Facebook-kaveri

Olin eilen "treffeillä" henkilön kanssa, johon olen tutustunut Facebookissa. Kaikkea sitä voi näköjään tapahtua. Innokkaiden lukijoideni ei kannatta kuitenkaan tässä vaiheessa innostua. Kyseessä oli naispuolinen henkilö ja meillä on yhteisiä tuttuja. Ei siis mikään keksitty kaveri.

Joka tapauksessa oli todella virkistävää tavata samanhenkinen tyyppi, jossa on ainesta Minkki-kerhoon asti. Maailma kun on tunnetusti täynnä niitä tyrkkypulkkia (suosikkitermini muuten nykyään - thanks to Norppa) niin onneksi seasta löytyy vielä niitä aktiivisia, sporttisia, ajattelevia ja reissaavia mimmejä. Potentiaalisiin harrastuksiin voidaan lisätä eilisen tapaamisen myötä yksi laji lisää. Kevään tullen taidetaan aloittaa se maastopyöräily. Ellen ole ihan väärässä niin kaikenlaista vermettä siihenkin harrastukseen saattaisi löytyä helpostikin. Ehkä perustetaan jopa oma Minkit Racing Team?

Uusi kamera tuli testattua ja se toimii!

Ja todella yllätyksellinen kuvauskohde oli tietysti orkidea...

Uutisaiheet vähissä

Tunnustan, että käytän päivittäin työnantajani aikaa netissä surffailuun. Lähes poikkeuksetta tulee selailtua muutama työhön liittyvä sivusto (eli käytettyä työaikaa töihin liittyvään tekemiseen), mutta sen lisäksi iltapäivälehdet kuuluvat vakiokohteisiin.

Tällä ja viime viikolla olen useammankin kerran huomannut, että iltapäivälehdillä ei tunnu olevan tarpeeksi jutun aiheita. Useampikin otsikko on nimittäin poimittu Viivi Avellanin blogista. Viime päivien lööpit ovat kertoneet, miten Viivi vertaa itseään malli Suvi Koposeen ja kutsuu itseään "maatuskaksi ja sotanorsuksi". Tämän päivän otsikko olikin jo että: "Maatuska"-Viivi vertasi itseään malli-Suviin - ja katui. Tuskin maltan odottaa, mitä uutta huomiset lehdet tuovat tullessaan. Tai ehkä pitäisi jättää iltapäivälehdet lukematta ja siirtyä jatkossa suoraan Viivin blogiin...

6 Parisia ja Tinkerbell

Eilen käytiin viihteen puolella pitkästä aikaa. Nykyisin viikonloppusessiot vaatii jonkinlaiset set-upin tai teeman, jotta paikallisiin juottoloihin jaksaa lähteä. Onneksi eräskin kaunotar täytti vuosia viime viikolla, joten siitä saatiin hyvä perusta kunnon bileille.

Teemaksi oli valittu Paris Hilton, koska molemmilla blondeilla on sama syntymäpäivä. Dresscodessa oli siis yllinkyllin bling-blingiä, tiaroita, lyhyttä helmaa ja tietenkin pinkkiä. Kuumin asso oli kuitenkin Tinkerbell, joka ei meinannut millään totella emäntäänsä.

Oma tiara oli hukassa(?), joten omalle kohdalle ei noita onnitteluja juuri sadellut. Yksi Paris taisi olla MyLittlePony-tiaransa kanssa onnittelukohde nro 1, vaikkei varsinainen sankari ollutkaan. Siskokset keskittyivät kuplivaan, kun muu posse otti ravintolaa haluun. Kerran näinkin päin.

Sepolle taisi lähteä ainakin yksi reklamaatio pää-Parisilta, joten hyvitystä odotellaan.

Hyvää palvelua ja loistavaa ruokaa

Tällä kertaa täydet pisteet saa Postres. Syötiin viiden ruokalajin menu. Seuralainen otti myös settiin kuuluvan viinimenun, itse tyydyin pariin lasilliseen. (ainoastaan sen takia että seuraavana päivänä oli herätys klo6 aamulla)

Ruoka oli kerrassaan mainiota, mutta erityisesti jälkiruuat olivat suorastaan jumalaisia. Kaiken lisäksi tarjoilijalla oli hyvä "palvelusilmä" - hän esimerkiksi toi allekirjoittaneelle maistiaiseksi jälkiruokaiinin vaikka en sitä tilannut. (ilmaiseksi tietenkin) Pitkästä aikaa tuli fiilis, että pitääkin laittaa positiivista palautetta myös netin kautta.

Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin tomaattisorbetti ei noussut ihan ykkössuosikkinen listalle.

Keittoaika

Luulin eilen vielä pitkälle iltapäivään saavani mennä valmiiseen illallispöytään. Toisin kävi, kun emännän yhteiskunnalliset velvollisuudet kutsuivat viime tipassa. Kun olin kuitenkin jo valmiiksi virittänyt mieleni ”keittotunnelmaan” koin, että asian eteen oli tehtävä jotain.

Jätin tomaattikeiton vielä odottamaan mahdollista seuraavaa visiittiä, joten valitsin listasta kukkakaalisosekeiton. Ensimmäinen ongelma oli kuitenkin sopivat välineet. Ei kun kauppaan ostamaan sauvasekoitinta. Huomasin, etteivät nekään vempeleet ole ihan ilmaisia. Onneksi kuitenkin vehkeeseen sai parin vuoden takuun.

Kukkakaalin pilkkominen oli lähes lasten leikkiä, mutta sen jälkeen kun olin soseuttanut keittoa pitkin seiniä ja kaatanut pilkotut sipulit lattialle, arvostukseni ravintolaruokailua kohtaan nousi taas huimasti. Ja varsinkin kun keiton kustannuksiin lisää sen sauvasekoittimen niin senkin sopan hinnalla olisi saanut aika hyvän ravintola-aterian viineineen. Mutta tulipa ainakin syötyä keittoa.

Ne on nyt siinä!

Ihme on nyt tapahtunut. Sekä makuuhuoneen että olohuoneen ikkunoissa on nyt verhot! Ei kai siinä muuten mitään ihmeellistä olisi, mutta kun allekirjoittanut ei ole juuri noita kankaanpalasia harrastanut.

Vuosi taisi olla 2002, kun ikkunoissani viimeksi roikkui verhot. Sekin taisi olla lähinnä olosuhteiden pakosta - sälekaihtimia ei ollut ja parvekeremppa oli alkamassa. Silloin väri taisi olla harmaa ja tilasin ne valmiiksi ommeltuna.

Tällä kertaa käytin mielestäni hyvinkin paljon aikaa verhokankaan metsästykseen. Olohuoneen verhomateriaali taidettiin valita 5 minuutissa. Makkarin kanssa meni vähän enemmän aikaa, mutta se johtui ihan siitä että kuvittelin valmisverhojen toimivan. No eivät ne toimineet. Onneksi Stockalle voi kuitenkin aina palauttaa sieltä ja muualtakin ostetut tuotteet ja näin ollen vaihto kankaaseen kävi näppärästi.

Suurkiitokset vaan verhojen ompelijalle! Voit sitten tupareissa esittelä sun valitsemia ompeluratkaisuja kaikille ihailijoille. Ehkä siihen mennessä helmatkin on mitattu ja nuppineulat poistettu...

Virkistävä viikonloppu

Nyt se sitten tapahtui. Rasti seinään ja hallelujaa huudot kehiin. Kokonainen viikonloppu kotona! Ei baarin baaria, ei siis edes torstaina. Eikä tehnyt tiukkaakaan.

Ennakkokäsityksistä poiketen viikonloppu ei kuitenkaan ollut halpa. Ruokaa tuli roudattua Stockan Herkusta kassikaupalla, eikä valtion monopoliliikettäkään pystynyt ohittamaan. Lisäksi tuli tehtyä retki asos.comiin. Täytyy todeta, että onneksi netti toimi vain perjantaina.

Selasin pitkään hyllyssä olleen ruokakirjan "Ruokatorstai", mikä pisti innostumaan keitoista. Ajattelin ihan vakavissani kokeilla ensi viikolla joko kukkakaalikeittoa tai purjoperunasosekeittoa. (jahka ensin käyn testaamassa Norpan tomaattikeittoa). Luin pinon lehtiä ja tulin siihen tulokseen, että nyt pitäisi ehdottomasti tilata joku sisustuslehti ja ehkä jopa Mondo. Kumma kyllä lehtimyyjät eivät soita koskaan silloin (tai myy oikeita lehtiä) kun sitä toivoisi.

Sunnuntaina etsin epätoivoisesti pelikavereita joko kössiin tai sulkikseen. Kuinka ollakkaan ilmeisesti kaikilla muilla tuntui olevan kankkunen. Jouduin suuntaamaan puntille. (jo toista kertaa tänä vikonloppuna). Tässä on kohta vaara, että ne vatsalihakset tulee näkyviin. Onneksi tilanteen voinee korjata uuniperunoilla ja letuilla...

Sitä ja tätä

Tahkon keikan jälkeen on muu elämä tuntunut aika lattealta ja kirjoittaminenkin on jäänyt vähiin. Odottelen yhä Prepen kamerasta löytyneitä huippuotoksia(?) illan meiningeistä, jotta pääsisi edes vähän fiilistelemään samoihin tunnelmiin. Latekin on ollut viime päivät ihan masentunut.

Onneksi sentään päädyin tekemään muutamia ekotekoja ihan huomaamatta. Pistin vaihteeksi läjän farkkuja kiertoon (toisin sanoen maksoin verho-ompelusta ennakkoa), käytän astianpesukoneessa eco-ohjelmaa ja sentään kierrätän pullot ja vien pahvit keräyslaatikkoon. Vielä olisi tavoitteena viedä pari settiä lakanoita Finlaysonille (kiitos vinkistä Norppa), mutta se onkin jo aika kova tavoite.

Kämppää olen yrittänyt kuumeisesti sisustaa, mutta ei ne huonekalut vaan tunnu löytävän tietään mun kämpille. Onneksi sentään kenkäkaappi seisoo eteisessä kenkä-lipaston kera ja niihin pystyy piilottamaan ne ensimmäiset 50 paria. Olohuoneen pöytä ja pari mattoa on myös löytäneet paikkansa, mutta valitettavasti tupariajankohtaa ei edelleenkään ole päätetty.