YK:n synttäreitä juhlimassa

Lauantaina keräännyttiin jo traditionaalisiin dinner-partyihin Vallilaan. Hieman oli kokoonpano muuttunut viime vuodesta, mutta ei se loppupeleissä tahtia haitannut. Olisihan se tietysti ollut kiva, että Petturi-Fabio olisi kunnioittanut juhlaa läsnäolollaan, mutta onneksi saatiin mukaan yksi yllätysosallistuja ja toinen jälki-ilmoittautunut.

Viimevuotisista juhlista oli osittain osattu ottaa opiksi ja porukka tuli tällä kertaa ajoissa paikalle. Tai no - yksi tietysti oli myöhässä. Ruoka oli varsin maittavaa, kun ottaa huomioon, että kaikki pöydän tarjoilut täyttivät vegaaniruokailijan kriteerit. Itse söin savutofuperunapihvejä kuin liukuhihnalta koko illan ja mestarikokki luuli mun vittuilevan, kun kehuin, että ne olivat loistavia kylminäkin. Ilmeisesti tuo lihansyöjän leima on niin vahva otsassa, ettei kasvisruokakehuja koeta aidoiksi.

YK:n synttäreiden lisäksi emännälläkin oli "synttärit" ja lahjaksi tuotiin tuliterä Abu Garcia. Ensi kerralla halutaankin sitten itse pyydettyä fisua pöytään. Sitten kun Suomessa syttyy sota, niin kaikki vaan jonoon Vallillaan - sieltä saa ruokaa pöytään!

Ilta jatkui viininmaistiaisten merkeissä varsin vauhdikkaasti. Tässä tapauksessa viininmaistiaiset tarkoittivat lähinnä sitä, että kaikki viinit juotiin mitä tuotiinkin. Eikä tainnut ihan riittää. Vana-tallinnaa ei tällä kertaa näkynyt ja hyvä niin.

Aina roiskuu kuin rapataan ja niin tälläkin kertaa. Olohuone sai illan edetessä kauniin suolakuorrutuksen, kun viiniä roiskahteli sinne sun tänne. Onneksi omassa lasissa oli pääosin valkoista, koska muuten yksi suolapaketti ei olisi ehkä riittänyt. Levyraati vedettiin läpi illan päätteeksi, vaikka osa juhlaväestä taisikin osoittaa mieltään harjoitusta kohtaan nukkumalla...