Kieltäytymisestä

Luin tänään (poikkeuksellisesti) Kauppalehdestä Cilla Bhosen kolumnin: "Ei, ei ja tosiaankin ei". Teksti hämmästeli monikieltäytyjien suoraselkäisyyttä ja sitä, mistä kaikesta sitä loppujen lopuksi jää paitsi jos on dandy, anarkovegaani, feministi ja katolinen konservatiivi (kuten kolmunissa mainittu Antti Nylen).

Teksti sai miettimään omia kieltäytymisiä. Allekirjoittaneella ei (onneksi) ole mitään erityistä vakaamusta, joten elämän iloista kieltäymiset ovat jääneet aika vähälle. En kieltäydy lentomatkoista ja turkkiakin pitäisin helposti ilman mitään omatunnon soimauksia. Ei taidan sanoa ainoastaan ryhmäliikunnalle (jumpat) sekä korianterille. Ei listaan kuuluu myös jotain muita ruoka-aineita, mutta nekin lähinnä olosuhteiden pakosta (laktoosi-intoleranssi).

Viime aikoina olen "hieman" tiputtanut viikottaisten alkoholiannosten määrää ja sanonut pari kertaa asian tiimoilta ei. Kuinka ollakkaan ensimmäinen reaktio oli: "oletko raskaana?". Totaalikieltäytymisestä ei kuitenkaan ole kyse - se olisi jo liioittelua. Ja kuten eräässä toisessa blogissa tuli jo kertaalleen kommentoitua - hauskanpito ilman alkoholia on teeskentelyä. Ainakin jos sitä yrittää tehdä anniskeluravintolassa. Joten eiköhän tämäkin asian suhteen palata normaaliin päiväjärjestykseen jo ensi viikolla.