Meidän säbäjengillä ei ole valmentajaa. Voitte varmasti kuvitella, mitä se tarkoittaa treeneissä, mitä kukaan ei ole suunnitellut etukäteen. Paikalla on kuitenkin se 15 naista.
Kun eräskin pelaaja rupesi tänään kyselemään muilta, että "tykkäisivätkö he jos treenattaisiin joku kerta niin ja näin..." niin jouduin hieman avaamaan sanaista arkkuani. Tyttö ehkä hieman säikähti, kun aika kovaan ääneen tokaisin että nyt suu suppuun! Ja perään jatkoin, että jos sulla on treeni-ideoita niin sitten sä vaan pidät ne treenit ja käsket jengiä tekemään. Ei täällä ruveta kaikkien mielipiteitä kyselemään. Ei tämä ole mitään sosiaalipalloa. Ei tämä ole mikään Ruotsi! (tässä vaiheessa jo useampikin katsoi mua suu auki, mutta onneksi tajusivat olla samaa mieltä - hyvä mimmit!)
Eihän hommasta tule yhtään mitään, jos jokaisesta asiasta pitää kysyä kaikkien mielipide. Koska kaikkihan tietävät, että aina joku on kuitenkin loppupeleissä eri mieltä. Julistin täten kaikille, että konsensus on kuollut. Arvatkaa kuka määrää ketjut ensi viikonlopun turnaukseen? (otin mä sentään selvää, ketä pelaa pakkeina)
2 kommenttia:
"eräskin pellavapää saa olla onnellinen ettei joutunut minkki p:n ja minkki n:n kanssa lastenhuoneeseen keräämään leluja. neuvotteluvara olisi ollut vähissä"
Niin just!
Lähetä kommentti