Mitä tuli tehtyä 2012

Viimeisiä päiviä viedään tästä vuodesta ja yllättävän vaikeaa on muistaa, mitä kaikkea tuli tehtyä vuonna 2012. Avuksi on otettava naamakirjan päivitykset, valokuvat ja satunnaiset kalenterimerkinnät. Harmillista, että kännykkä muistaa vain menneen kuukauden menot.

Alkuvuonna tuli tehtyä tuttu ja turvallinen (?) keikka Tahkolle. Meininki oli vauhdikasta, mutta tällä kertaa (muistaakseni) ei tullut sairaalakeikkaa kenellekään. Paluumatkan kossuepisodista pidettiin kiinni tänäkin vuonna.

Alkuvuoteen mahtui paljon sporttia ja paljon juhlia. Urheilun iloa haettiin vähän väliä Vierumäeltä ja juhlia vietettiin useammassakin pääkaupunkimme hotellissa. Salibandyn osalta oli poikkeuksellisen huono vuosi- vain yksi vetskujen SM-kulta.

Olin ollut ilmeisen kiltti viime vuonna, koska pääsin pääsiäisenä lunastamaan "one week all inclusive" matkani Nykiin. Not bad at all! Sieltä matka jatkui Atlantan kautta roadtripille Floridan Destiniin. Holiday Inn meni siellä boikottiin, muuten loistoreissu.

Kevään juhlahumu jatkui Eyes Wide Shut teemabileillä Groteskissa. Kaikki olivat asuihin ja hovikuvaaja teki upeaa jälkeä. Teatterissa ei tykätty naamareista, joten yritimme harhautusta. Ei onnistunut.

Kesää kohti mentäessä biitsi tuli vahvemmin ohjelmaan, vaikka ulos ei uskaltanut ennen kuin kesäkuu oli jo pitkällä. Juhannus meni Pärnussa. Keli ei nyt aivan ollut huippuluokkaa, mutta seura sitäkin upeampaa. Come back biitsin pro tourille jäi valitettavan lyhyeksi - olkapään jänne joutui remonttiin heti ekassa turnauksessa. Samalla sportit meni jäihin pariksi kuukaudeksi ja kesälomakin tuli siirrettyä talveen.

Synttäreitä juhlittiin tänäkin vuonna. Tällä kertaa ohjelmassa oli tenniksen neluriturnaus ja siihen päälle kunnon jamit Teatterissa. Vasuritennis ei nyt ihan ollut huippuluokkaa, mutta onneksi pelipari hoiti homman kotiin.

Golfia pääsi pelaamaan elokuun lopulla. Händäri laski muutaman pykälän, mutta mitään sankaritekoja ei nurmella tehty. Sen sijaan suunnistus Granin metsissä voidaan laittaa näihin tekoihin, samoin ne yhdet ylämäkitreenit. Yleisurheilukentällä tuli valmennettua säbätyttöjä ja niistäkin aitatreeneistä saldona helvetin pitkäikäinen piriformisvaiva ja taas treenit jäihin. Pitäisikö tästä ottaa opiksi?

Syksyn kohokohta oli ehdottomasti Lontoo ja matkaseura. Tuli turreiltua sopivasti ja shoppailtua ehkä vähän liikaa. Reissun hittejä sushi ja Maroush. Primark oli jälleen kuningas.

Siskon synttärietä juhlittiin lokakuussa James Bond - teemalla. Oli smokkeja ja pitkiä iltapukuja. Meno oli melkoista ja day afterin mässäys johti karkinsyönnin lopettamiseen.

Hetkeni julkkiksena tuli siskon kera marrraskuun Kauneus ja Terveys -lehden myötä. Kaikkien mielestä tuo terveys-osa kuulosti vitsiltä. Miksiköhän? Kun pohdimme kuvien onnistumista kuvaussetin jälkeen niin kuvaaja totesi: älkää huoliko, näille tehdään vielä tosi paljon...

Mitä jäi tekemättä tänäkin vuonna

Koska kohta alkaa olla tämäkin vuosi lopuillaan, niin nyt on hyvä hetki vetää vuosi pakettiin. Ajattelin aloittaa teemalla "Mitä jäi tekemättä tänäkin vuonna".

Talvihan oli tänä vuonna mitä mainion. Lunta tuli reippaasti myös etelässä, joten kannatti varmasti olla hiihtämättä kertaakaan. Laskuhommat ei myöskään maistuneet koko vuonna, joten upouusi lauta sai lojua varastossa ihan rauhassa koko vuoden. Tuleehan noita ja ehtiihän sitä myöhemminkin. Ja sitä paitsi välillä oli pakkastakin ihan liikaa. Lumien lähdettyä piti aloittaa lenkkeily, mutta ei vaan pystynyt. Kestävyysurheilu ei vaan ole koskaan ollut 'my cup of tea'.

Kesäkuussa oli Haku päällä -festarit kotiseudulla Kurikassa. Ei menty tänäkään vuonna. Kesän aikana oli monta muutakin 'mukavaa yleisötapahtumaa', mutta niinhän niitä on joka vuosi. Katotaan uudelleen vaikka sitten vuonna 2015.

Piti pelata enemmän golfia ja biitsiä. Maastopyörääkin piti ulkoiluttaa reippaasti. No siihen nyt sentään oli oikea syy, miksi niin ei tapahtunut. Olkapään jänteeseen tuli repeämä ja se tavallaan esti urheilemisen myös muilta osin. Samasta syystä oli tatti otsassa pidemmänkin aikaa.

Päivä päivältä ikääntyvää ihoa piti myös hoitaa paremmin. Meikkiä ei ole putsattu neoamiseptilla enää vuosiin, mutta näyttää tuo vesipesu olevan edelleen puhdistusmenetelmien kärkisijoilla. Selluliittivoiteet jäivät yhä kaupan hyllyille ja kuorintavoiteet kuivuivat kaappiin.

Itsensä sivistäminen jäi myös aika ohueksi. Piti jatkaa venäjänkielen opiskeluja, mutta en vain jaksanut. Kulttuuririentojen osalta sarake näyttää myös puhdasta nollaa - ei oopperaa eikä teatteria. Tänäkään vuonna en käynyt kirjastossa (joka siis sijaitsee naapurissa) kertaakaan. Onneksi sentään tajusin ostaa kirjoja ja jopa lukeakin ne.

Kodinhengetärtä minusta ei taaskaan tullut. En imuroinut, pessyt ikkunoita enkä leiponut. En myöskään neulonut tai ommellut mitään (paitsi irronneen napin). En laittanut joulukoristeita enkä istuttanut kukkia. Tänäkään vuonna tuoreet yrtit eivät tulleet 'omasta takaa'.

Rahaa piti mös laittaa säästöön. No en laittanut vaan ostin uuden auton. Ostin paljon muutakin, mutta tein vielä ehkä enemmän. Seuraava kirjoitus lähteekin sitten aiheesta: "Mitä tuli tehtyä 2012".

PS. En lähetä joulukortteja tänäkään vuonna.

Rahan käytöstä

Olen aina ollut mielestäni hyvä käyttämään rahaa oli sitä sitten ollut tai ei. Mielestäni määrite "olla hyvä käyttämään rahaa" ei suinkaan tarkoita sitä, että rahaa osaa tuhlata mielin määrin sinne ja tänne. Mielestäni määrite kuvaa, että osaa käyttää rahaa viisaasti niissä rajoissa, mitkä oma taloudellinen tilanne on kullakin hetkellä asettanut.

Silmiini osuu usein erilaisia artikkeileita, missä käsitellään ihmisten rahan käyttöä ja/tai henkilökohtaista taloustilannetta. Yleensä nimen omaan naisille suunnattujaa oppaita löytyy pilvin pimein, missä neuvotaan, miten talouden saa kuntoon. Tai mitkä ovat "ne vaaran merkit" tällä kertaa. Jotenkin ei vaan mene jakeluun, mikä siinä voi olla niin vaikeaa. Ei pitäisi olla kovin hankalaa tajuta, ettei voi kuluttaa enempää kuin ansaitsee. Tai jos ottaa velkaa niin velka pitää myös maksaa. (tosin eipä näytä kaikki valtiotkaan ymmärtävän tätä kohtaa...)

On varmasti vaikeaa tajuta rahan arvoa, jos sitä ei ole kotona opetettu tai sitä ei ole oman työstä saadun ansainnan kautta ymmärretty. Voisin kuvitella, että tämäntyyppisille ihmisille tulee mieleen luoton maksaminen luotolla. Tai uuden luottokortin hankkiminen, kun toinen on käytetty tappiin asti. Miten olisi tuo vanha kunnon käteinen? Kun ei ole muovirahaa käytössä niin on vähän vaikeampi tuhlata jotain, mitä ei ole.

Jopa kuluttajaviraston sivuilta löytyy oma rahankäytön opas. Ensimmäinen kappale käsittelee aihetta: Näin saat rahat riittämään. Ja ensimmäinen lause onkin sitten: Haluaisitko olla rikas?

Kaupanteossa

Tähän mennessä autokauppias on luvannut extrana:
Talvirenkaat
Uuden tuulilasin
Ensimmäisen vuoden huollon
Tankin täyteen bensaa
Mitä mä seuraavaksi pyytäisin?

Autokaupoilla osa 2 - Giulietta

Huihai myyjästä ei kuulunut viikkoon. Tarjouskin oli mennyt jo umpeen, kun flegmaattinen autoalan osaaja soitteli. Kun kerroin asioista, jotka eivät mallissa miellyttäneet niin vastaus oli "no, mä nyt kumminkin tein sulle tarjouksen..." Ei puhettakaan, että olisi ehdottanut toista vaihtoehtoa.

Nyt on sitten Alfa Romeon Giulietta testattu pariin otteeseen. Plussapuolia löytyy runsaasti verrattuna vanhaan autoon: automaattivaihteet, automaatti-ilmastointi, peruutustutka, 4-ovea, vakionopeudensäädin... Bonusta myös siitä, että vanhasta autosta tarjottiin pari tuhatta euroa enemmän vaihdossa. Lähinnä kai kysymys on tässä vaiheessa hinnasta ja siitä, onko myyjä oikeasti myyjä vai odottaako valmista. Mitään ostopakkoahan mulla ei ole.

Autokaupoilla osa 1

Näin syksyn ja ruuhkien alkaessa automaattivaihteisen auton kaipuu alkoi kasvaa suureksi. Vaihteiden rynkyttäminen Länsiväylän aamuryysiksessä ei mitenkään auta nostamaan mielialaa. Tuumasta toimeen siis.

Nykyiseen autooni suht tyytyväisenä menin ensin käymään Suomenojan Automaalla. Ensin kun olin puhelimessa kehunut nykyisen Huihaini moitteettomaksi, oli suuri ilo huomata liikkeen pihassa, että joku kiva autokuski oli sitten ajanut meikäläisen auton etupuskuriin halkeaman?!? WTF?!?! Siitä olikin sitten mukava jatkaa keskusteluja automyyjän kanssa. Koeajoon lähti kuitenkihn Huyndai Veloster.

Veloster mielytti ulkoisesti, mutta tehot jäivät vähän köykäisiksi. En myöskään pitänyt automaattivaihteiston "kotelosta". Ihan typerää joutua venkslaamaan sivulle ja alas, jos haluaa pakkia päälle. Suoraviivainen sen pitää olla. Lisäksi takapenkin yksi ovi apukuskin puolella oli hieman hassu. Tuskin sinne tulee koskaan kierrettyä kassia kantamaan. Plussaa isoista peileistä ja reilun kokoisesta takaluukusta.

Autokauppias oli ystävällisesti tehnyt tarjouksen valmiiksi, kun kävin palauttamassa Velosterin. Omani korjauksen arvioiksi oli laitettu tonni, mikä luonnollisesti on yläkanttiin. Olisin ollut valmis keskustelemaan asiasta myyjän kanssa, mutta hän ei koskaan soittanut takaisin. Ilmeisesti autokaupalla menee niin hyvin, että tämän vuoden myyntibudjetti on täynnä jo ennen elokuun puoltaväliä. Siltä myyjältä en kyllä osta mitään.

Jatkoa seuraa - osa 2: Alfa Romeo Giulietta

Nykypäivän tuulipuvut

Ennen vanhaan pariskunnilla on samanlaiset tuulipuvut lähtiessään kylille. Nykyään näitä tuulipukuja näkyy enää harvemmin, mutta "mätsäävyyttä" ei näemmä ole unohdettu.
Tässä hieno esimerkki Helsingin katukuvasta, missä turkoosi oli selvästi päivän väri. Pyydän kiinnittämään myös huomioita siihen, että jopa naisen paidan kuvio on selvästi soinnutettu miehen housuihin sopivaksi. Ottakaa mallia! (tai älkää sittenkään...)

Taas kerran 25 v

Perjantaina oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Tällä kertaa BDAY-kekkerit pistettiin käyntiin tenniksen nelinpeliturnauksella, jonka jälkeen iltaa jatkettiin normaalin kaavan mukaan.

Turnaus oli lähestulkoon jättimenestys. Pari pientä miinusta omasta rampaisesta esiintymisestä sekä siitä, että sade yllätti finalistit massakentällä. Pelaajat kuitenkin esiintyivät hyvin edukseen ja pelikin oli varsin vauhdikasta.

Allekirjoittaneen taktiikka: "osu vastustajaa täysillä", onnistui pariin otteeseen. Ilmeisesti tehot olivat kuitenkin varsin maltilliset, koska jälkiä ei jäänyt. Samaa ei voida sanoa "surffipullukan" osumasta, josta tuli ihan mustelma osuman uhrille. Itse voin kiitellä tuuria, että se rintalastaan osunut pallo oli "vain" kakkossyöttö...

Taiviksen kabinetti lähes pursuili liitoksistaan, koska porukkaa oli sen verran reippaasti. Ruoka (eli makkarat ja salaatti) tekivät kauppansa ja jengi viihtyi. Innokkaimmat lähtivät vielä kokeilemaan paljasjalkatennistä juhlatamineissa. Mikäs sen mukavampaa kuin ottaa uusi hiki ennen baariin lähtöä.

Jatkot olivat luonnollisesti Teatterissa. Jatkoille lähtevien pääluvun osalta tehtiin ehdoton ennätys. Meno jatkui vauhdikkaana ja isolla vaihteella loppuun saakka. Illan kruunasi ehdottomasti pilkun pintaan esiintyneet cross-dresserit, jonka jälkeen poke taisikin jo hienovaraisesti vinkata poistumisesta.

Loppuillan viihde oli enemmän poliisisarjaan kuuluvaa meininkiä. Nyt tuli ihan lähietäisyydeltä todistettua, ettei välttämättä kaikki turkkilaiset ja kurdit pidä toisistaan. Onneksi kebab oli kuitenkin hyvää. Tästä onkin hyvä jatkaa kohti seuraavia juhlia.

PS. Parhaan pukeutujan tittelin vei Tennis-Norppa. Palkintojenjako on vielä tulossa.

Kylillä lounaalla

Suuntasimme kylille lounaalle. Mopo lähti kevyesti keulimaan heti terassin kulmalta ja se olikin sitten pelkkää takapyörällä ajamista siitä asti.

I was definately missing a blue arm candy - do I need to say more?

11 asiaa

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Eli vastaan Norpan haasteeseen nyt kun (taas kerran) otin itseäni niskasta kiinni näiden blogipostausten osalta. _______________________________________________________________________ 1. Mikä luonteenpiirteesi on sinussa vahvimpana arjessa? Jos vastaan "voimakastahtoisuus" niin se tuskin yllättää ketään? _______________________________________________________________________ 2. Mikä viisu tai runo (tai loru tai poru) kuva sinua parhaiten? Biiseistä tulee ensimmäisenä mieleen Egotripin Se on tosi jees. Sopii myös kovin moneen muuhun ystävääni. "Se on tosi jees jos sä haluut olla vapaa ja mennä sekaisin sä voit tehdä mitä huvittaa ja mitä ikinä vaan haluutkin Mutta koskaan sä et saa antaa minkään masentaa sillä kun maailma on paha ja se vituttaa sä saat pilvet pakenemaan ja se on tosi jees se on tosi jees se on tosi jees se on tosi jees Se on ihan jees ei sun päässä oo vikaa jos et haluu olla samaa kuin muut sä voit olla paljon parempi niitä vaikkei kukaan muu sitä tajuu Mutta koskaan sä et saa ... unohtaa että kun maailma on paha ja masentaa sä saat pilvet pakenemaan ja se on tosi jees " ________________________________________________________________________ 3. Mikä on paheesi? Määräily ja juustonaksut. Alkoholi on hyve. ________________________________________________________________________ 4. Mistä tahtoisit jäädä ihmisten mieleen? Hyvistä juhlista?!? ________________________________________________________________________ 5. Montako kertaa koko elämäsi aikana olet muuttanut? Aika monta! Lasketaanko vaihto-oppilasajat ulkomailla (3 kertaa) myös mukaan? Viimeisen viiden vuoden aikana tuli muutettu kolmesti: Sörnäisistä Krunaan ja sieltä eteenpäin Graniin. ________________________________________________________________________ 6. Millainen olet kun suutut? ”I don’t have a short temper. I just have a quick reaction to bullshit.” Äärimmäisen kiukkuinen, verbaalisesti julma & aggressiivinen (en kuitenkaan fyysisesti). ________________________________________________________________________ 7. Milloin olet viimeksi suuttunut? Isostiko? Onneksi en muista! Varmasti tässä kevään aikana on tullut ”puhdistettua ilmaa”. ________________________________________________________________________ 8. Mieluisin tapasi viettää aikaa? Sporttailen sekä kavereiden kanssa. Mieluiten combo. ________________________________________________________________________ 9. Milloin viimeksi olet koskettanut (elävää)puuta (ett niinku huonekaluja tms. ei lasketa! ;) kädelläsi, halannut sellaista ja painanut posken vasten kaarnaa? Halailua en voi ruksittaa, mutta puuhun taisin nojailla viime viikolla Tanskassa, kun tein alkulämppää ennen beach volley peliä. ________________________________________________________________________ 10. Mikä olisi mielestäsi ihanin/mieluisin lahja, mikä voisit saada läheiseltäsi? Muuttopäätös takaisin eteläiseen Helsinkiin. ________________________________________________________________________ 11. Mitä tahtoisit/voisit kysyä minulta? Lähetkö viettämään kirpparipäivää vielä tänä kesänä? ________________________________________________________________________ Ja haaste lähtee uudemman kerran Prepelle, koska en ole huomannut hänen ottaneen vielä Norpan vinkistä vaaria. Lisäksi ainakin Nora ja Saara L voisivat omissa foorumeissaan vastailla tähän. Tempun vastaukset haluaisin myös lukea, mutta odotusarvo asian realisoitumisen suhteen ei ole kovin korkea. ________________________________________________________________________ JK. Mulla on suuria vaikeuksia saada kappaleita erotettua toisistaan tässä (mulle) uudessa versiossa. Otan mieluusti vinkkejä vastaan!

Kesää kohti

Blogin toimintaympäristökin on näköjään ehtinyt muuttua reippaasti sitten viime päivityksen. Sehän tarkoittaa vain sitä, että jatkossa pitää olla ahkerampi. Kesää kohti mentäessä toukokuu oli enemmän kuin vähän kiireinen. Oli Tallinnan keikka ja Prahaa samaan syssyyn. Kesäkuun alussa ehdittiin vuorostaan Tanskaan. Kokonaisuuten työtä ja viihdettä hyvässä suhteessa. Nyt kun katselee ulos, alkaa ensimmäistä kertaa olla tunne, että enää ei ehkä mennäkään kesää kohti. Nyt on kesä. Katsotaan, mitä se tuo tullessaan.

Tennareita testissä

Vuosien varrella hyväksi koetut Addun Stabil -sisäpelikengät saivat nyt haastaan. Vielä ei ole tennaria testattu tositoimissa, mutta ensituntuma oli aika jees. Kevät toi pientä uudistusta myös lenkkaripuolella. Merkki sielläkin (yllättäen) Adidas. Väristä ei pitäisi nyt ainakaan jäädä kiinni lenkille lähtö.

Inferno

Tein eilen jälleen ruokaa omin pikku kätösin omassa pikku uunissa eli toisin sanoen lykkäsin uuniin pakastepizzan ihan itse. Yllätys oli infernaalinen, kun maistoin tuota ”Inferno” Pizzaa. TZIIISUS! Pizza oli oikeasti tulinen. Major hot. Tulisempaa kuin mikään taikkulandiassa syömäni ruoka. Tuntui, että kieli turposi kolminkertaiseksi ja huulia poltti niin, että joutui turvautumaan jääpaloihin. Maitoa meni litra. Ruokailuelämys oli kaikkea muuta kuin miellyttävä.

Suosittelen todella tulisen ruuan ystäville. Painotus sanoilla todella tulisen ystäville.

Viikonloppuna isojen ja pienten tyttöjen plinsessajuhlia

Lauantaiaamuna oli nokka kohti Porvoota ja pienen sankarittaren plinsessajuhlia. Matkalta Huihain kyytiin yksi lopen uupunut ja juhlavaihdetta silmään.
Tarjoilu oli varsin mainiota – kuskille kahvia ja lopen uupuneelle punkkua. Kakkua oli kolmea sorttia ja itämaiset kääryleet oli kasattu omin pikku kätösin. Nam! Sankaritar oli juhlatamineissa, vaikkakin plinsessakluunu taisi olla enemmänkin äidin päässä.

Isojen tyttöjen plinsessajuhlat lähtivät käyntiin Kämpistä möttösen kera. Seuraava etappi olikin Tornin sviitti, jossa oli paikalla useampi kuin yksi Marilyn. Skumppa oli jälleen hirrrrrrveen hyvää. Wolfordien saumat oli suorassa vielä siinä vaiheessa, kun räpsittiin erinnäisiä ryhmäkuvia. Videot ovat täysin x-rated. Ahjoon liukasteltiin pikkukengissä, koska kenkien vaihtaminen olisi ollut liian työlästä. Yksi sun toinen alkoi hieman nuokkua illan edetessä, mutta pari tuhkimoa ymmärsi poistua paikalta ennen kuin taika hävisi kokonaan. Mikonkadulla ihan vaan pieni keijukaismainen selkäkosketus kadun pintaan, mutta siitäkin selvittiin ylös ihan omin avuin. Illan kebab oli ehkä parasta ikinä.

Tahgo go go go

Viime viikonloppu vierähti tuttuun tyyliin Tahkolla. Tunnelma bussissa oli tiivis kuten aina. Yhteislaulut vedettiin korkealta ja kovaa. Eihän se kaunista ollut tälläkään kertaa, mutta ei se fiilistä lannistanut. Saku Sammakko ja Aikuinen Nainen puuttuivat lauluvihosta, mutta sekään ei ollut ongelma. Perillä pienet lippusulkeiset ja Piazza haltuun.

Lauantaina ei taaskaan tarvinnut mennä mäkeen. Eräskin hinasi jälleen kerran koko laskuvarustuksen mukanaan turhan takia - ehkä jo ensi vuonna nekin kamat tajutaan jättää kotiin. Mökkiin oli tilattu brunssikokki, joka loihti setit Baileysien seuraksi. Siihen vielä kierros Sielujen sympatiaa ja päiväohjelma oli purkissa.

Iltaa kohti saksalainen teema alkoi muodostua. Mukaan oli eksynyt vähän hard corea, vähän tirolilaista ja vähän nahkapöksymeininkiä. Mukava combo kaikin puolin. Rammstein ei kuitenkaan ollut ykkösvaihtoehto musapuolella, vaan Frontside Ollie oli se mikä jyräsi.

Piazzalla otettiin haltuun tutut kulmat aika nopsaan. Chisun keikka hieman haittasi meidän omaa showta, mutta onneksi sekään ei kestänyt koko iltaa. Halko löysi siskon ja he olivat erottamattomat koko illan. Yleisöä riitti varmasti meidän "keikalla" yhtä paljon kuin Chisulla konsanaan. Edustus oli vahva, vaikkakaan kukaan ei jäänyt odottelemaan pilkkua.

Sunnuntaina kamat kassiin ja bussiin. Tunnelma oli lähes rentoutttava paluumatkalla. Ääni jäi Piazzalle, joten se rajoitti jälleen hieman äänijänteiden käyttöä paluussa.

Ba nyr?

Perjantaina oli piiiitkästä aikaa after worksien aika. Rytmiryhmän kokoontuminen sovittiin Lungiin. Pöydät olivat pääosin varattuina ruokailijoille, mutta yllättäen viehattävät olemuksemme saivat sohvaryhmän tyhjenemään. Meno oli aika äänekästä, mutta onneksi huomasimme ajoissa, että katon kaareva muoto vie kaikki äänet aina vessoihin saakka. Yritimme pitää pienempää suuta.

Muutaman kuoharin (lue: pullon) ja kiivaan vaalikeskustelun jälkeen päätimme siirtyä seuraavaan paikkaan. Kohteena tuttu ja turvallinen Groteski. Pienen gallupin perusteella parhaaksi aloituslainiksille raati valitsi: "Mä oon raskaana ja se on sun" -repliikin. Sillä kuulemma irtoaa välitön huomio.

Erottaja Bar oli pettymys. Jengi oli nihkeetä ja tunnelma oli kolkko. Saku Sammakko esitys ei saanut edes aplodeja. Tulimme siihen tulokseen, että porukka oli vaan niin kateellisia ja nostimme kytkintä. Yökyöpelin tunnelma oli tiivis, mutta mikrofonia ei enää tarvinnut lähteä kärkkymään. Lauluhimot oli jo tyydytetty siltä illalta.

Parikymmentä minuuttia tiivistä tunnelmointia kuoron puolella ja ilta oli paketissa. Päälle törkeä kiilaus Kallen edessä olevassa taksijonossa ja tuhkimot olivat lasikenkineen ennen puolta yötä himassa.

Jossain vaiheessa oli tullut tekstiviesti eräältäkin yön kulkijalta. Ba nyr? -viestiä ryhdyttiin tulkkaamaan vasta seuraavana päivänä.

Lontoo tuli ja meni

Loppiainen hurahti Lontoossa. Perus-shoppausmaratonin lisäksi illastettiin mm.- Maroushissa ja mussutettiin aamiaista Valerie Patisseriessä. Kaiken kruununa afternoon tea Dorschestrerissa kaikkine herkkuineen lauantaina.


Perinteisesti mennessä oli alle 10 kiloa tavaraa ja paluussa joutui jo vähän jännittämään punnituksessa. Onneksi kaverin setti oli sen verran kevyempi, että yhteensä paino jäi reilusti alle 40 kg. Vieläkään ei ole ihan selvinnyt, mihin ne kaikki erittäin tarpeelliset vaatteet taas mahtuvat, mutta eiköhän se selviä ennen seuraavaa reissua. Esimakua kenkäkavalkadista saa tuosta.

Pää jumissa

Alkuvuosi on mennyt enemmän tai vähemmän pää jumissa. Helvetillisen hedarin lisäksi veto on ollut pois muutenkin. Välillä on ollut sellainen fiilis, että hartioilla on jonkun toisen pää. Motivaatiota on saanut hakemalla hakea vähän joka asiaan. Mieluiten olisi viettänyt kaikki päivät sohvalla koomaten.

Onneksi urheilumotivaatio on aina ollut tallella jossain määrin ja nyt sportti on tuonut vähän valoa tunnelin päähän. Adrenaliinipiikit ovat tuoneet mukavasti piristystä muuten niin latteisiin päiviin. Vielä kun saisi saman fiiliksen jotenkin tuohon työpäivään ja hedarin karkotettua lopullisesti, niin tästäkin vuodesta voisi ehkä alkaa iloita.

PS. Hierojalta löytyi onneksi hieman apua tuohon hedariin, mutta hieman jännittää, onko apu vain lyhytaikaista. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan Wieruhierojia lihasjumien korkkaamiseen.