Kotiin on palattu, mutta aiheet pysyvät samoina. Atlantin ylittämisen ja huutavien kakaroiden jälkeen oli mukavaa siirtyä viimeiselle etapille Damista HKIin. Tai niin luulin, kunnes omalle kohdalle sattui se vierustoverien pahin painajainen: ylilihava ja pahalta haiseva afrikkalainen.
Siinä oli hekuma ylimmillään, kun se mätäs valui koko ajan mun puolelle sekä käsinojan alta että päältä. Lisäksi tyyppi pyöri tuolissaan sen minkä pystyi ja töni mua koko paluumatkan viiden sekunnin sykleissä. Vaikka yritin tekeytyä miten pieneksi tahansa niin joku sen kasan ruuminosa koski muhun jatkuvasti ja mä tunsin, miten se haju tarttui. Ja konehan oli luonnollisesti aivan täysi, joten pakomahdollisuutta ei ollut.
Eipä ole lomalta kotiinpaluu maistunut näin makealta pitkään aikaan. Siis siitä hetkestä lähtien kun avasin oman kämppäni oven ja sain nakattua haisevat matkavaatteet pesukoneeseen. Yök.
1 kommentti:
musta tuntuu että tänä kesänä palataan taas julkiset kulkuvälineet ja hiki -keskusteluun :)
Lähetä kommentti