Eihän urheilukilpailu ole urheilukilpailu ellei sitä oteta tosissaan. Kentän laidalla vielä ehkä näennäisesti hymyillään, mutta auta armias kun on mittanauha otettu esiin niin sitten on tosi kyseessä. Onneksi neliotteluun osallistuneilla oli sen verran järkeä mukana, että kelin haasteellisuus osattiin ottaa huomioon. Muutama todella mallikas liukastuminen kuitenkin nähtiin sekä pituushyppy- että korkeushyppypaikoilla. Ainoastaan kamera puuttui.
Omat piikkarit samoin kuin jäsenet pysyivät kasassa. Hyppypaikoilla asiakkaille ei annettu armoa vaan voitot oli otettava kotiin. Hieman harmittaa luonnolisesti, että pituudessa hävisin senteillä ja voitin vain pisteillä...
Jälkipelit aiheuttivat sellaisen hedarin, että luulin migreenin olevan todellisuutta. Alkoholia ei voi tällä kertaa (ehkä jopa poikkeuksellisestikaan) syyttää, koska sitä ei tullut nautittua pisaraakaan. Ilmeisesti niskat taas ihan vähän jumissa.
2 kommenttia:
Onneks ei käynyt kuinkaan, ainakaan sulle! Isommat koitokset on kuitenkin vielä edessäpäin! ;)
Kyytitiedustelut seuraavaa koitosta varten on jo laitettu vetämään.
Lähetä kommentti