Viime viikolla koettiin viimein se päivä, mitä on tässä pari kuukautta odoteltu. Fillis oli kuin oloneuvoksettarella konsanaan. Partsilla paistoi aurinko, hyvä kirja kädessä eikä huolta huomisesta. Not bad at all.
Toimeettomuus ei vaan taida sopia mulle. Jotenkin ajatus siitä, ettei tarvisi mennä töihin jatkossakaan, houkuttelee kummasti. Toisaalta taas käsi ojossa rahan kerjääminen toiselta ei taida olla mun juttu. Onneksi on kuitenkin mahdollisuus miettiä kerrankin rauhassa, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä.
Vaihtoehtojahan on tietenkin monia. Jatkaako samalla alalla kuin tähän saakka vai heittäytyäkö johonkin täysin uuteen? Työympäristö on entistä tärkeämpi. Jos on mahdollisuus valita työkaverit, niin tottakai haluan tehdä duunia niiden hyvien tyyppien kanssa. Täysin uusi ala kiehtoo, mutta haluaako sitä kuitenkään ryhtyä yrittäjäksi? Säännöllisellä kuukausiliksalla on omat houkutuksensa, mutta se ei anna vastaavasti järin paljoa muita vapauksia.
Hmmm. Pitää miettiä. Täytynee alkaa työstää plus-miinus -tilastoa. Onneksi päätösten kanssa ei ole mikään kiire.
1 kommentti:
Nyt kannattaa ottaa kaikki irti tästä ajasta ja pyöritellä vaihtoehtoja ihan rauhassa. Kyllä se "oikea" vaihtoehto siitä sitten muotoutuu kun saa rauhassa punnita eri ratkaisuja ja hengähtääkin siinä lomassa.
Lähetä kommentti