Motivaatiota verenluovutukseen

Loman jälkeen tuntuu jälleen kerran motivaatio työntekoon olevan todella hakusessa. Ei sillä, että kiirettä pitäisi, mutta kun tuntuu ettei niitä harvojakaan asioita pysty hoitamaan kunnolla. Hyvä jos mailit pystyy lukemaan. Ja kun urheilukaan ei oikein tunnu motivoivan niin jotain on kehitettävä. Onneksi on olemassa Veripalvelu.

Veripalvelun nettisivuilla näkyy heti kärkeen, mikä on sen hetkinen veritilanne. Oma veriryhmäni on tuo kaikkien yleisin A+, mitä yleensä myös tarvitaan eniten. Jotenkin tuntuu tosin, että harvinaisempien veriryhmien edustajat ovat ahkerampia luovuttajia, koska A-verestä tuntuu olevan aina pulaa.

Tilanne 28.12. Veriryhmäsi verta tarvitaan pikaisesti. Tulethan mieluiten jo tänään tai lähipäivinä lähimpään veripalvelutoimistoon tai liikkuvan veripalvelun tilaisuuteen.
Riittävällä määrällä verenluovutuksia taataan, että Veripalvelu pystyy yllättävissäkin tilanteissa, kuten suuronnettomuuksissa, tukemaan sairaaloita potilaiden hoidossa.

Näin löytyi siis motivaatiota tällä kertaa verenluovutukseen. Ja koska samalle päivälle ei suositella urheilua eikä saunomista, niin punttisalikeikan voi hyvillä mielin siirtää huomiseen. Hemoglobiini oli ihan kelvollinen 139 eli ei raudan pakkosyöttöä tällä kertaa. Mars luovuttamaan!

Oi Kuusamoo...

On nämä Suomen talvikelit vain ihmeellisiä. Aina kun tulee lunta niin kaikki liikenne lamaantuu. Ihan sama onko kyse maanteistä, rautateistä tai lentoliikenteestä. Joka kerta sama juttu. Aivan kuin Suomen maassa ei olisi lunta aiemmin nähty.

Ainakin Kuusamon kenttä tulee tutuksi. Koneen lähtöön pitäisi olla enää 40 minuuttia, mutta kuinka ollakkaan kone lähtee Helsingin päästä vasta tunnin päästä. Hienoa, upeaa. Onneksi sentään kenttä on uusi ja täältä löytyy toimivia pistokkeita, niin läppärissä pysyy sentään virta.

Ja kahvilayrittäjä saa kyllä propsit. Varmasti pohjoisen parasta palvelua. "Illaksi kotiin" taitaa kuitenkin jäädä täyttämättömäksi lupaukseksi.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia

Kohta on joulu!

Niin se aika taas tänäkin vuonna vierähti. Joulu on tosiaan jo ovella. Duunissa vedellään sananmukaisesti viimeisiä, ainoa kiinnostuksen kohde on joululounaat. Niistä voikin sitten ensi viikolla pistää tulemaan kunnon arvostelun, kun kaikki varteenotettavat mestat on testattu. Tällä hetkellä kärkisijaa pitää Savoy.

Ens viikolla onkin sitten taas loman vuoro. Maanantaina valkoisin siivin kohti Rukaan ja siellä sitten koko viikko toivottavasti valkoisessa ympäristössä. Pieni vetoomus on pistetty sisään sen suhteen, ettei pakkasta ihan joka päivä olisi 20 astetta...

Vielä ennen joulua kalenteriin mahtuu yksi HUIGEE muuttokirppis. Sen myötä on tarkoitus toivotella kavereille hyvät joulut, nauttia vähän kuplivaa ja tietenkin saada kämppä mahdollisimma tyhjäksi kamoista. Näillä mennään.

Valoilmiö

Paluu arkeen tapahtui eilen. Valoilmiö oli varsin outo - valoa ei ollut missään vaiheessa. Ei pystynyt ulos katsomalla kertomaan oliko päivä vai yö.

Lomalta palaaminen ei koskaan tunnu järin miellyttävältä, mutta jotenkin tällä kertaa se oli vielä normaalia tuskaisempaa. Miksi ei vain voisi juoda kookos- ja ananasdrinkkejä poolilla joka päivä? Ei kai tässä auta kuin suunnata jo katse ensi vuoteen ja pitkälle kevääseen. Ei tämä valottomuus ennenkään kai pysyväksi ilmiöksi ole jäänyt.

Lomailu nyt vaan sopii mulle

Minähän olen luonnollisesti paljon mukavampi, reippaampi, ihanampi ja omasta mielestäni jopa kauniimpi lomalla. Lomailu nyt vain yksinkertaisesti sopii mulle. Laurent Perrierin Rose Cuvet Bru ei ole vielä päässyt kyllästyttämään eikä myöskään ne poolille tarjoillut ananas- ja kookosdrinksut. :D

The Bangkok Peninsulan jälkeen on nyt siirrytty Hua Hihiin. Treenifasiliteetit nykyisessä resortissa hieman pissii, mutta luulen selviäväni siitä. Spa-setit Asarassa tosin korvaavat nekit puutteet. Huomenna vuorossa hieman shoppausta auringonoton jälkeen ja ehkä visiitti räätälille. Voi voi, kyllä elämä vaan on raskasta ja ikävää...