Autoa ikävä

Graniin siirtymistä helpotti äitini auto, jolla sain huristella ympäriinsä parisen viikkoa. Mikä autuus! Pääsi oikeasti liikkumaan ihan mihin halusi ja milloin halusi. Keskustan suuntaan suuntaan ei auton nokkaa tarvinnut kääntää, koska juna on sillä reitillä ehdottomasti kätevin ratkaisu. Mutta onhan noita muitakin paikkoja.

Nyt on mennyt yksi kokonainen päivä, kun ei ole autoa alla. Kieltämättä orpo on olo. Ulkona on upeat kelit, mutta miten sitä nyt itsensä tästä Oittaalle heittäisi? Leppävaaraan pääsee tietysti myös junalla, mutta sielläkin joutuu kävellä sukset kainalossa vielä tovin ennen kuin ladut osuvat eteen. Täytynee ilmeisesti hommata ne kävelysauvat ja kuntoilla Granissa...

Entäs huonekalu/sisustusliikkeet sitten? Kaikki isot puljut ovat jossain kehällä. Millä sinne pääsee? Bussilla varmaan joo, mutta ei se Ikean bussikaan kulje Granin kautta.

Minähän lupauduin muuttamaan Graniin, mutta asiassa oli (luonnollisesti) useita ehtoja. Yksi niistä oli auto. Sitä odotellessa.