Ensi vuonna uudestaan!

Bileet olivat mitä ilmeisimmin onnistuneet ja booli nähtävästi toimivaa, koska kiitosviesteissä kiiteltiin lähinnä sitä, ettei mun synttärit ole kuin kerran vuodessa. Eräillä oli seuraavana päivänä pää kipeä, toisella vähän pidemmät halaussetit posliinin kanssa ja kolmaskin sankari oli ilmeisesti ottanut kontaktia asfalttiin kotimatkalla. Mitään ei kai kuitenkaan hukkunut eikä mitään isompaa tullut hajotettua. Ja ainoastaan yksi henkilö ei päässyt sisään siihen toiseen baariin...

Piknik-sää ei ollut ihan täydellinen, mutta kenellekään ei tainnut tulla kylmä - lämmikettä riitti sen verran. Joku yritti tuhlata salmiakkikossua imeyttämällä sitä piknikhuopaan, mutta onneksi sekin tilanne pystyttiin korjaamaan nokkamukilla. Kossua oli tarjolla monessa muodossa, mutta ehkä se suosituin oli kuitenkin ns. Norpan kierros. Siinä näytettiin taas useammallekin pojalle mallia, että miten sitä kossua nyt juodaankaan.

"Lahjapöytä" oli runsas (KIITOS VAAN KAIKILLE VIELÄ KERTAALLEEN), mutta tarjoilupöytä oli ehkä jopa runsaampi. Siitä saamme kiittää eritoten nti Stetsonia & Mr Whitea, jotka ylipäänsä toivat pöydän paikalle. Herkkuja oli todellakin montaa sorttia ja koska vieraat olivat olleet myös erityisen ahkeria, niin saatiin aikaiseksi sekä suolainen- että makea kattaus ihan erikseen. Tuosta on jo paha laittaa paremmaksi!

Lahjat olivat hieman nestepainotteisia (todella yllättävää), mutta joukkoon mahtui paljon muutakin. Erityisesti Tempun orjatyövoima päiväksi -lahjakortti lämmitti vanhan siskon mieltä. Suurta mielenkiintoa herättivät myös retkikirves, pimpatut krokettipeli & kylmälaukku, kuuma/kylmävesipullo sekä helmikravatti. Eikä pidä unohtaa retkituolia, missä voi kivasti istua ja lueskella joko Tolstoita tai Roman Schatzia. Ja kieltämättä turhamaisen naisen mieltä lämmitti myös se Diorin käsilaukku (itse asiassa aika paljonkin...).

Piknisetti purettiin varmasti ennätysajassa ja sen jälkeen olikin Hollywood -osuuden vuoro. Fannyssa esiintyi jazzbändi, jonka oli tietysti itse paikalle hoitanut (NOT). Joka tapauksessa taustamusiikki toimi kunnes päästiin itse asiaan ja tanssimaan pöydille. Poikkeuksena edellisistä kerroista muissa baareissa, tällä kertaa kysyimme ihan luvan.

Illan viimeinen osoite oli Ahjo, missä juomaa tuli pöytään vaaralliseen tahtiin. Kiitos vaan pojat - olitte todella tehokkaita. Emme varmaankin olisi lähteneet pois vielä pitkään aikaan, ellei henkilökunta olisi meitä kehottanut poistumaan. Jatkoja ei ollut - tai siis allekirjoittanut ei ainakaan ollut jatkoilla.

PS. Late ei ole tullut vielä kotiin.