Ba nyr?

Perjantaina oli piiiitkästä aikaa after worksien aika. Rytmiryhmän kokoontuminen sovittiin Lungiin. Pöydät olivat pääosin varattuina ruokailijoille, mutta yllättäen viehattävät olemuksemme saivat sohvaryhmän tyhjenemään. Meno oli aika äänekästä, mutta onneksi huomasimme ajoissa, että katon kaareva muoto vie kaikki äänet aina vessoihin saakka. Yritimme pitää pienempää suuta.

Muutaman kuoharin (lue: pullon) ja kiivaan vaalikeskustelun jälkeen päätimme siirtyä seuraavaan paikkaan. Kohteena tuttu ja turvallinen Groteski. Pienen gallupin perusteella parhaaksi aloituslainiksille raati valitsi: "Mä oon raskaana ja se on sun" -repliikin. Sillä kuulemma irtoaa välitön huomio.

Erottaja Bar oli pettymys. Jengi oli nihkeetä ja tunnelma oli kolkko. Saku Sammakko esitys ei saanut edes aplodeja. Tulimme siihen tulokseen, että porukka oli vaan niin kateellisia ja nostimme kytkintä. Yökyöpelin tunnelma oli tiivis, mutta mikrofonia ei enää tarvinnut lähteä kärkkymään. Lauluhimot oli jo tyydytetty siltä illalta.

Parikymmentä minuuttia tiivistä tunnelmointia kuoron puolella ja ilta oli paketissa. Päälle törkeä kiilaus Kallen edessä olevassa taksijonossa ja tuhkimot olivat lasikenkineen ennen puolta yötä himassa.

Jossain vaiheessa oli tullut tekstiviesti eräältäkin yön kulkijalta. Ba nyr? -viestiä ryhdyttiin tulkkaamaan vasta seuraavana päivänä.

Lontoo tuli ja meni

Loppiainen hurahti Lontoossa. Perus-shoppausmaratonin lisäksi illastettiin mm.- Maroushissa ja mussutettiin aamiaista Valerie Patisseriessä. Kaiken kruununa afternoon tea Dorschestrerissa kaikkine herkkuineen lauantaina.


Perinteisesti mennessä oli alle 10 kiloa tavaraa ja paluussa joutui jo vähän jännittämään punnituksessa. Onneksi kaverin setti oli sen verran kevyempi, että yhteensä paino jäi reilusti alle 40 kg. Vieläkään ei ole ihan selvinnyt, mihin ne kaikki erittäin tarpeelliset vaatteet taas mahtuvat, mutta eiköhän se selviä ennen seuraavaa reissua. Esimakua kenkäkavalkadista saa tuosta.

Pää jumissa

Alkuvuosi on mennyt enemmän tai vähemmän pää jumissa. Helvetillisen hedarin lisäksi veto on ollut pois muutenkin. Välillä on ollut sellainen fiilis, että hartioilla on jonkun toisen pää. Motivaatiota on saanut hakemalla hakea vähän joka asiaan. Mieluiten olisi viettänyt kaikki päivät sohvalla koomaten.

Onneksi urheilumotivaatio on aina ollut tallella jossain määrin ja nyt sportti on tuonut vähän valoa tunnelin päähän. Adrenaliinipiikit ovat tuoneet mukavasti piristystä muuten niin latteisiin päiviin. Vielä kun saisi saman fiiliksen jotenkin tuohon työpäivään ja hedarin karkotettua lopullisesti, niin tästäkin vuodesta voisi ehkä alkaa iloita.

PS. Hierojalta löytyi onneksi hieman apua tuohon hedariin, mutta hieman jännittää, onko apu vain lyhytaikaista. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan Wieruhierojia lihasjumien korkkaamiseen.