"Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. On hyvää rinnassa jokaisen, vaikk' aina ei esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä: miss' ihmiset tuntevat tuntehin, liki liikkuvi Jumalakin.
Oi, antaos, Herra sa auringon, mulle armosi kultaiset kielet, niin soittaisin laulua sovinnon, ett' yhtehen sais eri mielet. Ei tuomita voi, ken ymmärtää. Sävel selvittää, mikä salahan jää, näin ihmiset toistansa lähemmän vie; sen kautta vie Jumalan tie.
Oi, onnellinen, joka herättää noin voimia hyviä voisi! Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi! Miks emme me yhdessä käydä vois? Jos murtuis yks, muut tukena ois. Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa.
Tääll' on toki tilaa kaikillen: on ketoja auran kääntää, on lehtoja laulella neitojenj a saloja sulhojen vääntää. Kas, lempi maailman levittää! Oi, ihmiset, toistanne lempikää ja taivahan ääriä tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on maa. Niin pienet, pienet on piirit maan, mut taivas on suuri ja laaja, kupu jumalten, kuultava korkeuttaan, pyhä kirkkaus tähti-taaja: yks vaan on taivas, yks Jumala vaan,o n jokaisella se sielussaan,j a taivas on rauha täytetyn työn; se estävi aavehet yön."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti