Eilen vedettiin sitten piikkarit jalkaan Otaniemessä innosta piukeena kun kortisoni oli taltuttanut edellisen vamman epäilyksistä huolimatta. Keskiviikon tällit säbäpeleistä ja kipeytynyt akilles olivat muisto vain, kun vedetiin urku auki pitkin tartania piikkarit jalassa.
Ennakko-odotuksista huolimatta ei kompasteltu vaan juoksu tuntui ihan juoksulta. Sitä, miltä se näytti, ei pysty ihan heti kuvailemaan. Kuitenkin siinä vaiheessa kun päästiin hiekkakasaan asti niin vaihteeksi vasemman jalan nivunen & lonkakoukistaja alkoi kipuilemaan. (Itse asiassa olen ihan varma, että lonkankoukistaja ylirasittui jo töissä kun joudun kerran kävelemään rappuset kuudenteen kerrokseen...)
Loppupeleissä en saanut enää jalkaa nousemaan maasta ilman että sattui. Onneksi tuli hankittua vähän enemmän niitä 800mg Buranoita, jotta on taas mitä napostella loppuviikon. Eipä ole pelkoa siitä että lomalla tulisi urheiltua liikaa.
1 kommentti:
Hetkinen...ei kai sinua vaivaa kansantauti nimeltä vanheneminen. Itsekin olen siihen sairastunut. Krooninen sairaus. Ainoa mikä helpottaa on usko siihen, että ei vanhene ainakaan henkisesti...
Lähetä kommentti