Laatuaikaa

Elämä on mukamas ollut viime aikoina niin kiireistä, ettei edes omaa siskoa ole ehtinyt nähdä kunnolla pariin kuukauteen. Tässä tapauksessa tosin se vastapuolen kalenteri on ollut vielä enemmän tukossa, joten suurta syyllisyyden tuskaan ei tästä tarvi ottaa.

Joka tapauksessa lauantaina oli sitten vuorossa laatuaikaa siskojen kesken aamusta iltaan. Oltiin liikkeellä jo kympiltä ja käytiin vetämässä lonkkarilla Kaivaria ympäri ja Carusellissa aamiaisella. Siskon kämpillä oli menossa massiivinen vaateinventaario ja siinä samassa laminoitiin minijulisteita ja otettiin mitat yhden mekon pienentämistä varten. (Kerrankin noin päin!)

Lounas syntyi vaihvihkaa ja päikkäritkin ehdittiin ottaa. Sen jälkeen taas lonkkari kainaloon ja kohti cityä. Matkalla sisareni ehti ansaita leffaliput ja päästä valtakunnallisen sanomalehden verkkosivuille. Kierretttiin kauppoja ja käytiin neuvoa-antavilla Marskin aulabaarissa. Saldo meinasi olla todella köyhä, mutta onneksi viime tipassa (klo17.55) ehdin ostaa kolme mekkoa.

Torin lihapullat ja pyttipannu toimivat kuten aina. Talon viiniä piti ottaa se 12cl, mutta suusta jotenkin vain lipsahti 24. Sitten olikin jo aika antaa stylistille vapaat kädet ja illan setti alkoi muodostua vähitellen. Oli suuria suunnitelmia ehtiä Beeffiin yhelle ennen Luxia mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Taidettiin ehtiä just ja just Luxiin silloin kun oli sovittu.

Ei kannata kysyä näkyikö tuttuja, koska ei näkynyt. Kauhajoen plikka tuli mestoille myös ja kolmikko istui aika tiiviisti samoilla sijoillaan koko illan. Mitä nyt sitten käytiin hakemassa ne Mummit siitä baaritiskiltä. Juttua riitti, eikä ilta edes oikein riittänyt. Joutuu ottaa pian uudestaan. Ja makkaraperunoiden kanssa kotiin. Tietysti.

Uusia haasteita

Nyt se on sitten tehty. Olen irtisanoutunut nykyisen työnantajani palveluksesta 6,5 vuoden työrupeaman jälkeen. Uudet haasteet odottavat tekijäänsä kesäkuun alusta. Luvassa on varmasti vielä enemmän töitä ja rutkasti reissaamista, mutta samalla hyvä mahdollisuus oppia uutta ja päästä kokeilemaan rajoja.

Saattaa olla että tätä joutuu hieman juhlia...

Kehitystä kentällä

Eilen pelattiin vaihteeksi sählyn haastematsi duuniporukalla. Tällä kertaa ei nähty verta kentällä, koska oman puolen pelaajat eivät tässä pelissä onnistuneet törmäilemään toisiinsa niin että silmäkulma olisi auennut. Tiettävästi ainoa haaveri oli allekirjoittaneen juuresta katkennut kynsi, joten aika siistiä peliä pelattiin. (Tunnustan ajelleeni vastapuolen pelaajan päätylaidasta yli virheen arvoisesti, mitä ei tietenkään vihelletty...)

Tuomarilla oli oikea linja, mutta valitettasti osalla meikäläisistä oli nuo salibandyn säännöt vähän hakusessa. Jäähyllä istuttiin sekä päällä- että maasta pelaamisesta. Onneksi vastustaja ei kuitenkaan päässyt rankaisemaan näiden rikkeiden aikana vaan onnistui itsekin pelaamaan palloa kädellään - taas jäähyn arvoisesti.

Peli päättyi kolmen 15 minuutin erän jälkeen tasan 3-3. Kehitystä edelliseen matsiin nähden oli tapahtunut joka osa-alueella, eikä vastapuolen semiammattilaiset päässeet pitämään maalikarkeloita. Vaihdot pyörivät vauhdikkaasti ja jalka nousi kentällä reippaasti. Myös sillä pojalla joka viime viikonloppuna löi kirveellä sääreensä... Peli näytti välillä ihan oikealta salibandyltä sählyn sijaan.

Allekirjoittaneelle tämä taisi kuitenkin olla viimeinen matsi "näissä väreissä". Olisi pitänyt ehdottomasti hoitaa ne pari maalipaikkaa paremmin ja pistää se pallo pömpeliin. Olisihan se nyt ollut hienompaa, jos jäähyväisottelusta olisi otettu reilu voitto.

Seivästelyä

Eilen kokeiltiin sitten joukolla seiväshyppyä. Siitä ei edelleenkään taida tulla mun "uutta lajia", mutta hauskaa oli silti. Joutuu ehkä hivuttautumaan lauantaiaamunakin Otahalliin kokeilemaan lajia.

Huoleni ryhmän koon äkillisestä pienenemisestä oli myös turha. Meitä oli jälleen seitsemän innokasta. Seivästä vietiin kuoppaan maata pitkin, joten ei ollut pelkoa siitä että joku tökkäisi kuopasta ohi. Otteet olivat välillä liian matalalla ja välillä ote lipsui, mutta syyksi laitettiin pihkan puute. Kaikkein naisellisimmat saivat rakkoja kätösiin.

Toiset olivat hieman enemmän "sisällä lajissa" kuin toiset, mutta kaikki pääsivät seipään kanssa reilusti patjalle ja osa onnistui käännöksessäkin. Eräs entinen telinevoimistelija/uimahyppääjä joutui kuitenkin vaihtamaan seivästä kesken touhun, koska ensimmäin keppi meinasi taipua liikaa. Mulla ei ollut sitä ongelma.

Riman kanssa ei kokeiltu tällä kertaa. Seiväshypyn "erikoisklinikka" järjestetään vielä toukokuun loppupuolella ja siellä varmaan päästään kokeilemaan josko se 2 metriä ylittyy. Ehkä kuitenkin laitetaan se kuminauha rimaksi.

Pientä sälää

Sunnuntaina havahduin taas pitkästä aikaa siihen, miten kaikenlaista pientä sälää oli ehtinyt kertyä kaappeihin ja purnukoihin. Yleensä siivotessa tämän pienen sälän joukosta löytyy parikin sellaista juttua, joiden kuvitteli olevan jo ikuisesti kateissa. Tällä kertaa saaliina oli pelkästään kaikkea turhaa.

Roskasäkki täyttyi alle aikayksikön kun sinne lensi jos jonkinlaista avaimenperää ja mainoskynää. Tuomaripillin sen sijaan säästin ja samoin ne pari sytkäriä. Eihän sitä koskaan tiedä milloin taas joutuu jotain pallopeliä viheltämään.

Ehkä yllättävin löytö oli kuitenkin yhden tutun kaksi vuotta sitten unohtama mp3-soitin, jota hän ei ole koskaan tullut hakemaan. Pitäisiköhän se ottaa kohta käyttöön?

Onnistumisen elämyksiä

Kolmekymppiselle mieshenkilölle voi tarjota myös syntymäpäivälahjaksi hieman erilaisia onnistumisen elämyksiä. Tällä kerralla avuksi otettiin Fisher-Price, jota kaikki saivat kokeilla.

Illan edetessä nähtiin miten yksi jos toinenkun vaihvihkaa pisti palikoita sisään laatikkoon. Kliimaksiksi muodostui kuitenkin ehkä se hetki, kun eräskin mieshenkilö runttasi kaikki palikat samasta aukosta sisään. Jäin odottamaan, josko oltaisiin saatu vielä jonkinlainen nopeuskisa pystyyn, mutta se jäi mitä ilmeisimmin seuraavaan kertaan.

Laatikossa oli tietenkin mukana myös se yksi palikka, joka ei mahtunut mistään kolosta. Jallupullo olikin tarkoitettu lähinnä lohduttamaan, mikäli tehtävä osoittautuu liian vaativaksi.

Miehen kanssa ostoksilla

Tässä uusi esimerkki sarjaamme: "näinkin voi käydä". Lauantaina kaupungilla poiketaan kenkäkauppaan, mihin mies kävelee edellä. Mies osoittaa hopeanvärisiä, tappavan korkeita sandaaleja ja toteaa "ota noi". Itse yritän kovasti panna hanttiin (?!) toteamalla, että ne eivät todellakaan ole mitkään kävelykengät. Siihen mies taas vuorostaan hyvinkin rationaaliseen tapaan, että sitten mennään taksilla.

Onneksi ymmärsin lopettaa negatiiviset kommenttini ajoissa. Tarinan opetus onkin, että jos mies joskus menee vapaaehtoisesti edellä johonkin kenkäkauppaan, vaikkei kumpikaan tai edes kukaan kavereista olisi etsimässä kenkiä, niin kannattaa toki seurata perässä!

Allergialääkkeet testissä

Allergiat vaivaavat taas täydellä teholla. Olen yrittänyt löytää sopivaa antihistamiinia, joka ei väsyttäisi. Sellaista ei vain tunnu löytyvän ilman sivuoireita.

Zyrtecistä totesin jo aikojen alussa, että se uuvuttaa. Kestine vastaavasti oli täysin tehoton. Parina viime vuonna olen napsinut Duactia, mutta sillä on taas vastaavasti ollut jos jonkinlaisia muita sivuvaikutuksia. Se hyvä puoli kuitenkin, että se ei ainakaan ole väsyttänyt.

Nyt kokeilin toiveikkaana Aeriusta. Pieni sininen pilleri näytti vaatimattomuudessaan kovin tehottomalta. Ulkonäkö kuitenkin petti ja allergiaoireet hävisivät. Bonuksena tuli taas vuorostaan hervoton väsymys.

Pakko siis palata takaisin Duactiin. Ainakin siinä on efedriiniä niin pysyy edes osan päivästä pirteänä. Lisäksi kun nappailee tasaiseen tahtiin ibuprofeiinia (kun tuo takareisi meni sitten tulehtumaan) niin alkaakin taas elimistössä olla lääkeainepitoisuudet kohdallaan.

Takareittä kiristää

Eilen sporttikoulussa oli vuorossa aitajuoksua. Värväsin paikalle vanhan aitajuoksijagurun niiltä ajoilta kun itsekin vielä kisasin. Rva oli heti intona mukana opettamassa meille aitajuoksun saloja. Omasta mielestänihän mä olin todella ovela, koska toisen ohjaajan myötä pääsin itsekin treenaamaan.

Näin jälkikäteen en ole täysin varma oliko se loppupeleissä kuitenkaan niin fiksu ajatus. Takareisi on tänään yhtä kireä kuin viulun kieli ja polvi on turvonnut niin, ettei se juuri kestä taivuttamista. Kipua ei kyllä tuntunut siinä vaiheessa, kun ryysin täysillä sitä alumiiniaitaa päin, mutta jälkikäteen tuntui sitten sitäkin enemmän. Kolleegani sanoja lainatakseni: "Aitajuoksu on vaarallista". (Tosin mä en edelleenkään lentänyt turvalleni ja sotkeutunut aitoihin, vaan jatkoin matkaa kolautuksen jälkeen.)

Muutenkin sporttikoulussa oli pieni kato käynyt. Eräskin nainen kertoi joutuneensa kortisonipiikille edellisten treenien jälkeen ja joutui näin ollen jättämään sporttikoulun kesken. Onnistuin siis pilaamaan ainakin yhden veteraaniurheilijan uran. Nainen väitti kuitenkin kyseessä olevan vanha vamma ja se tietysti lohdutti hieman. Lisäksi treenien lopussa yksi pikkupoika kävi ilmoittamassa että "äiti käski sanoa ettei se ehtinyt tänään". Ja mun olisi ilmeisesti pitänyt tietää kuka pojan äiti on...

Kallio kunniaan

Totesin perjantain pienimuotoisen Kallion kierroksen jälkeen, että kotikulmien kuppiloita pitäisi suosia useammin. Hinnat kun ovat sen verran edulliset, että Pitkän sillan sillä puolella dokaaminenkin on suorastaan säästöä. Siiderikin kustansi kokonaiset 2,70€.

Uusi (vanha) suosikki pizzeriakin löydettiin. Loistavat pizzat, täytteitä riittävästi ja hintakin kohdallaan. Kukaan ei tosin muista paikan nimeä, mutta se on se pizzeria Brahen kentän toisella puolella. Just se!

Pojat eksytettiin matkalla myös Fairytaleen, tosin "Jonnan" käännös ovelta oli lähestulkoon valoakin nopeampi. Kyseinen baari jäi siltä illalta käymättä, mutta onneksi sinne pääsee myöhemminkin. Terassiakin löytyy ja ainakin iltapäivän tunteina siihen paistaa ihan kivasti aurinko. Ehkä ensi kerralla laitetaan etulinjaan pitkät pojat pinkeissä paidoissaan.

Muita kokeilemisen arvoisia paikkoja ovat vanha kunnon Rode, Lepakkomies sekä entinen Stella Star, jonka nykyinen nimi Bar21 piti kysyä ovimieheltä. 21:n kellarissa oli ihan kelpo karaokesetit pystyssä ja kaikki halukkaat pääsivät laulamaan. Muutama olisi ehkä voinut jättää laulamatta. Pitkätukkaisen hevimiehen "taka-taka-taka-taka-taka-takatalvi" oli kieltämättä rankka esitys.

Tappion karvasta kalkkia

Olo tuskin on ihan yhtä pettynyt kuin Juha Miedolla aikoinaan 50km kisan jälkeen hänen hävittyään sadasosalla olympiakullan Ruotsalaiselle, mutta kyllä se 4. sija harmittaa näissäkin ympyröissä.

Turnaus aloitettiin mallikkaasti lauantaina kukistamalla lohkoykkönen ja paikka mitalipeleissä varmistui saman tien. Ensimmäisen päivän pari muuta matsia menikin sitten ihan siinä sivussa kun ei mailaa tarvinnut turhaa puristaa. Koko päivän saldo 2 voittoa ja yksi tasuri.

Kakkospäivän aamusta ei sitten sitä parasta terää enää löytynytkään ja tipuimme tappiolla 1-2 pronssiotteluun. Siitä pelistä ei jäänyt jälkipolville juuri kerrottavaa, tappio tuli 1-3. Onneksi se oma maalitili aukesi edes tuossa vaiheessa, ettei tarvinnut täysin statistina kentällä kirmailla.

Sunnuntai-iltapäivällä viikolopun saldo olikin sitten helposti todettavissa mustelmien ja naarmujen määrästä. Kertaakaan en lentänyt yli laidan, mutta pari kertaa heitin voltin vastustaja veskarin niskaan vastapuolen pakin avustamana. Eläköön kontaktilajit!

Pidän itseäni voittaja, jos kävelen huomenna normaalisti. Sen verran kyyti oli kovaa, että jalat huutaa hoosiannaa varmasti ainakin keskiviikkoon sakka.

Kevätsiivous

Kaikki allekirjoittanutta yhtään tuntevat tietävät, ettei siivoaminen kuulu harrastuksiini. Tavaroiden järkkäily sujuu ihan helposti, pyykkivuoret eivät kasva ja tiskit menevät koneeseen kivuttomasti mutta se imurin käteen ottaminen on joka kerta ylivoimaisten ponnistelujen takana.

Näin kevään kunniaksi päätin helpottaa tuskaani ja palkkasin ulkopuolista apua hoitamaan kevätsiivouksen. Olin pääsiäisestä asti aivan innoissani ajatuksesta että torstaina se siivooja sitten tulee. Eilin olikin sitten hieno fiilis tulla töistä kotiin kun joka paikka kiilsi. Ikkunatkin oli pesty, joten uloskin näki taas ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen. Oli myös jännittävä huomata siivojan tekemät uudet sisustusratkaisut...

Aion ehdottomasti käyttää kyseisen firman palveluja uudelleen ja suosittelen siivojan käyttöä muutenkin kaikille. Täytyy sanoa, että palvelusta maksettava korvaus oli halpa hinta siitä miten paljon v***tuksen määrässä säästi kun ei tarvinnut ottaa rättiä itse käteen. Ja tosiaan sen 60% saa vähentää verotuksessa. Nyt on siis siistiä - saa tulla kylään!

Veteraaniurheilija

Nyt se sitten virallisesti tapahtuu - allekirjoittanut siirtyy veteraaniurheilijoiden kastiin. Viikonloppuna pelataan naisten salibandyn veteraanisarjan SM-lopputurnaus ja allekirjoittanut aikoo olla vahvasti kaukalon meiningeissä mukana. Osallistumisoikeus näihin karkeloihin ei tosin tarkoita sitä, että olisin saavuttanut sen 35-vuoden ratkaisevan rajapyykin. Salibandy on onneksi sen verran nuori laji, että ikänaisiksikin päästään (joudutaan) jo kolmekymppisinä.

Tikkurilan Tiikereitä voi tulla siis kannustamaan viikonloppuna Myllypuron Arena Centeriin. Lauantain pelit pelataan klo 14.30, 18.15 ja 19.45. Mitalipelit pelataan sunnuntaina, mutta niihinhän on ensin kuitenkin päästävä.

Sporttikoulu käyntiin

Eilen oli sporttikoulun ns. "introkerta" Espoon Otahallissa. Ryhmä oli monipuolinen sekoitus erilaisia urheilutaustoja omaavia persoonia. Esimerkiksi joukon "seniori" oli lopettanut yleisurheilun 30 vuotta sitten ja "juniori" harrasti mm. akrobatiaa. Yhteistä kaikille oli kuitenkin halu tehdä ja oppia uusia juttuja. Saattaa olla, että ohjaaja on vielä helisemässä kysymysten kanssa ennen kuin tämän kertainen sporttikoulu on ohi.

Illan ohjelmassa oli myös koordinaatioita ja telineistä lähtöjä. Ei ehkä ihan voi sanoa, että "lähtivät kuin hauet rannasta" mutta melkein. Erityinen kunniamaininta tulee kuitenkin hyvistä koordinaatioharjoitteista. Siinä huomasi selkeästi, että kaikki osallistujat olivat liikunnallisia ja tekeminen oli veressä. Tästä on hyvä jatkaa!

Nyt kun vielä ohjaaja saisi organisoitua lajit oikeille päiville niin hyvä tulee. Ehdin jo luvata aitoja ensi viikolle ja seivästä seuraavalle, mutta näyttää siltä että parin viikon päähän tulikin sitten tehtyä tuplabuukkaus. Eiköhän tästä jotenkin taas selvitä. Niitä kävelytreenejä ei kuitenkaan tule. Sitä voi jokainen treenata ihan itekseen vaikka sitten siellä Vappumarssilla.

Huh huh

Pääsiäinen tuli ja meni ja onneksi selvittiin taas tästäkin hengissä. Mäkeen päästiin ja olympialaisetkin pidettiin. Mitään suurempia loukkaantumisia ei sattunut, muutamat mustelmat kuuluvat aina asiaan.

Oli vesiliukoista, meikki ja puuteri sekä neliskulmainen eyeliner ja pähkinäteetä. Powerball oli hitti ja kukkokin kävi saunassa. Aamupuurot keräsivät kehuja vielä sunnuntaiaamunakin. Keksi uusi sanonta -kilpailu voitettiin seuraavalla repliikillä: parempi yksi S mökissä kuin kaksi hangessa...

Kuviakin tuli otettua ja samalla todettua, että se vika todellakin oli kameran käyttäjässä. Edellisenkin reissun kuvasaldo oli vielä tallessa.

Cybershot

Ostin uuden kameran, jolla tuli otettua reissussa upeita kuvia. Olisin mieluusti laittanut ne tänne muidenkin ihailtavaksi, ellen olisi onnistunyt tyhjentämään muistikorttia siirtäessäni kuvia tietokoneelle. Siinä meni parin päivän kuvasaldo Alpeilta kuin tuhka tuuleen.

Ensimmäiset kokemukseni Sonyn Cybershotista jäivät siis hieman ristiriitaisiksi. En ole vielä päättänyt oliko vika kamerassa vai käyttäjässä. (Todennäköisesti jälkimmäisessä, mutta en mielelläni myönnä virheitäni) Kamera on joka tapauksessa pieni ja näppärä, joten ehkä jo muutaman harjoittelukerran jälkeen saan niitä kuviakin koneelle.

Maanantai

Tänään on pitkästä aikaa aivan perusmaanantai. Väsyttää eikä työnteko kiinnosta. Paluulento Sveitsistä oli myöhässä ja siihen päälle parinsadan hengen taksijono. Aamulla ei löytynyt bussikorttia eikä kulkukorttia. Onneksi avaimet oli kuitenkin tallessa. Yksi hyvä puolikin tästä päivästä löytyy - maanantai on vain kerran viikossa. Ehkä huomenna ei enää väsytä näin paljon.

Mitä Sveitsin keikkaan tulee niin reissu oli varsin mainio. Paljon laskemista ja aurinkoa. Jalat on hyvässä jumissa vieläkin ja muuna saldona pari reippaan kokoista mustelmaa. Ja keskiviikkona sitten Rukalle. Jee jee!