Minkki-uutinen

"Mustasaaressa Pohjanmaalla on isketty minkkitarhaan. Iskussa päästettiin vapaaksi 2 500 minkkiä.Isku tehtiin puoli neljän ja neljän välillä aamuyöllä.Komisario Mika Jylhän mukaan minkkitarhan ovet eivät olleet lukossa eikä tarha ole aidattu.Mustasaaressa Koivulahden kylässä sijaitsevaan tarhaan ei ole isketty aiemmin.Poliisi tutkii parhaillaan iskupaikkaa. Minkkejä ei ole saatu toistaiseksi kiinni."

Toim. huom. Ainakaan yksikään kaveri ei ole vielä ilmoittanut yllättävästä vapautumisestaan.

Paluu arkeen

Lomalta palaaminen normaaleihin työkuvioihin on lyönyt aika pahasti poskille tällä viikolla. Kroppa (eikä pää) tunnu oikein käsittävän, että lomat on nyt lusittu ja nyt pitäisi pontevana tarttua toimeen. Jotenkin elimistö kaipaa niitä 10-12 tunnin yöunia ja päikkäreitä siihen lisäksi. Ikävä tunne huomata, että olo on kuin zombiella ja tästä on vielä pitkä matka siihen vuoden pimeimpään jaksoon.

Mitä tapahtui niiden voimavarojen keräämiselle pitkää syksyä varten? Mihin se kaikki energia katosi, mitä vielä muutama viikko oli vaikka muille jakaa? Miksi aamuisin on todella hankala nousta ylös ja joka paikkaa särkee? (jälkimmäinen johtuu treeneistä – myönnetään) Täytyykö tässä kohta ruveta syömään jotain vitamiineja?!

Onneksi tänään on jo torstai ja viikonloppu on siis kohta jo ovella. Tällä hetkellä herkuttelen lähinnä ajatuksella siitä, että nukkuisin 20h putkeen ja heräisin super-virkeänä. Never going to happen.

Yleistä urheilua

Eltsussa huomasi selvästi Osakan MM-kisojen vaikutuksen. Kenttä oli pullollaan jos jonkinlaisia turisteja. Osa jopa vielä enemmän pihalla omissa suorituksissaan kuin allekirjoittanut.

Keli oli vilakka, joten pidettiin reipasta tahtia yllä. Ensin opeteltiin kiekkoringissä ”etelä-afrikkalainen” ja suoritukset olivat kuin Krugerilla konsanaan. Valitettavasti se kiekko ei vaan tuntunut lähtevän mitenkään nättiin liitoon vaan enemmänkin ilmalento oli sellaista epämääräistä väpätystä.

Korkeuspaikka oli vähän tutumpi, mutta ilmeisesti kylmä oli kangistanut jo siinä vaiheessa eikä suorituksista tullut oikein mitään. Tai ehkä syynä oli sittenkin kesäloman aikana varastoitu parin kilon painoliivi, kun pomppu ei tuntunut oikein nousevan. Ehkä kisakunto löytyy vielä ennen 10-ottelua, kunhan tuo ylimääräinen turvotus tästäkin naamasta laskee…

Pettymyksekseni vuoden 2009 veteraanien MM-kisat Lahdessa jäävät haaveeksi. En ehdi saavuttaa tuota vaadittua veteraani-ikää ennen kisojen alkua ja näin ollen ei myöskään osallistumisoikeutta heru. Tai ehkä pitäisi I.Kanerva pyytää lobbaamaan tätäkin asiaa?

Käytiin Pärnussa

Pärnun keikka heitettiin ja ohjelmaan kuului mm. seuraavaa:

Bacardi breezereitä montaa sorttia, Viru valgeeta muutamaa eri makua. Cosmopolitania ja Sex on the beachiä tölkistä. Kuohuvaa ja seepralonkeroa.

Mansikka-, lime- ja inkivääri-mojitoja. Valkoviiniä ja punaviiniä. Seeman’s shotteja. Siideriä, bisseä, konjakkia. Bailey’s jäillä. Tytöt ja pojat korjatkaa ihmeessä jos jotain jäi puuttumaan!

Ja huolestuineille tiedoksi: mä en suinkaan juonut jokaisesta lasista.


Fotot by Törmänen.

Lukemisesta

Tapanani on lukea kaikki saamani kirjat kannesta kanteen olivat ne sitten miten huonoja (tai hyviä) tahansa. Niinpä kun sain uusimman Harry Potterin päätökseen tänään, niin käteen oli otettava Tolstoin järkäle Sota ja rauha (kiitos vain Horst).

Pääsin tuskin alkua pidemmälle, kun jo osuin ensimmäiseen kohtaan mitä en täysin ymmärtänyt. Voisiko joku fiksumpi selventää minkä väriset housut ovat kirjailijan kuvaamat "säikähtäneen nymfin uuman väriset polvihousut" ? Tätä menoa mä en todellakaan saa kirjaa luettua ikinä...

Koska omat jutut on niin huonoja...

... niin lainataan Pereziltä:

Dwarf’s penis gets stuck to vacuum cleaner
A dwarf performer at the Edinburgh fringe festival had to be rushed to hospital after his penis got stuck to a vacuum cleaner during an act that went horribly awry.
Daniel Blackner, or Captain Dan the Demon Dwarf, was due to perform at the Circus of Horrors at the festival known for its oddball, offbeat performances.
The main part of his act was for him to appear on stage with a vacuum cleaner attached to his member with a special apparatus.
The attachment broke before the performance and Blackner tried to fix it using extra-strong glue, but unfortunately let it dry for only 20 seconds instead of the 20 minutes required.
He then joined it directly to his organ. The end result? A solid attachment, laughter, mortification and … hospitalisation.
“It was the most embarrassing moment of my life when I got wheeled into a packed A&E with a vacuum attached to me,” Blackner said.
“I just wished the ground could swallow me up. Luckily, they saw me quickly so the embarrassment was short-lived.”

Tuohon ei kai ole juuri lisättävää.

Ja lomat jatkuu...

Ensimmäinen osa reissulomasta on pidetty eikä voi valittaa. No ehkä ainoa miinus oli selkeä katve - ei nettiä mailla halmeilla eikä reissupuhelimessa ollut asetukset oikein kohdallaan. Näin ollen blogin päivityksessä on tullut aivan liian pitkä tauko.

Benalmadena lyhyesti: aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa. Keli oli sen verran kuuma, ettei urheiltua tullut pätkääkään. Sinänsä ihan hyvä - nyt ei vaivaa takareisi eikä lonkankoukistaja. Kirjoja tuli luettua 5 sekä tietysti kaikki maailman brittiroskalehdet. Suurin saavutus oli ehkä kuitenkin Shogunin selättäminen englanniksi (1240 sivua). Päivät menivät altaalla tai rannalla ja ihosyövän todennäköisyys varmasti taas moninkertaistui.

Paluulento oli tietysti myöhässä tietysti ja joku olisi voinut antaa niille pennuille vähän diapamia siellä koneessa...

On ilmoja pidellyt

Kulunut viikko on ollut kelien puolesta todella loistava. Ainoa pikku vika oli se, että piti käydä oikeesti töissä.

Sunnuntaina onneksi ukkonen antoi ilmoittaa viimein itsestään ja taivaalla räiskyi kunnolla salamat. Taivas pimeni heti aamupäivällä, eikä näytä ihan siltä että ilma heti kirkastuisi. Tämä keli on juuri sellainen, mistä haluaa lähteä mielummin lomalle näiden sääennusteiden piiriin.

Day after

Kankkunenhan siitä tuli. Taas. Tällä kertaa selviydyin kotipuistoon jo reilusti ennen puolta päivää, mutta ei puhettakaan että oltaisiin lähdetty Hietsuun läpyttelemään palloa. Sata sivua Harry Potteria oli suurin saavutus mihin kykenin iltapäivään mennessä.

Iltasella oli sovittu grillaussetit lapsiperheessä Laaksolahdessa. Olin vakaasti menossa autolla, mutta kuinkas siinä sitten kävikään. Tai itse asiassa mähän ajoin sen auton sinne, mutta sinne se myös jäi. Grillivartaat olivat loistavia, eikä jälkkärikään ollut hullumpi. Hedarikin lähti vasta kahvivaiheessa, mutta pääasia että se kuitenkin lähti!

Ilta vierähti nopeasti ja kohta oli jo aika poistua omiin nurkkiin, vaikka vierashuonettakin tarjottiin. Auton kuljetus tilattiin takaisin omistajalleen seuraavana päivänä. Taksi löysi myös lopulta perille Espoon "perukoillekin"reippaan 40 minuutin odottelun jälkeen.

Näin starttasi loma

Perjantaina tein kaikkeni välttääkseni ylimääräisiä nakkeja iltapäivällä, mutta yksi kuitekin osui ja upposi juuri kun olin saanut pöydän siivottua lomakuntoon. Onneksi olin kuitenkin ainakin lähes niin "näppärä" kuin pomoni oletti ja sain homman hoidettua siedettävässä ajassa. Sitten tulikin jo kiire karata paikalta Hietsuun ahkeran työntekijän tavoin. Kello oli kuitenkin jo melkein kolme!

Pelaaminen oli aika tuskaista. Se ei suinkaan johtunut meikäläisen tapauksessa kelistä, vaan että lajitreenit biitsin osalta ovat todella harvassa ja sitten sitä kuitenkin odottaa itseltään megasuorituksia. Kuuden erä jälkeen päätettiin luovuttaa ja siirtyä terassille korjaamaan nestetasapainoa. Taisi siinä pöydässä ainakin yksi vichykin vilahtaa.

"Suihkuraikkaina" ja muutenkin tosi freeseinä käytiin vielä tyttöjen kanssa Kampissa parissa vaatekaupassa. Valkoisten vaatteiden sovittelu on varmasti myyjälle mannaa, kun asiakkailla on pieni kokovartalohiekkakuorrutus... Anysays - kaupat tuli ja tuttavallisuudesta huolimatta se myyjä ei todellakaan ollut mun kaveri.

Loppuillan "poiketaan parilla" päättyi ehkä hieman suunnitelmista poiketen. Henry's Pubin wingsit olivat kuitenkin mainioita ja keli hyvin kesäinen. Teatterista löytyi tuttuja enemmän kuin osasin odottaa, voisi jopa sanoa että Vaasan yo-kunnan baari vuodelta 1994 oli siirtynyt hetkeksi Helsinkiin. Kenenkään en tosin kuullut tilaavan kossujaffaa, mutta pirun kiva oli nähdä vanhoja tuttuja! Erityisterveiset perheelle Köpikseen! Onneksi se valomerkki taas tuli jossain vaiheessa niin ymmärrettiin poistua paikalta. Voisi sen loman tylsemminkin aloittaa.

Kierre jatkuu

Eilen vedettiin sitten piikkarit jalkaan Otaniemessä innosta piukeena kun kortisoni oli taltuttanut edellisen vamman epäilyksistä huolimatta. Keskiviikon tällit säbäpeleistä ja kipeytynyt akilles olivat muisto vain, kun vedetiin urku auki pitkin tartania piikkarit jalassa.

Ennakko-odotuksista huolimatta ei kompasteltu vaan juoksu tuntui ihan juoksulta. Sitä, miltä se näytti, ei pysty ihan heti kuvailemaan. Kuitenkin siinä vaiheessa kun päästiin hiekkakasaan asti niin vaihteeksi vasemman jalan nivunen & lonkakoukistaja alkoi kipuilemaan. (Itse asiassa olen ihan varma, että lonkankoukistaja ylirasittui jo töissä kun joudun kerran kävelemään rappuset kuudenteen kerrokseen...)

Loppupeleissä en saanut enää jalkaa nousemaan maasta ilman että sattui. Onneksi tuli hankittua vähän enemmän niitä 800mg Buranoita, jotta on taas mitä napostella loppuviikon. Eipä ole pelkoa siitä että lomalla tulisi urheiltua liikaa.

Pari päivää enää ja sit tonne!

Vähän asiaa

Blogikirjoittelussa on ollut muutaman päivän tauko ja se johtuu täysin siitä ettei ole ollut juuri asiaa. Päivät menee töissä ja illat joko urheillessa tai lukiessa Harry Potteria. Mun elämänihän on tylsää! Tarttis varmaan tehdä jotain...

Syömäputki

Pahinta tässä viikonlopussa ei ollut se juominen vaan syöminen. (vaikka se hedari olikin aika ikävä lauantaina...) Perjantaina ruuan "nauttiminen" alkoi hyvinkin suurella intesiteetillä, koska sitä sapuskaa vain nyt oli tarjolla sataa sorttia. Eilen jääkaapista ei sitten löytynytkään muuta kuin perjantain piirakat ja niin sitä piirakkaa sitten syötiin useampaankin otteeseen. Yllättäen kolmantena päivänä se ei enää maistunut, joten oli keksittävä jotain muuta.

Turvallisuuspäällikön Subway-kuljetus Hietsuun oli tehokas ja nti Lappubiki toimitti herkulliset wasabipähkinät, karviaismarjat, salmiakit, dominokeksit jne. Ja kun päivän pelit oli pelattu niin ei oikeastaan ollut edes nälkä, mutta jokainen viikonloppuhan on hyvä päättää pieneen syömäputkeen. Ensin pizza (ei sentään family size) noin klo 18.30 ja kahden tunnin päästä makkaraperunat. Jep. Huomenna salaattia.

Ensi vuonna uudestaan!

Bileet olivat mitä ilmeisimmin onnistuneet ja booli nähtävästi toimivaa, koska kiitosviesteissä kiiteltiin lähinnä sitä, ettei mun synttärit ole kuin kerran vuodessa. Eräillä oli seuraavana päivänä pää kipeä, toisella vähän pidemmät halaussetit posliinin kanssa ja kolmaskin sankari oli ilmeisesti ottanut kontaktia asfalttiin kotimatkalla. Mitään ei kai kuitenkaan hukkunut eikä mitään isompaa tullut hajotettua. Ja ainoastaan yksi henkilö ei päässyt sisään siihen toiseen baariin...

Piknik-sää ei ollut ihan täydellinen, mutta kenellekään ei tainnut tulla kylmä - lämmikettä riitti sen verran. Joku yritti tuhlata salmiakkikossua imeyttämällä sitä piknikhuopaan, mutta onneksi sekin tilanne pystyttiin korjaamaan nokkamukilla. Kossua oli tarjolla monessa muodossa, mutta ehkä se suosituin oli kuitenkin ns. Norpan kierros. Siinä näytettiin taas useammallekin pojalle mallia, että miten sitä kossua nyt juodaankaan.

"Lahjapöytä" oli runsas (KIITOS VAAN KAIKILLE VIELÄ KERTAALLEEN), mutta tarjoilupöytä oli ehkä jopa runsaampi. Siitä saamme kiittää eritoten nti Stetsonia & Mr Whitea, jotka ylipäänsä toivat pöydän paikalle. Herkkuja oli todellakin montaa sorttia ja koska vieraat olivat olleet myös erityisen ahkeria, niin saatiin aikaiseksi sekä suolainen- että makea kattaus ihan erikseen. Tuosta on jo paha laittaa paremmaksi!

Lahjat olivat hieman nestepainotteisia (todella yllättävää), mutta joukkoon mahtui paljon muutakin. Erityisesti Tempun orjatyövoima päiväksi -lahjakortti lämmitti vanhan siskon mieltä. Suurta mielenkiintoa herättivät myös retkikirves, pimpatut krokettipeli & kylmälaukku, kuuma/kylmävesipullo sekä helmikravatti. Eikä pidä unohtaa retkituolia, missä voi kivasti istua ja lueskella joko Tolstoita tai Roman Schatzia. Ja kieltämättä turhamaisen naisen mieltä lämmitti myös se Diorin käsilaukku (itse asiassa aika paljonkin...).

Piknisetti purettiin varmasti ennätysajassa ja sen jälkeen olikin Hollywood -osuuden vuoro. Fannyssa esiintyi jazzbändi, jonka oli tietysti itse paikalle hoitanut (NOT). Joka tapauksessa taustamusiikki toimi kunnes päästiin itse asiaan ja tanssimaan pöydille. Poikkeuksena edellisistä kerroista muissa baareissa, tällä kertaa kysyimme ihan luvan.

Illan viimeinen osoite oli Ahjo, missä juomaa tuli pöytään vaaralliseen tahtiin. Kiitos vaan pojat - olitte todella tehokkaita. Emme varmaankin olisi lähteneet pois vielä pitkään aikaan, ellei henkilökunta olisi meitä kehottanut poistumaan. Jatkoja ei ollut - tai siis allekirjoittanut ei ainakaan ollut jatkoilla.

PS. Late ei ole tullut vielä kotiin.

Few years back

On tuosta kuvasta kieltämättä tultu vähän eteenpäin. Punainen lampaantalja on yhä tallessa, mutta harvemmin mä enää istun vaunuissa.

B-day tänään, ikää siis muutama vuosi enemmän kuin tuossa kuvassa. Koska viime vuonna oli Always 21-kekkerit niin sehän tarkoittaa että nyt ois sit 22 lasissa... tai jotain.

Hei kaverit,

ihan vaan tiedoksi että Kossut on nyt pakkasessa. Ja aurinkokin paistaa... melkein.

Niin se aika vierähtää

Aloitin syntymäpäiväjuhlatradition tässä kaupungissa aika lailla tasan 10 vuotta sitten. Silloin pidettiin piknikkiä Kaivarissa ja keli oli aurinkoinen (tietysti). Paikalla oli mm. Böke ja Mambo, jotka ansioituneesti kirjoittivat sadun tuomaansa barbie-vihkoon oikein barbie-kynällä. Vihko on yhä tallella.

Eilen pohdittiin Norpan kanssa vanhaa totuutta, miten aika menee niin nopeasti. Mietittiin, mitä on tullut opittua viimeisen 10 vuoden aikana. Ja vastaus oli hyvinkin yksiselittelinen - ei juuri mitään. Ehkä jotain "iän tuomaan viisautta" on hieman siunaantunut, koska ollaan kuitenkin otettu ohjenuoraksi että poliopäitä pyritään jatkossa välttämään. Siinä ne opit sitten taitaakin olla. Mieli on varmasti (ainakin synttäribileissä) yhtä nuori kuin kuumana kesänä 1997.

Tänään keli ei kovinkaan kuumalta näytä, mutta koska ilmojen haltija ei ole pettänyt tähänkään mennessä niin pidetään toivoa yllä loppuun asti. Toivottavasti nähdään huomenna!

Kyllä se sattui

Ei tarvi kysellä liiemmin sattuiko se - kyllä se sattui. Neula työnnettiin syvälle ahteriin ihan istuinkyhmyn viereen, mistä pumpattiin hiljakseen kortisonia ja puudutusainetta. Puudutus oli ainakin tehokas, koska jalassa ei ollut mitään tuntoa polvitaipeen ja vyötärön välillä.

Kortisonin tehokkuudesta en pysty vielä sanomaan mitään, mutta eiköhän se parissa päivässä selviä osuiko se vai eikö osunut. Istumatyö ei tällä hetkellä juuri maistu, mutta sairausloma olisi ehkä ollut kuitenkin liioittelua. Kokeillaan perjantaina sitten kokovartalopuudutusta, jos ei muu tehoa...