Sehän on vain pukeutumiskysymys...

Onhan tuolla ulkona nyt vaan pirun kylmä. Keli vaihtuu vartin välein sateen ja pienen paisteen välillä. Tosin se pieni paiste tuntuu olevan vähemmistönä. Nyt olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta... Enhän mä sokerista ole, mutta ei tuo jatkuva sade ja kylmyys juuri houkuttele ulkoilmaan. Tiedetään, että sehän on vain pukeutumiskysymys, mutta ei vaan pysty.

Kaveri houkutteli lauantaina Hietsuun pelaamaan biitsiturnaukseen. Moido. Eilen kun seurailin kelin vaihtumista pääosin turvallisesti sisätiloissa, niin ei juuri harmittanut etten lähtenyt pelaamaan. Sama juttu golfin kanssa. Kyllähän sitä voi sateellakin pelata, mutta mitä järkeä? Mailat lipsuu käsistä ja kaikki kamat kastuu. Sadeasussa olo on kuin Michelin-ukolla, kun pitäisi lyödä rennosti palloa.

Jos kelit ei ala parantua niin tässä on selvästi kaksi vaihtoehtoa. Joko lähteä ulkomaille auringon perään tai mennä töihin. Ei tarvi varmaan miettiä, kumpi on se ykkösvaihtoehto.

Italian viikko

Viime viikko meni Italiassa. Reissun aloitus ei mennyt ihan putkeen, kun toinen matkalaukuista jäi jonnekin matkan varrelle. Laukku, joka tuli perille, oli ns. "siirtotavaraa" eli toisen henkilön kassi, joka luvattiin roudata Italiaan. Tyypillistä tuuria.

Tunnin matkalaukkuepisodin jälkeen ei juuri hymyilyttänyt. Onneksi kuitenkin meitä odottanut kuljettaja oli sekä ulkoisesti että taidoiltaan pätevä ja matka Torinoon meni vilauksessa. Hieman tosin Audin takapenkillä hirvitti, kun nopeustopit oli 238km/h. Päästiinpä toteamaan ihan käytännössä, miltä se oikeasti näyttää kun autot tulevat vauhdilla vastaan perä edellä. Suosittelimme kuskille uraa rallimaailmassa.

Matkalaukun tulo vain viivästyi ja kassi oli tietojen mukaan hakenut vauhtia Monacostakin. Kolmatta päivää samoissa releissä hengaaminen ei houkuttanut, joten jouduimme suuntaamaan vaatekaupoille. Väkisin shoppailu on ihan hanurista, mutta eipä ollut juuri vaihtoehtoa.

Viikonlopun kohde olikin sinne Grand Visconti Palace Milanossa. Hotelli oli ihan kelvollinen, vaikkakin jouduin valittamaan minibaarin sisällöstä. Missä hotellissa minibaari sisältää vain yhden piccolopullon kuoharia eikä mitään muuta viiniä?! Big disappointment! Onneksi osasimme siirtyä aulabaariin nauttimaan proseccoa vähän nätimmistä laseista.

Lauantaina muodin mekassa Milanossa oli pinnalla ainoastaan yksi asu ja se oli Inter Milanin sinimusta pelipaita. Duomolla oli älytön tungos jo iltapäivällä ja homma luonnollisesti vain kiihtyi iltaa kohti. Voiton myötä kukaan ei Milanon keskustan alueella varmasti nukkunut kovinkaan sikeästi ilman kuulosuojaimia. Itse en kuitenkaan niin suuri fani ollut, että olisin tunkenut stadionille aamukuudelta odottamaan 35 000 muun fanin kanssa Madridista bussilla saapuvaa joukkuetta. Huikea tapahtuma joka tapauksessa.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Viime viikolla koettiin viimein se päivä, mitä on tässä pari kuukautta odoteltu. Fillis oli kuin oloneuvoksettarella konsanaan. Partsilla paistoi aurinko, hyvä kirja kädessä eikä huolta huomisesta. Not bad at all.

Toimeettomuus ei vaan taida sopia mulle. Jotenkin ajatus siitä, ettei tarvisi mennä töihin jatkossakaan, houkuttelee kummasti. Toisaalta taas käsi ojossa rahan kerjääminen toiselta ei taida olla mun juttu. Onneksi on kuitenkin mahdollisuus miettiä kerrankin rauhassa, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä.

Vaihtoehtojahan on tietenkin monia. Jatkaako samalla alalla kuin tähän saakka vai heittäytyäkö johonkin täysin uuteen? Työympäristö on entistä tärkeämpi. Jos on mahdollisuus valita työkaverit, niin tottakai haluan tehdä duunia niiden hyvien tyyppien kanssa. Täysin uusi ala kiehtoo, mutta haluaako sitä kuitenkään ryhtyä yrittäjäksi? Säännöllisellä kuukausiliksalla on omat houkutuksensa, mutta se ei anna vastaavasti järin paljoa muita vapauksia.

Hmmm. Pitää miettiä. Täytynee alkaa työstää plus-miinus -tilastoa. Onneksi päätösten kanssa ei ole mikään kiire.

Asiakaspalvelusta

Kun ei ole säännöllistä päiväohjelmaa, niin eipä tule päivitettyä blogiakaan. Tai päivityksiä tulee aika harvakseltaan. Aiheita tosin olisi. Otetaan vaikka tällä kertaa esimerkkinä asiakaspalvelu.

Jotenkin, kun sitä joutuu jo vastapuolen kanssa vääntämään kättä useampaan otteeseen, niin ei se energia tahdo vaan riittää enää blogivuodatukseen. Ehkä sen verran kuitenkin jaksaa näppäimistöä kuluttaa, että pystyy nimeämään Paskimman palvelun mitalisijat.

Ykköspokaalin vie edelleen Vepsäläinen, jota tulen vastaisuudessa boikotoimaan kaikin mahdollisin tavoin. Heidän tarjoamansa sisustussuunnittelu on vitsi ja asiakkaan informointi tilattujen tuotteiden kohtalosta täysin nollan arvoista.

Hyvänä kakkosena hengittää niskaan Elisa. Vasta kolmannen kerran jälkeen (vaati siis asioinnin liikkeessä sekä jonottamisen puhelinpalveluun) saatiin liittymä muutettua sellaiseksi kuin sen vaihdon kolme viikkoa sitten. Pieni bonus tämänkertaiselle asiakaspalveluhenkilölle, joka pyytämättä tarjosi hyvitystä.

Palkintopallille selvisi myös brittiläinen toimija Great Magazines. Tilasin lehden kaksi kuukautta sitten, enkä saanut mitään numeroa viiteen viikkoon. Sähköpostiin ei vastattu kuukauteen ja muutenkin tuntui olevan vaikeaa saada lehti Suomeen. Miksi firma edes mainostaa kansainvälistä toimitusta, jos homma ei kuitenkaan käytännössä pelitä?

Jäädään odottelemaan uusia haastajia.