15.10.2009

Yhteisen hyvän eteen

Viime aikoina olen useasti löytäni itseni tilanteesta, jossa toivoisin muiden ihmisten ottavan enemmän vastuuta ns. "yhteisestä hyvästä". Tähän väliin heti pieni tarkennus - nyt ei kuitenkaan puhuta mistään hyväntekeväisyyteen osallistumisesta, vaan lähinnä toimimisesta omaksi ja esimerkiksi joukkueen hyväksi. Olisi hienoa, että muutkin avaisivat joskus silmänsä ja tajuaisivat, ettei nämä hommat hoidu itsestään ja kenties joskus nostaisivat kätensä vapaaehtoisuuden merkiksi.

Itse olen aina ollut suhteellisen reipas järjestämään jos jonkinlaisia kissaristiäisiä tai joukkokokoontumisia. Minulle ei ole ollut ongelma toimia yhteyshenkilönä joukkueideni puolesta tai muutenkaan vaikeaa toimia näissä asioissa "yhteisen hyvän" eteen. Onneksi näitä ihmisiä on kerääntynyt ympärille muitakin, ettei ihan tarvi yksikseen suossa rämpiä. Mutta.

Aina välillä tämä talkoiden tekeminen ei kuitenkaan maistu. Enhän minä tästä mitään palkkaa saa, enkä läheskään aina edes kiitosta. Joka ryhmässä on aina näitä ns. "free-ridereita", jotka välttävät minkäänlaisen vastuun ottamista viimeiseen asti. Helppoahan se on paikalle ilmestyä kahta kättä heittäen, kun joku toinen on kattanut pöydän valmiiksi. Rehellisyyden nimissä - joskus se sapettaa ihan helvetisti.

Välillä pistää ihmetyttämään, että suhtautuvatko nämä ihmiset omaan elämäänsäkin samalla tavalla? Jäävätkö he aina odottamaan, että joku toinen hoitaa asiat heidän puolestaan? Tyyli kai se on sekin. Itse taidan kuitenkin olla vastaisuudessakin toiminnan ihminen, vaikka se sitten välillä ketuttaisinkin. Eihän tästä muuten mitään tule.

3 kommenttia:

Nora kirjoitti...

Näytät kyllä loistavaa esimerkkiä siitä, miten kaikkien pitäisi toimia. Toivottavasti kiitosta on tästä osoitteesta herunut edes minimaalisesti. Enemmänkin voisi tietysti sitä antaa!

Anonyymi kirjoitti...

Yhtä lailla sä olet kantanut kortesi kekoon, joten en mä sulta mitään kiitoksia odottele. :)

Anonyymi kirjoitti...

Olen huomannut aika pitkän luottamushenkilöurania aikana, että toiset vaan tulevat valmiiseen pöytään nauttimaan aktiivisten ihmisten aikaansaannoksista. Ikävintä on, jos tullaan arvostelemaan.
On se hyvä, että edes joku tekee, ja toivottavasti muutkin arvostavat toisten hyväksi tekemistä. Hyvä Piia!
Merja