Pyysin kiinteistönvälittäjää käymään, koska halusin arvioituttaa asuntoni. (Toim.huom. heti kärkeen - en ole muuttamassa yhteen kenenkään kanssa). Hyvin täsmällisesti sovittuun aikaan ovelleni saapui mielestäni hyvinkin tyypillinen kiinteistönvälittäjän prototyyppi: 40-50 vuotias mies, hieman tukeva, harvat hiukset, halpa puku ja mustat pehmytnahkakengät.
Siinä kun keskuteltiin Sörnäisissä asumisen kätevyydestä niin tällä myyntimiehellä oli kumma tarve bondata allekirjoittaneen kanssa. Kun sanoin ajatelleeni haluavani enemmän tilaa, niin hän kertoi samantien oman versionsa miten hän myös oli pari vuotta sitten "halunnut enemmän tilaa". Hän oli myös asunut alueella ja viihtynyt hyvin. Myös hänen mielestään auto niin hyvien liikenneyhteyksien lähellä on turha. Hän halusi myös esittää "reilua" ja "unohti" listan toteutuneista kaupoista allekirjoittaneen pöydälle. Mikä uskomaton yhteenkuuluvuuden tunne tuosta syntyikään?!
Arvioitu hinta kämpästä tuntui olevan ihan kohdallaan. En kuitenkaan jättänyt myyntitoimeksiantoa, vaikka lähtötunnelmissa selvisikin, että tyypillä oli oma kenkälusikka mukana. Hieman ylipainoinen mies ei siis halua hikoilla puku päällä äheltäessään liian pieniä kenkiä jalkaan ihmisten pienissä eteisissä. Virheistä oppii?
2 kommenttia:
Yhteisten intressien ja mielipiteiden löytyminen on kuin suoraan jostain alan salaisesta kikkakirjasta.
Joo. Kuulostaa tutulta. Mutta kannattaa kysyä muutamalta taholta. Itse olen huomannut nyt jo taaksejääneessä projektissa, että joidenkin kanssa synkkaa hyvin ja jotkut taas vain ärsyttävät. Useimpien mieskiinteistövälittäjien ongelma on muuten tossa suuhygieniassa eli kun joka toinen sisäänhengitys sisältää nikotiinia, niin raikkaus tuoksuu kauas asti...
Lähetä kommentti