Viime päivinä olen huvittanut itseäni (ja montaa muutakin) ajatuksella, mitä jos. Tässä tapauksessa tuo "mitä jos" liittyy tähän arkiseen aherrukseen eli työntekoon. Eli mitä jos ei tarvisikaan käydä päivittäin töissä?
Ajatus kieltämättä viehättää suuresti. Vaikkakin moni ilmeisesti uskoo, että allekirjoittaneessa on kovakin suorittamisen tarve työelämässä niin ei se ihan niinkään mene. Tietysti suorittaminen on tärkeää, jos siellä töissä kerran pitää käydä, mutta mitä jos ei tarvisi?
En voi kieltää, ettenkö ole tyytyväinen nykyiseen elämäntyyliini ja kuukausipalkan tuomiin mahdollisuuksiin reissata yms. Mutta mitä jos ei mistään tarvisi tinkiä ja voisi jäädä pois säännöllisestä päivätyöstä? Mitä enemmän päiviä/kuukausi/vuosia kertyy mittariin, niin sitä enemmän mua viehättää ajatus pienestä sapatista. Voisi käyttää määräämättömästi aikaa omiin juttuihinsa ja tehdä vain ja ainoastaan sitä, mikä itseä miellyttää. Ehkä se valo syttyy päähän jossain vaiheessa siitä "unelmatyöstä" tai sitten ei. Ehkä jäisin ikuiselle sapatille.
Joka tapauksessa, jos pienikin mahdollisuus irtiottoon työn orjuudesta tarjoutuu, niin kynä tulee tippumaan kädestä saman tien.
1 kommentti:
Ei muuta kuin lotto vetämään! Loton voittaminen on ihan itsestä kiinni sillä hyvällä pelaajalla on aina hivenen onnea mukanaan!
Lähetä kommentti