Kyllä se sattui

Ei tarvi kysellä liiemmin sattuiko se - kyllä se sattui. Neula työnnettiin syvälle ahteriin ihan istuinkyhmyn viereen, mistä pumpattiin hiljakseen kortisonia ja puudutusainetta. Puudutus oli ainakin tehokas, koska jalassa ei ollut mitään tuntoa polvitaipeen ja vyötärön välillä.

Kortisonin tehokkuudesta en pysty vielä sanomaan mitään, mutta eiköhän se parissa päivässä selviä osuiko se vai eikö osunut. Istumatyö ei tällä hetkellä juuri maistu, mutta sairausloma olisi ehkä ollut kuitenkin liioittelua. Kokeillaan perjantaina sitten kokovartalopuudutusta, jos ei muu tehoa...

Kesäkiloja karistamaan

Päätin ottaa seurannan alle pari vinkkiä kesäkilojen karistamiseen, kun kerran joku ystävällinen lukija suositteli painonpudotusta. Ohessa Keventäjien sivuilta poimittuja ohjeita:

Katkaise putki. Älä anna herkuttelun tai alkoholin naukkailun jäädä päälle. Ne kuuluivat lomaan, eivät arkeen. (- mikä putki? se ympärivuotinenko?)

Lisää aktiivisuutta arjessa ja ota liikuntaharrastus (taas) mukaan elämään. Jos olet löhöillyt koko loman, aloita liikkuminen rauhallisesti. (- kalenteriin ei mahdu enää lisää liikuntaa)

Syö säännöllisesti ja pienennä annoskokoa. Jos annoskoot ovat olleet tosi isoja, pienentäminen voi olla hyvä tehdä vähitellen, ettei tarvitse kärsiä nälästä. (- ei kykene. kukaan ei kestä nälkäistä minkkiä)

Nauti syksyn sadosta: kotimaisista kasviksista, juureksista ja marjoista. Puoli kiloa päivässä tulee helposti täyteen, nyt kun valinnan varaa on reilusti. Tee ruokaisia salaatteja ja wokkeja ja kokeile rohkeasti uusia makuyhdistelmiä ja reseptejä. (- norppa hoitaa kotimaisuuden, mä keskityn siihen puoleen kiloon. reseptejä on kiva lukea.)

Sienet ja marjat odottavat metsässä poimijaa. Itse poimitut metsänantimet ovat terveysruokaa parhaimmillaan. (- tätä vois kokeilla. kuka lähtee? tarvitaanko siellä kumpparit? mulla ei oo)

Viimeistään nyt jäätelö ja muut sokeriset rasvaherkut vaihtuvat marjoihin ja hedelmiin. (-öööh... eikös se mansikkasesonki mennyt jo?)

Kaljat, siiderit ja muut alkoholijuomat lisäävät helposti energian saantia. Alkoholia kuluu usein lomalla enemmän ja vähentäminen lienee monella paikallaan sekä kevennyksen että muunkin terveyden kannalta. (- laittisiideriin on siirrytty jo kauan sitten, eikö se muka riitä?)

Monen grillikausi jatkuu kotipihalla, mutta nyt ei käristetä enää makkaraa, vaan kokolihaa, kanaa, kalaa ja mukaan tietenkin kotimaisia kasviksia. Muista ettei mausteita ja yrttejä tarvitse säästellä. - (millä pihalla?)

Kirjaa ylös tunnelmia loman jälkeen. Jos lomakilot ahdistavat, mieti, mitä voisit tehdä toisin ensi lomalla. Voisiko lomalla olla kivaa, vaikka söisi ja joisi vähän vähemmän ja liikkuisi enemmän? (- mikä loma se sitten muka olisi?)

Melkein unohdin, mähän oon vasta jäämässä lomalle...

Piikkiä ja Buranaa

Nyt on sitten saatu vammaan ensimmäinen "virallinen" diagnoosi. Itse oppinut omalääkäri Minkki P joutui nöyrtymään lääketieteen edessä ja hakemaan apua oikealta lääkäriasemalta. Diagnoosi oli kuitenkin about sama kuin mitä itsekin oli jo ehditty epäillä. Ainoana erona se, ettei kortisonia pysty oikein piikittämään itse.

Eli kyseessä on siis Piriformisoireyhtymä. Piriformis-oireyhtymässä on tavallisesti kyse piriformis-lihaksen poikkevasta kireys- ja jännitystilasta. Kireä piriformis aiheuttaa lantion sisältä ulos tulevaan iskiashermoon lisääntynyttä hankausta ja painetta. Hermon runsas liike esimerkiksi urheilun ja liikunnan yhteydessä sekä lihasten toistuva jännittyminen ja hypertrofia voivat vielä edistää oireiston kehittymistä. (Tästä pitäisi nyt saada se kuva, että allekirjoittanut olisi viime aikoina harrastanut liikuntaa...)

Ei ollut fysiatriaikoja sitten tarjolla, joten mennään ortopedille. Oma työterveyslääkäri nimittäin myönsi reilusti kyvyttömyytensä piikittää kortisonia varmasti oikeaan paikkaan sen sijaan että olisi lähtenyt tökkimään neulalla randomina. Buranareseptin sain käteeni joka tapauksessa. Arvostan lääkärin rehellisyyttä, piikkiä odotellessa.

Tiimi-viikonloppu

Meidän tiimi vietti viikonloppua Lahdessa. Paikalla olivat itse pelaajat, mänätseri, koutsi, personal trainer, GM, kampaaja sekä huutosakin johtaja. Lisäksi paikalle oli eksynyt paljon sitä "turhaa sakkia", koska siellä oli kuulemma joku tour.

Lahdesta todettiin tuttuun tyyliin heti aluksi, että se on paska kaupunki missä saa paskaa palvelua. Tai toisin sanoen sitä ei voinut juuri palveluksi sanoa. Onneksi paikalla oli kuitenkin Marcus Grönholm, joten saatiin ilo irti siitäkin osasta. Makkarat oli rapsakkoja, sinappi hyvää ja varusteet kohdillaan - satoi tai paistoi.

Iltasella paikallinen palvelukulttuuri avartui kun tapasimme Tarjoilijan. Tyyppi oli ystävällinen, avulias, puhelias (ei kuitenkaan liian tunkeileva) sekä reipas. Lahden pisteet nousivat. Ihme oli tapahtunut. Jätimme poikkeuksellisesti tippiä, vaikka kyse oli vain Memphis-ravintolasta. HKIssä ei ole vastaavan ketjun ravintoloissa tuollaista palveluihmettä nähty.

Loppuillasta oli vuorossa vielä aarteenetsintää, huonoja juttuja, uusi soittoääni, mustikkapiirakkaa sekä aikuisviihdettä (muka vahingossa). Vanhat eivät lähteneet baariin vaan siirtyivät omiin nurkkiinsa yöunille. "Nuoriso" oli kuulemma viilettänyt pikkutunneille asti ja se näkyi kieltämättä silmistä sunnuntaina. Onneksi melkein kaikilla oli tiimihupparit Rocky-style, vaikka doggy-style nousikin pintaan aina välillä.

Seurahuone tarjosi kelpo aamiaisen, vaikkakin ne pekonit lilluivat kolmen litran rasvakeitoksessa. Harvemmin brekkarilla tulee vedettyä kukkakaaligratiinia, mutta tulipa sekin nyt testattua. Katsomossa oli "aurinkopaikat" buukattu selkänojilla, tosin toisilla selkä lepäsi parinkin pari senttiä ulkona olevan ruuvin päällä.

Kannustus oli huimaa, vaikka eräskin silmäkopalla ensimmäisenä ollut mieshenkilö kehtasi kentältä huudella, että meidän läsnäololla olisi muka negatiivisia vaikutuksia heidän peliinsä. Onneksi sekin väite osoitettiin vääräksi ja enkelikuoromme viritti ilmoille uuden tiimin tunnusbiisin. Eikä se ollut tällä kertaa(kaan) "Who let the dogs out...".

Ai niin - tiimin (siis niiden varsinaisten pelaajien) menestyksestä voitte käydä lukemassa tuolta.

Melkein hukassa

Allekirjoittanut melkein hukkasi lompakkonsa. Katastrofin ainekset leijuvat ilmassa useita minuutteja (lähes tunnin), kun lompakon sijainnista ei ollut varmuutta. Ehdin käydä mielessäni kaikki ne kerrat kun olen ihmetellyt ääneen, miten jotkut onnistuvat aina kerta toisensa jälkeen kadottamaan kännyköitä, lompakoita yms. Minähän en koskaa hukkaa mitään...

Fiilis on kieltämättä ikävä, kun vaihtoehdot lompakon sijainnista alkavat käydä vähiin. Kassalla kun seisoo maksamassa juuri KPS:n hävinneenä ja se helvetin laukku täynnä kaikkea muuta roinaa joita epätoivoisesti yrittää siirtää sivuun lompakon tieltä, mutta sitä ei vain löydy. Joku voisi kuvata hikinorojen valumista otsalle sillä hetkellä termillä - priceless. Mutta kun se visa-korttikin oli siellä lompakossa.

Lompakko ei ollut kassissa, ei autossa eikä työpaikalla. Työkaverini onnistuneesti ehdotti, jos se vaikka oli jäänyt eilen lounasravintolaan. Se siitä kannustuksesta, että kyllä se varmaan löytyy. Pakko oli siis lähteä takaisin kotiin tarkistamaan, onko se lompakko vielä tallella vai ei.

Sieltähän se löytyi. Ja epäilykset siitä, että lompakko oli epätyypillisessä paikassa ovat kohdistuneet vahvasti Lateen.

Kesälomista

Tapoihini kuuluu Hesarin lukeminen aamuisin. Viime viikkoina on tosin tuntunut, että sekin lehti taitaa olla kesälomalla. Lehden tekijät eivät ole ilmeisesti huomioineet sitä seikkaa, että kesällä ihmisillä on jopa aikaa lukea kaikki ne turhanpäiväiset tarinat, mitä sivuille on painettu.

Tämän päivän suosikkijutut löytyvät urheilusivuilta. Lähes kokonainen sivu oli käytetty kahteen täysin turhaan juttuun. Toinen kertoi Hesarin oman urheilutoimittajan 100 kilometrin pyöräretkestä Lahteen (vautsi vau!!!) ja toinen taas radio-ohjattavien crossiautojen EM-kisoista. Siis RADIO-ohjattavien autojen. Täytyy pitää peukkuja pystyssä, että HS:lla on kohta lomat pidetty. Ja se pyöräilevä toimittaja voi mun puolesta jatkaa matkaansa Lahdesta eteenpäin.

Viikon eläin

Viikon sisään tuli käytyä leffassa pariinkin otteeseen. Käytiin katsomassa "perheen voimin" ensin Harry Potter ja viikonloppuna vielä siskon kanssa Piraatit. Molemmat ihan kelpo viihdettä, mitään syvempiä elämyksiä on turha odottaa. Piraateissa oli vähän turhaa hempeilyä, mutta täytynee muistaa että kyseessä oli kuitenkin Disneyn tuotanto.

Mitä leffoihin tulee niin eniten odotan kuitenkin tällä viikolla ensi-iltansa saavalta The Simpsons - movielta. Siihen perustuen viikon eläimeksi valittiin Spider Pig.

Piknikkiä ja Hollywoodia

Jos et jostain syystä ole päässyt lukemaan sähköpostiasi viimeaikoina tai koet muuten vain, että oheinen kutsu koskee juuri sinua niin ole yhteydessä allekirjoittaneeseen puhelimitse niin saat tarkempaa tietoa. Syystä tai toisesta en julkaise kaikkea infoa tässä foorumissa...

Taas pukkaa bilettä!

Kelit on tilattu ja aurinko paistaa taas perjantaina 3.8.
Synttärisessarit aloitellaan silloin pienellä piknik-setillä xx puistossa klo 17->.
Siitä siirrytään jossain vaiheessa sisätiloihin xx –ravintolaan.
Mikäli keli jostain syystä pettää, niin istumapaikkoja on buukattu meille klo 21 alkaen.

Omia eväitä yms. sopii ottaa piknikille mukaan, järjestäjän puolesta tulee jotain pientä.
Dresscodea ei ole, ravintola vaatii ehkä jonkun vaatetuksen.

Kutsu on luonnollisesti avec. Olkaahan ystävällisiä ja ilmoittakaa tulostanne 1.8.mennessä.

"Joka toinen ruotsalaismies nyppii kulmansa"

Näin otsikoi tämän päivän Iltasanomat omilla nettisivuillaan. Hmm. Tuohan ei sinänsä ole mikään yllätys, kun naapurimaasta on kyse. Tästä lukijasta kuitenkin tuntuu, että välillä tässä maassa ei edes joka toinen daami nypi kulmakarvojaan, saati sitten mies. Vai miten on pojat - nyt olisi tilaisuus tunnustaa?!

Kyseisen tutkimuksen oli tehnyt lukijoilleen ruotsalainen muotilehti King. Itse en henkilökohtaisesti kyseistä lehteä tunne, mutta kieltämättä se herättää kysymyksiä ketkä "miehet" noita muotilehtiä oikeasti lukevat...

Päivän bongaus

Bongasin Jere Karalahden eilen. Asiassahan ei olisi mitään ihmeellistä, ellei ympäristö olisi ollut Jerelle niin kovin epätyypillinen. Kaikkihan meistä on nähneet Jeren viime aikoina joko Basessa tai jossain muussa tämän kaupungin (tai jonkun toisen kaupungin) juottoloissa.

Mutta kuka voi sanoa nähneensä Jeren urheiluhallilla?! No minä näin. Jere oli ihan oikeesti eilen Myllypuron Liikuntamyllyssä. En mä kyllä tiedä mitä se siellä teki, koska ei siellä taideta myydä edes bisseä.

Etäpäivän kohokohdat

Etäpäivän kohokohta oli ehdottomasti uutinen HS:ssa (B4) siitä, että Wal-Mart alkaa myydä Raamattu-aiheisia toimitanukkeja. Mäkin haluan siis oman Jessen. Aion välittää tilauksen rapakon taakse välittömästi. Tuleeko jollekin muulle jotain muita hahmoja?

Se pienempi kohokohta sattui, kun siirryin lähipuistoon mittavan lukumateriaalini kera. Hups ja avaimet olivat sisällä. Samoin lompakko. Eipä tarvinnut käynnistää läppäriä pariin tuntiin. Hip hei ja huomenna takaisin toimistoon.

Ehkä etänä

Taas kuuluu sama virsi kuin niin monesti aiemminkin - viikonloppu vapaalla vesisateessa, arkipäivät neljän seinän sisällä toimistossa ja ulkona täydellinen keli. Ulos pitäisi päästä nauttimaan valosta ja ottamaan ehkä jopa pari rusketusraitaa malliksi, mutta lomaa ei ole. Miten sitten toimitaan?

Olen hylännyt ajatuksen töihin tulemisesta auringonnousun aikoihin, vaikka silloin pääsisikin ehkä lähtemään ajoissa. Jotenkin tuntuu tuo uni maistuvan kummallisen hyvältä aamuisin, vaikka kesän valoisuuden pitäisikin piristää. Valitettavasti valo ei tunnu juuri piristävän tätä blogittaajaa. Tuntuu pikemminkin siltä, että unta tarvii jopa enemmän kuin talvella.

Heinäkuu on todellakin toimistoissa hiljaisinta aikaa. Se on ehkä tämänkin toimistorotan pelastus. Kun luettavaa materiaaliakin on se reilut 500 sivua niin ehkä niiden kanssa voi yhden etäpäivän viettää varsin mukavasti. Puhelut siirtyy ja mailit toimii. Huomenna ehkä etänä. Siis ehkä.

Monissa saappaissa

Viikonloppuna oli rooleja jaossa moneen lähtöön. Pääsi kokeilemaan managerin hommia (kun se edellisenä viikonloppuna valittu oli ihan käsi), sai olla stylisti, baarimikko, apukokki, valokuvaaja ja ennen kaikkea todella viiltävä valmentaja. Asiantuntemusta käytettiin toki hyväksi myös yöelämässä.

Ottaen huomioon tiimimme jäsenten ehkä jopa keskimääräistä suuremman vilkkauden, pärjäsin moninaisissa rooleissani mielestäni yllättävän hyvin. Tosin sunnuntaiaamuna lauantain kakkoskoutsin nostaminen ykköspallille oli varmasti ihan oikea veto, vaikkakin se oli vain väliaikaista.

Fiilikset näin viikonlopun päätteksi on kliseisesti väsyneet mutta onnelliset. Tiimi menestyi paremmin kuin viikolla (toisen eräiden tiimimme jäsenten osalta en ole ihan varma mitä se mahtaa tarkoittaa...) Itse sain viimein tänäänkin ruokaa ja pizzan syönti nosti plussin tällä erää vain reiluun sataan.

Kämppä on kuin ryssän helvetti, mutta niin se taitaa olla toisessakin perheessä. Useampikin henkilö sai myös kokeilla "how does it feel to be in my shoes" ja siitäkin selvittiin. Nyt niitä kenkiä onkin sitten ympäri pääkaupunkiseutua. Kumma kyllä - pelaajan roolia mulle ei (tänäkään) viikonloppuna tarjottu.

Kyläily

Olen ilmiselvästi osannut edes jotenkin käyttäytyä, koska minut kutsuttiin eilen kylään vastaremontoituun kotiin Mankkaalle. Taisin vastata kutsuun myöntävästi alle sekunnissa, ettei kukaan vaan ehdi perumaan. (tapa opittu jo 2-vuotiaana)

Kodin päänäyttämö oli ehdottomasti keittiö. Sellainen keittiö jos olisi, niin varmasti tekisi mieli laittaa ruokaa. Emäntäkin näytti viihtyvän omassa "valtakunnassaan" ja tulos oli sen mukaista. Eilinen perus-lauantaisetti piti sisällään alkuun valkosipulietanat, salaatin chevrekastikkeella sekä patonkia. Pääruokana nautimme täydellisesti paistetut naudan ulkofilepihvit (emäntäkin taisi tosin huomauttaa, että mähän en syö kuin sisäfilettä) sekä paahdettuja paprikasuikaleita. Ja se chileläinen punaviini sopi täydellisesti. Eilisillä repliikeillä kuvattuna: jäätävän hyvää ruokaa!

Tämän kaiken ohessa emäntä oli myös pyöräyttänyt pikku marjapiirakan jälkiruuaksi. Ja siis ei mistään murotaikinasta kuten allekirjoittanut sen räpeltäisi, vaan ihan alusta loppuun itse. Mähän en edes tunnista yleiskonetta, saati sitten että osaisin käyttää sitä.

Unohdin kysyä, että oliko marjatkin itse poimittuja. Veikkaan että oli. Tuosta on paha laittaa paremmaksi. Jos joskus kutsun pariskunnan kylään, joudun varmasi palkata myös kokin. Saanhan tulla toistekin, saanhan??!!

Tekemistä

Kyllä lomalla näköjään tekemistä löytyy, vaikkei pääsikään urheilemaan "täydellä teholla". Kirja (taisi olla 3. viikon sisään) tuli luettua loppuun, kengät löysi tiensä suutariin ja fillarin kumeihinkin saatiin ilmaa (tosin vähän myöhässä).

Vaikka toisten Nokia toimii paremmin kuin toisten niin silti kavereita löytyi Hietsusta. Auto saatiin alle sille vähemmänkin tärkeälle keikalle ja se ensimmäinen siideri kuumalla rannalla maistui todella hyvältä. Tuli testattua footbag ja huijattua nuorelta pojalta aurinkorasva. Vähän kyllä harmittaa, että missasin grillauksen.

Huomenna on kuulemma luvassa ainakin suklaakakkua jos ei muuta. Sitä odotellessa pyrin ottamaan iisisti ja jättämään terassi-illan väliin. Kertoimet allekirjoittaneen sortumisen puolesta eivät tosin taida olla kovinkaan korkeat.

Back in the City

Takaisin kaupungissa taas, eikä täällä ainakaan kelien puolesta juhlita. Lomaa on vielä jäljellä ja nyt täytyykin pohtia tarkkaan, mitä seuraavaksi keksisi. Urheilut on vähän jäissä, mikä karsii kalenterintäytteistä aika paljon. Erinnäiset hermosäteilyt takareidessä estää myös pitkäaikaisen istumisen, joten Miljoonarockit ja pitkät leffat joutuu jättää väliin. (Tai ainakin ne pitkät leffat elokuvateatterissa.)

Nukkuminen ja syöminen eivät rasita jalkaa ja ovat kieltämättä varsin miellyttäviä ajanvietteitä. En välttämättä halua kuitenkaan totuttaa kroppaani 10 tunnin yöuniin sekä parin tunnin päikkäreihin. Töihin pitää kuitenkin palata jo maanantaina. Onneksi viikonloppuna järjestetään Hietsussa taas beachvolley-turnaus, jonka seuraaminen ei myöskään rasita jäseniä (eikä päätä). Toivotaan vaan parempia kelejä. En mäkään sentään sateella sinne lähde.

Terveiset Vierumältä. Jostain kumman syystä kone/yhteys/käyttäjä on niin käsi, etten saa määritettyä kirjoitukseeni otsikkoa. Eipä kuitenkaan takerruta pikkuasioihin.

Urheiltu on, vaikka toinen jalka on edelleen "epäkunnossa". Vahvasti näyttää siltä, etten lähdekään Hyrynsalmen soille potkimaan palloa. Vaikka paikanpäällä on tarjolla jos jonkinlaista häppeninkiä futiksen lisäksi, on automatka kuitenkin hieman liian pitkä pelkälle turistisessiolle. Uutena "elämysmatkana" on esitetty vaihtoehtoa lähteä Vesa Keskisen 40-v päiville Tuuriin. Siellä ei kuulemma tarvisi urheilla. Laitetaan harkintaan.

Tähän mennessä lomalla jo on pelattu tennistä (Pirkkona, Pirjona ja jopa omalla nimellä), käyty hakkaamassa palloja rangella useamman korillisen verran, vedetty lonkkarilla tyylillä, käyty testailemassa jalan kuntoa urheilukentällä, nostettu puntteja salilla ja ehkä jopa pisteenä i:n päälle - hypätty järveen viidestä metristä. Tänään aion keskittyä loppupäivän lomani lempiharrastukseen: syömiseen...

Uusia rajoja

Eilen illalla kokeiltiin taas vaihteeksi jotain uutta – mentiin ihan vaan käymään baarissa. Turha varmaan edes erikseen mainita, mutta idea osoittautui todella huonoksi. Vaikka en ole mikään röökinsavun ylin ystävä, niin se paskan/hienhaju on vielä kamalampaa. Siihen kun lisää vielä ulos reilun hellekelin ja eräänkin Kasarminkadulla sijaitsevan ravintolan ilmaston puutteen niin johan on keitos valmis. Mitä opimme tästä – baariin ei todellakaan voi mennä selvin päin, eikä se parinkaan ottaminen ihan riitä.

Uusi rajoja kokeiltiin myös tänä aamuna OMT-fysioterapeutilla. Edellisestä kerrasta viisastuneena olin varustautunut treenikamoilla. Kipupisteille löydettiin tälläkin kertaa uudet kulminaatiopisteet ja ranka paukkui entistä kovemmin. Piste i:n päälle oli niskan rusauttelu, minkä johdosta mulla on lähestulkoon uusi pää, vaikkei se sisältöön vaikuttanutkaan. Onhan se kieltämättä hieno fiilis kun pää kääntyy olan yli kivutta edes kerran vuodessa.

Tänään onkin sitten nokka kohti Vierumäkeä töiden jälkeen. Odotellaan mielenkiinnolla tuleeko viikosta oikeasti urheiluloma vai pelkästään ”urheiluloma”. Olisin kyllä jo aika valmis saamaan selän kuntoon ja aloittamaan kunnon rääkin. Kerrankin olisi puitteet treenata mitä lajia tahansa. Ja sitä paitsi ”urheiluloma” käy varmasti enemmän kunnon päälle.

Terapiaa

Mieli tekisi treenata ja paljon, mutta kroppa hannaa vastaan. Viimeisin yllätys koettiin maanantaina Eltsussa kun takareisi/pakara/alaselkä jymähti koko matkalta kiinni. Voi sitä olotilan ihanuutta, liikunnan ilo oli siitä hommasta todella kaukana.

Tällä kertaa apua haettiin sekä purkista (särky, tulehdus ja relaksantti) sekä fysioterapeutilta. Kaverit suosittelivat OMT-fysioterapeuttia ja päätin kokeilla. Vähänpä mä tiesin minne jouduin. Edelliset fysioterapia käynnit ovat olleet lähinnä tukiliikkeiden tekemistä ja kevyttä venyttelyä. Nyt asiat eivät menneet ihan niin.

Ortopedinen Manuaalinen Terapia (OMT) on fysioterapian erikoisala, joka keskittyy henkilön fyysisen toimintakyvyn arviointiin, hermo-, lihas- ja nivelrakenteiden tutkimiseen ja terapiaan sekä toimintahäiriöiden ennaltaehkäisyyn. Eli käytännössä OMT tarkoitti sitä, että mars makaamaan pöydälle 20 eri asennossa ja rusautellaanpas vähän nikamia paikalleen.

Meteli oli suorastaan korvia huumava, kun nikamat paukkuivat yksi toisensa jälkeen. Jos olisin tiennyt että edessä oli kunnon ”jumppatuokio” niin olisin mennyt paikalle pukeutuneena johonkin muuhun kuin duunivaatteisiin. Hikihän siinä tuli, mutta olo helpottui.

Alaselkä oli kuulemma todella pahasti lukossa ja sen myötä hermotus toisessa jalassa sananmukaisesti ”päin persettä”. Nyt venytellään ja otetaan hissukseen pari päivää (arvaatkaa onnistuuko?) ja perjantaina mennään pöydälle uudestaan. Nytpä osaan ainakin laittaa verkkarit jalkaan.

Yhtä hulinaa

Viikonloppu jatkui hyvinkin pitkälle torstaina viitoittamaa reittiä. Perjantain ylläri-pyllärit onnistuivat loistavasti. Sankari oli otettu (ja yllättynyt) ja emäntä oli loihtinut loistavat tarjoiluseiti. Lahjoja jaeltiin puolin ja toisin ja näytti hetken siltä että ruusukuvio on taas in. Kiitos muuten Norppa kakusta – se teki kauppansa kuten arvelinkin. Ja mikäli herra aatelinen lukee tämän - ne sun omakuvat onnistuu taas tosi kivasti...

Lauantain set up ei ollut kenellekään yllätys, mutta se vilauttelun määrä tuli kuitenkin ehkä hieman puun takaa. Oli playsuit, pitsilahjetta ja kaksipuolista teippiä. Mietittiin, aiheuttaako eräänkin aineen koostumus turvotusta ja blondit oli sananmukaisesti blondeja. Mitään ei rikottu, eikä portaissa sukellettu. Kaivohuone selvisi tästäkin invaasiosta ja hodarit löysi tiensä suuhun eikä rinnuksille. Kengästä vahingoittui tällä kertaa vain korko ja aurinkolaseja etsitään edelleen.

Kiitti kaverit

Eilinen ilta oli antoisa. Sain taas kerran mahdollisuuden kokea ja olla todistamassa monia uusia ja mielenkiintoisia asioita. Nyt tosin harmittaa, etten ollut itse todistamassa sitä transvestiitin avautumista ja ehkä meidän olisi sittenkin pitänyt antaa suosionosoitukset sille pariskunnalle, joka viihtyi puolituntia naisten vessassa.

Kiitos kaverit hienosta stage dive -session järjestämisestä. Vaikka se Dirty Dancing –tyylinen loppunosto olisikin varmasti ollut upea, niin tänään olen ihan tyytyväinen ettei sitä kuitenkaan toteutettu. Varsinkin kun lonkassa tuntuu aika voimakkaana kivut siitä toisesta divestä rappusissa.

Kiitos pojat juomatarjoilusta! Se oli tehokasta ja riittävää. Teillä kaikilla oli tosi kivoja pankki/luottokortteja, joita oli tosi helppo käyttää. Otetaan uusiksi taas joskus.

Taas treenataan

Kesän "kilpailukalenteri" on nyt alustavasti muovautunut. Päätähtäin taitaa olla siellä elokuun 10.päivän 10-ottelussa ja syyskuun alun 7-ottelussa. Näyttää siltä, että Ahvenanmaan beachvolleyturnaus jää nyt väliin (kiitos kuitenkin Nora kysymästä ;) ).

Jotta noista ottelurupeamista selviäisi edes jotenkin kunniallisesti läpi, vaatii se normaalia enemmän treeniä. Nyt seuraankin mielenkiinnolla (?) mikä paikka kropassa seuraavaksi sanoo yhteistyösopimuksen irti. Pari kertaa viikossa on tarkoitus vetää yleisurheilutreenejä ja siihen sitten puntit, tennikset ja salibandyt päälle.

Eilen vedettiin kovat hypyt ja juoksut alle ja tänään on vuorossa lajitekniikkaa. Piikkarit kaivetaan naftaliinista vasta ens kuun lopulla. Syyskuun 7-otteluun otetaan ilmoittautumisia vastaan. Anyone?

Juhannus meni

Juhannus tuli ja meni niin. Lontoo ei pettänyt kelien puolesta tälläkään kertaa - satoi joka päivä. Onneksi löydettiin kuitenkin pari kivaa ruokapaikkaa ihan hotellin kulmilta ja Starbucks ei ollut liioin turhan kaukana.

Brittien roskalehtien älytön määrä hämmensi jälleen ja niitä tulikin luettua enemmän kuin ehkä pitäisi. No nyt ainakin tiedän ketä kilpailee parasta aikaa Brittien BB:ssa ja kuka valioliigan pelaaja meni edellisenä viikonloppuna naimisiin kenenkäkin kanssa.

Uusi tuttavuus oli Primark, jota suosittelen lämpimästi kaikille yhtään ostoksista kiinnostuneille. Pienenä vinkkinä tosin - mene heti aamusta tai tunti ennen sulkemisaikaa. Lauantaina ei kannata edes harkita. Stockan hullut päivät on lasten leikkiä siihen väkimäärään verrrattuna.

Kohti juhannusta

Mökkijuhannus jää tältäkin vuodelta väliin. Alustavasti varattu majoitus oli mennyt sivu suun jo kuukausi sitten, joten suunnitelmat vaihtuivat sen mukaisesti. Juhannuksenahan sataa joka tapauksessa, joten eiköhän se oli ihan samaa pitääkö sadetta kotimaassa vai esimerkiksi Lontoossa.

Loistavaa organisointia (ja tuuria) osoitti se, että tänään tuli viesti että kyseisellä mökillä olisikin nyt ollut tilaa. Valitettavasti en kuulu siihen lajityyppiin ihmisiä, joilla olisi juhannussuunnitelmat täysin avoinna vielä pari päivää ennen tuota keskikesän juhlaa. Kiitos kuitenkin kutsusta. Ehkä ensi vuonna paremmalla onnella.

Hyvästit

Lauantai oli yksi elämäni raskaimmista päivistä. Sitä se oli varmasti myös monelle muulle. Lopullisia jäähyväisiä oli vaikea jättää. Silti tunteiden voimakkuus ja kipu rinnassa oli yllättävän suuri.

Kaverisi kantoivat arkun ulkopuolella odottavaan autoon. En pysty edes kuvittelemaan, miten vaikea se matka oli. Muistotilaisuudessa soitettiin lempikappaleitasi. Viiltävin oli ehdottomasti Green Dayn Wake Me Up When September Ends. Aivan kun sillä kappaleella ei olisi ollut painolastia tarpeeksi jo ennestään. Nyt kappale kiteytyy vielä sinuunkin. Kyynelet nousevat esiin joka kerta kun se biisi soi, mutta onneksi me voidaaan hymyillä läpi kyynelten kun katsellaan kuvia vähäpukeisista uroista, Norpasta ja Tempusta joraamassa kyseisen biisin tahtiin eräänäkin syyskuuna.

Sinun muistollesi, hammondille, hirvelle, megafonille, IR:lle sekä monelle muulle tarinalle vielä kerran:

Summer has come and passed
The innocent can never last
Wake me up when September ends

Like my fathers come to pass
Seven years has gone so fast
Wake me up when September ends

Here comes the rain again
Falling from the stars
Drenched in my pain again
Becoming who we are

As my memory rests
But never forgets what I lost
Wake me up when September ends

Summer has come and passed
The innocent can never last
Wake me up when September ends

Ring out the bells again
Like we did when Spring began
Wake me up when September ends

Here comes the rain again
Falling from the stars
Drenched in my pain again
Becoming who we are

As my memory rests
But never forgets what I lost
Wake me up when September ends

Summer has come and passed
The innocent can never last
Wake me up when September ends

Like my fathers come to pass
Twenty years has gone so fast
Wake me up when September ends
Wake me up when September ends
Wake me up when September ends