Huomasin laiskistuneeni mitä tulee lukemiseen vapaa-aikana. Joulun lomapäivät oli menneet tuijottaessa leffoja (saldona mm. Broken Flowers, V for Vendetta, Huligans, Da Vinci Code etc) ja kolmen kirjan tavoite oli pahasti vajaa. Rehellisesti sanottuna se oli 3 kirjaa vajaa.
Tapsanpäivänä oli kuolla tylsyyteen, joten päätin vetäistä pienen kirjamaratonin. Alkuun upposi Jo Nesbon Punarinta ja loppukiri otettiin Lisa Marklundin Nobelin testamentilla. Molemmat ihan kelpo dekkareita ja osa pidempää kirjasarjaa.
Punarinta on Nesbon ensimmäinen suomennettu teos, mutta jos norjan kieli uppoaa niin sitä aiemmin löytyy ainakin pari kirjaa joissa esiintyy saman päähenkilö (Harry Hole). Tapahtumat sijoittuvat pääosin Osloon, mutta välillä käydään myös toisen maailmansodan juoksuhaudoissa. Useampi tarina nivoutuu yhteen varsin mukavasti hieman hitaasta startista huolimatta. Suosittelen.
Marklundin kirja oli viimeisin Annika Bentzon romaani. Sama sankaritar on seikkaillut ainakin viidessä aiemmassa dekkarissa (kaikki löytyy suomeksi). Bentzon seikkailee jälleen Tukholmassa, missä hän toimii Kvällspressen -lehden uutistoimittajana. Uusin teos jatkaaa vanhoilla linjoilla, mutta ehkä hieman yliampuvasti. Vaikka kirja oli luettava (luen varmasti myös Marklundin seuraavankin Bentzonin) niin vähitellen Marklundin oma pärstä alkaa väsyttää jokaisen kirjan kannessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti