Eilen haettin fiiliksiä Vermosta. Suu meinasi mennä mutrulle jo ennen kuin edes pöytään päästiin. Hieman nimittäin kummastutti ja hämmästytti tapa, millä Vermossa rahastettiin jengiä. Joka luukulla piti antaa rahaa, vaikkei edes totoamaan vielä ehditty. Ravintolaankin piti maksaa erikseen vaikka sinne oli tehnyt pöytävarauksen ja olimme luonnollisesti menossa syömään.
Joka tapauksessa fiilis oli lähes katossa, kun niitä kaksari, troikka ja V5 kuponkeja siinä pöydässä askarreltiin. Vihjelinja kävi Kurikkaan kuumana ja osittaista asiantuntemustakin tuntui löytyvän. Suuret voitot jäivät tosin saavuttamat muilta paitsi raviohjastajan pojanpojalta. Yllätys.
Ensi kerralla - seuraava kertahan tulee tosiaan varmasti - emme varaa pöytää Raviinista. Pöytiintarjoilu oli Sorexhon toimesta maailman hitainta, eikä nälkäisillä minkeillä oikein jaksanut pinna venyä kun ei ruokaa edes päästy tilaamaan. Tippejä ei jätetty.
Seuraavalla kerralla siis menemme suosista rahvaan puolelle, otamme omat eväät tai syömme hodareita ja mä lupaan keskityttyä voittajavetoon. Kaksaria tietenkään unohtamatta.
2 kommenttia:
Siis kysymyshän ei ole että mennäänkö - vaan se että milloin.
Ja mä vielä uskon, että Nooran poikakin siitä tokenee..
Rikastu rakkaudesta raveihin :)
Lähetä kommentti