Tylsää tekstiä

Kyllä se taitaa valitettavasti niin olla, että mitä vähemmän alkoholia sitä huonompaa materiaalia syntyy. Tämäkin viikonloppu hurahti ohi nopeasti ihan vesilinjalla eikä siis ole mitään kerrottavaa. Pelkkää tylsää tekstiä siis.

Eihän se sitä tarkoita, että viikonloppu olisi kotona neljän seinän sisällä vietetty, mutta jotenkaan tuosta tervehenkisestä urheilusta ei niitä meheviä juttuja oikein irtoa. Varsinkin kun kaikki urheilustoorit tulee naputeltua tuonne toiseen foorumiin. Onneksi pääsi sentään sunnuntain ratoksi Sporttiin kettuilemaan pitkän pojan kavereille ihan täydellä teholla. Siinä hommassa jotenkin sielu vaan lepää.

Tylsä teksti on hyvä päättää toteamukseen siitä, että nyt on syksy viimein saapunut ja golfmailat pistetty pakettiin odottamaan ensi kesää. Palloilukausi voi alkaa. Mä olen niin valmis. ;)

Peruskelit

Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, niin tämä syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin. Kelit ovat pysyneet sen verran hyvinä jo pitkään, ettei enää pysty edes tuntemaan huonoa omatuntoa vaikka viettäisi kokonaisen sunnuntain sohvalla. Sälekaihtimien raosta voi välillä tarkastaa, vieläkö paistaa vai joko ne pilvet olisivat kenties jo ilmestyneet.

Puissa on yhä lehdet eikä normaaleja syksyn värejä vielä oikein ole nähtävissä. Pakko kai tässä on kuitenkin lähteä nauttimaan pienestä valohoidosta. Seuraavaa kertaa joutuu kuitenkin odottamaan ainakin sen puoli vuotta.

Marjaruuhka

Edellisestä metsässäkäynnistä olikin jo vierähtänyt pari vuotta. Silloin taidettiin muistaakseni vannoa ettei koskaan enää - mutta se oli näköjään vain kaksi vuotta kestänyt mielenhäiriö. Eikä silloinkaan se varsinainen metsässä tarpominen rasittanut, vaan se sienten perkaaminen oli ahterista.

Nyt siis uudella innolla samoamaan. Enkä olisi uskonut, ellen olisi omin silmin todistanut sitä marjaruuhkaa, mikä metsässä vallitsi. Ei siellä tietenkään ketään muita ihmisiä ollut, mutta se koko metsä oli sinisenään mustikoita! Lehdet olivat jo osittain varvuista varisseet, joten isot mustikkamollukat värjäsivät maaston kauniin siniseksi.

Parissa tunnissa kertyi sellainen saalis, että piti oikeasti miettiä, mahtuuko ne edes pakkaseen. Tällä kertaa olin fiksumpi ja jätin sienet muille ja keskityin mustikkaan ja puolukkaan. Koska keräilytekniikkanin on ns. pikkumainen, niin perkauskaan ei vienyt kuin pari minuuttia. Ei tästä kannata kuitenkaan sellaisia johtopäätöksiä vetää, että tästä tulisi tapa. Ehkä jatkossakin kerran parissa vuodessa.

Ongelmani alkoholi

Parin viime viikon aikana ongelmani on selvästi ollut alkoholi. Tässä vaiheessa joku lukija saattaa erehtyä luulemaan, että nyt on parin viikon ränni takana. Väärin. Tilanteeni on huolestuttavasti päin vastainen. Minähän pidän alkoholista! Tai ainakin pidin.

Nyt parin viime viikon aikana tuo humalluttava juoma ei vain yksinkertaisesti ole uponnut. Kärsivällisesti olen kuitenkin useampana iltana yrittänyt maistella tyyliin " josko tänään", mutta ei. Hörppiminen tuntui lähes väkisin kittaamiselta. Onkohan hermostolleni tapahtunut jotain peruuttamatonta?

Tässä ei varmasti auta nyt muu kuin odotella. Mitään absolutismiin viittaavaa lupausta en tule koskaan tekemään, koska olen varma että tämä "tila" on vain väliaikaista. Ehkä jo huomenna...

Kummiudesta

Kävimme eilen dinnerin ratoksi pientä keskustelua kummiudesta ja lähinnä siitä, montako kummilasta kenelläkin on. Pöydän ympärillä tuntui olevan hyvinkin kummilapsirikasta porukkaa. (poislukien luonnollisesti allekirjoittanut) Konsensus oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt niitä kummilapsia on jo aivan tarpeeksi eikä lisää välttämättä enää kaivattaisi.

Keskustelua käytiin myös siitä, mitä tehdä jos kuitenkin joku pyytää kummiksi tai miten vastaavasti reagoida, jos saa kuulla jälkikäteen olevansakin vain "epävirallinen kummi". Onneksi stand up koomikko Teemu Vesterinen tarjosi illan esityksessään vinkit siihen, miten kummiuden pystyy välttämään jo hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää. Teemu kehotti kysymään tulevilta vanhemmilta seuraavasti: "Jos se on tyttö, niin aiotteko te pitää sen?" Saa kuulemma lainata vapaasti.

Sitä sun tätä odotellessa

Ensinnäkin syksyä odotellessa. Kesä tuntuu pitävän viimeisillä rippeillään mainettaan yllä, eikä kunnon syksy ole vielä päässyt alkamaan. Ei sillä, että olisin mitenkään syksy-fani, mutta selkeä vuodenaikojen vaihtelu nyt jotenkin kuvaa edes ajan menemistä eteenpäin.

Toiseksi vuosilomaa on yhä käyttämättä useampi viikko. Lomaa on siis odotettavissa. Enää pitäisi päättää mitä ja missä. Jotenkin tuntuu, että normiarjessa pystyy edes semisti tsemppaamaan enemmän, jos on jotain kivoja reissuja odotettavissa.

Kolmanneksi tulee venattua muiden ihmisten päätöksiä. Osa isompia ja osa pienempiä. Kaikki ne kuitenkin tavalla tai toisella viivyttävät asioiden etenemistä. Ja mähän en tosiaan jaksaisi polkea paikallaan, mutta minkäs teet jos asiat on poissa sun käsistä?

Onneksi kuitenkin kohta on perjantai ja vuorossa Helsinki Comedy Festival. Sen tuloa ei voi estää ja siihen on odotettava enää vain kaksi yötä.

Muotia Korjaamolla

Lauantaina tuli tsekattua tulevan syksyn muotitarjonta Glorian Fashion Show:ssa Korjaamolla. Valitettavasti kuumaa ei ollut muuta kuin lämpötila, joka lähenteli huonosti lämmenneen saunan lukemia. Lavalla suunnatut lamput paistoivat sen verran voimakkaasti, että yleisön lisäksi siitä kärsivät myös mallit. Ei tosin niinkään hikiläiskien muodossa vaan valo oli niin kova, että ne tekivät malleistakin lähes tavallisia tallaajia. Kaikki pienimmätkin virheet ja näpyt loistivat kirkkaina.

Mitä taas varsinaiseen muotiin tulee niin lavalla ei näkynyt mitään uutta. Varsinkin kun omissa jaloissa olevat kengät kopsuttelivat runwaylla useampaankin otteeseen niin kaikki oli tavallaan jo nähty. Propsit tulee kuitenkin Safilon sisääntulosta ja balettitanssioiden käytöstä. Kerrankin jotain erilaista ja viihdyttävää.

Näytöksen jälkeen ilmaiset skumpat ja buffa jäivät korkkaamatta. Liian pitkä jono ja liian kova nälkä on aina yhtä huono yhdistelmä. Onneksi lahjakassit olivat tarjolla myös aikaisin poistuville.