Se on hienoa huomata, miten sitä vielä vanhallakin iällä onnistuu huijaamaan itseään ja kuvittelemaan, että saman päivän aika pystyy kevyesti treenaamaan pari kertaa. Varsinkin kun palautuaika treenienkin välillä on useampi tunti, sitä kuvitellee että kyllä se siitä suttaantuu. Onhan näin ennenkin treenattu...
No suttaantuuhan se, mutta ei ihan kivuttomasti. Hyvä, että eilisen peli jälkeen pystyi kävelemään rappuset (2 kerrosta) himaan. Se on tietysti plussaa, että uni tuli saman tien. Miinusta taas sitten se herääminen keskellä yötä siihen, että toinen jalkapohja kramppaa ja toinen jalka on puutunut polvesta alaspäin. Pientä kireyttä piriformiksessa kenties?
Kaiken kruunasi kuitekin taas aamu. Vessanpöntöltä ei meinannut enää ylös päästä kun molemmat reidet löi tyhjää. Voin vain kuvitella, miten vikkelästi polvi nousee tänään salibandykentällä. Ou jes, urheilu on ihanaa.
2 kommenttia:
Miten säbät sujui?
Ei kehumista. Ei pystynyt juuri polvia koukistelemaan joten aikaa jäykkää menoa oli.
Lähetä kommentti