Eilen lounaalla keskusteltiin ihmisten ruokailutottumuksista kotona ja kerroin syöväni useammin olohuoneessa. Samaan hengenvetoon lisäsin, ettei mulla ole edes ruokapöytää. Pöydän toiselta puolelta (mieshenkilön suusta) tuli välittömästi:"Miten sulla ei muka ole ruokapöytää? Kyllä kaikilla nyt ruokapöytä pitää olla!"
Vastasin, ettei ruokapöytä vaan sovi mun kämppään. Vastapuoli väitti, ettei niin pientä kämppää olekaan ettei sinne ruokäpöytä sovi. Sijoitusehdotuksiakin tuli: "Siirrä sohva keskelle huonetta ja ruokapöytä sohvan taakse". Just. Kaikki te, jotka olette ehkä vierailleet allekirjoittaneen residenssissä näette varmasti silmissänne, miten urpolta se sohva näyttäisi keskellä huonetta.
Tässä vaiheessa tajusin, mikä ero on sillä että ruokapöytä sopii kämppään tai että kun se "sopii" kämppään. Miehet ajatteleen automaattisesti sopimisella mahtumista - viis siitä, miten tyhmältä se näyttää. Naisille sopiminen on oikeesti sopimista.
Ja mun kämppään ei oikeesti sovi ruokapöytä.
29.12.2006
28.12.2006
Viaton lapsi
Kuinka ollakaan äiti ehti taas ensin. Tekstari napsahti heti kahdeksalta ja olo oli kuin viattomalla lapsella.
Tiesittekös tämän tästä neljännestä joulupäivästä:
Jeesus pakolaisena
Joulukuun 28. päivänä muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja sekä Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen pakoa Egyptiin. Tapaninpäivän tavoin tämäkin päivä muistuttaa, että uskoon kuuluu valmius marttyyriuteen ja vaino Jeesuksen tähden voi kohdata myös sivullisia. Päivä muistuttaa lisäksi Jeesus-lapsen ihmeellisestä pelastumisesta. Jumalan Poika säästyi Vapahtajan tehtävää varten.
Liturginen väri: valkoinen tai punainen.
Virsisuositukset
Me lapset pienet riennämme
Jumalan kämmenellä
Jumala täysi turva on
Oi Jumala, et hylkää pientä lasta
Kuule, Isä taivaan, pyyntö tää
Taivaan Isä suojan antaa
Miten olis - kirkkoon tänään?
Tiesittekös tämän tästä neljännestä joulupäivästä:
Jeesus pakolaisena
Joulukuun 28. päivänä muistellaan Herodeksen lastenmurhan uhreja sekä Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen pakoa Egyptiin. Tapaninpäivän tavoin tämäkin päivä muistuttaa, että uskoon kuuluu valmius marttyyriuteen ja vaino Jeesuksen tähden voi kohdata myös sivullisia. Päivä muistuttaa lisäksi Jeesus-lapsen ihmeellisestä pelastumisesta. Jumalan Poika säästyi Vapahtajan tehtävää varten.
Liturginen väri: valkoinen tai punainen.
Virsisuositukset
Me lapset pienet riennämme
Jumalan kämmenellä
Jumala täysi turva on
Oi Jumala, et hylkää pientä lasta
Kuule, Isä taivaan, pyyntö tää
Taivaan Isä suojan antaa
Miten olis - kirkkoon tänään?
27.12.2006
Loppukiri
Huomasin laiskistuneeni mitä tulee lukemiseen vapaa-aikana. Joulun lomapäivät oli menneet tuijottaessa leffoja (saldona mm. Broken Flowers, V for Vendetta, Huligans, Da Vinci Code etc) ja kolmen kirjan tavoite oli pahasti vajaa. Rehellisesti sanottuna se oli 3 kirjaa vajaa.
Tapsanpäivänä oli kuolla tylsyyteen, joten päätin vetäistä pienen kirjamaratonin. Alkuun upposi Jo Nesbon Punarinta ja loppukiri otettiin Lisa Marklundin Nobelin testamentilla. Molemmat ihan kelpo dekkareita ja osa pidempää kirjasarjaa.
Punarinta on Nesbon ensimmäinen suomennettu teos, mutta jos norjan kieli uppoaa niin sitä aiemmin löytyy ainakin pari kirjaa joissa esiintyy saman päähenkilö (Harry Hole). Tapahtumat sijoittuvat pääosin Osloon, mutta välillä käydään myös toisen maailmansodan juoksuhaudoissa. Useampi tarina nivoutuu yhteen varsin mukavasti hieman hitaasta startista huolimatta. Suosittelen.
Marklundin kirja oli viimeisin Annika Bentzon romaani. Sama sankaritar on seikkaillut ainakin viidessä aiemmassa dekkarissa (kaikki löytyy suomeksi). Bentzon seikkailee jälleen Tukholmassa, missä hän toimii Kvällspressen -lehden uutistoimittajana. Uusin teos jatkaaa vanhoilla linjoilla, mutta ehkä hieman yliampuvasti. Vaikka kirja oli luettava (luen varmasti myös Marklundin seuraavankin Bentzonin) niin vähitellen Marklundin oma pärstä alkaa väsyttää jokaisen kirjan kannessa.
Tapsanpäivänä oli kuolla tylsyyteen, joten päätin vetäistä pienen kirjamaratonin. Alkuun upposi Jo Nesbon Punarinta ja loppukiri otettiin Lisa Marklundin Nobelin testamentilla. Molemmat ihan kelpo dekkareita ja osa pidempää kirjasarjaa.
Punarinta on Nesbon ensimmäinen suomennettu teos, mutta jos norjan kieli uppoaa niin sitä aiemmin löytyy ainakin pari kirjaa joissa esiintyy saman päähenkilö (Harry Hole). Tapahtumat sijoittuvat pääosin Osloon, mutta välillä käydään myös toisen maailmansodan juoksuhaudoissa. Useampi tarina nivoutuu yhteen varsin mukavasti hieman hitaasta startista huolimatta. Suosittelen.
Marklundin kirja oli viimeisin Annika Bentzon romaani. Sama sankaritar on seikkaillut ainakin viidessä aiemmassa dekkarissa (kaikki löytyy suomeksi). Bentzon seikkailee jälleen Tukholmassa, missä hän toimii Kvällspressen -lehden uutistoimittajana. Uusin teos jatkaaa vanhoilla linjoilla, mutta ehkä hieman yliampuvasti. Vaikka kirja oli luettava (luen varmasti myös Marklundin seuraavankin Bentzonin) niin vähitellen Marklundin oma pärstä alkaa väsyttää jokaisen kirjan kannessa.
26.12.2006
Outo tapaus
Sisareni oli törmännyt reissuillaan outoon Tapaukseen, joka päätti viettää sitten joulunsa täällä. Kyseisen Tapauksen tekee oudoksi seuraavat seikat.
- Tapaus on vege (ei siis edes kalaa)
- Tapaus ei juo alkoholia
- Tapaus kerää viinejä, mutta ei ole koskaan edes maistanut sitä (mitä järkeä tuossakaan on?!)
- Tapaus ei syö pähkinöitä
- Tapaus yrittää välttää ruokia joissa on maitoa, mutta syö välipalaksi 6 suklaavanukasta
- Tapaus ei käytä mikroaaltouunia (ei edes omista sellaista) koska se kuulemma vie vitamiinit ruuasta
- Tapaus syö ananasjuustopizzaa
- Tapaus ei välitä käydä baareissa
Eläköön erilaisuus, mutta rajansa kaikella. Outoa Tapausta oli hieman vaikea miellyttää kotimaisen joulupöydän antimilla. Ai mitä Tapaus pöydästä syö - paahtoleipää puolukkahillolla!
Kaikki varmaan kuvittelevat että outo Tapaus on joku parikymppinen humanistiluonnonsuojelijatyttö, mutta näin asia ei siis ole. Uskokaa tai älkää, oheinen kuvaus pätee 28 vuotiaaseen kanadalaiseen jääkiekkoilijaan. Ja kaikki kysyvät tässä vaiheessa itseltään - onko sellaisiakin jääkiekkoilijoita olemassa jotka ei juo viinaa?
25.12.2006
Tosi kiltti
Olipa taas hieno joulu. Ylitin itseni väsäämällä omin pikku kätösin lanttu- ja porkkanalaatikon vain itselleni sekä hakemalla hallista valmiiksi paistettua kinkkua (vain kilon). Onnistuin hillitsemään itseäni aattona uskomattoman pitkään (lähes klo yhdeksään) ennen kuin kävin lahjojeni kimppuun. Olin selkeästi ollut erityisen kiltti tänä vuonna, koska lahjoja oli lähestulkoon kokainen vuori. NIIN siistiä! (kiitos vain kaikille osallistuneille) Kyllä niitä kelpasi availla ja siemailla Laurent-Perrierin Rose Cuve Brut'a. Kyseinen kupliva meni muuten kirkkaasti juomasuosikkien kärkeen.Lumet jäi tänä vuonna vähiin, mutta onneksi aurinko paistoi kirkkaasti Kaivarissa myös joulupäivänä 2006.
20.12.2006
Herkullista Joulua!!!
Laiskuuksissani en harrasta joulukortteja. Kaikki kunnia niille, jotka niitä jaksavat vielä lähettää. Joulutervehdyksistä kortti on mielestäni edelleen se "ainoa oikea tapa" toivottaa Hyvää Joulua. Korttien valinta on prosessi sinänsä ja sen lisäksi korttien kirjoittamisessa ja postittamisessa on oma vaivansa. Kun joulukortti tipahtaa postiluukusta niin tietää varmasti, että joku on ajatellut juuri sinua.
En lähettele myöskään sähköpostitervehdysiä enkä jouluisia tekstiviestirunoja. Niille, jotka tuota harrastaa, en anna edes kunniaa. Viestit menevät usein laajoille postituslistoille ja niistä on henkilökohtaisuus kaukana. Todella tylsää ja mielikuvituksetonta siis.
Laiskuuksissani en harrasta joulukortteja. Kaikki kunnia niille, jotka niitä jaksavat vielä lähettää. Joulutervehdyksistä kortti on mielestäni edelleen se "ainoa oikea tapa" toivottaa Hyvää Joulua. Korttien valinta on prosessi sinänsä ja sen lisäksi korttien kirjoittamisessa ja postittamisessa on oma vaivansa. Kun joulukortti tipahtaa postiluukusta niin tietää varmasti, että joku on ajatellut juuri sinua.
En lähettele myöskään sähköpostitervehdysiä enkä jouluisia tekstiviestirunoja. Niille, jotka tuota harrastaa, en anna edes kunniaa. Viestit menevät usein laajoille postituslistoille ja niistä on henkilökohtaisuus kaukana. Todella tylsää ja mielikuvituksetonta siis.
Yleisesti ottaen en siis harrasta minkäänlaisia joulutervehdyksiä (koska olen laiska ja mielikuvitukseton). Tänä vuonna tein poikkeuksen ja päätin toivottaa Herkullista Joulua blogin välityksellä. Perusteluni tähän ovat, että ne ihmiset jotka oikeasti ajattelevat minua (toivottavasti hyvällä) käyvät ehkä lukemassa myös blogiani. Nyt kehotan kaikkia niitä, jotka ovat käyneet joulutervehdyksensä täältä "noutamassa" kuittaamaan visiitin pienellä palautteella. Ehkä ensi vuonna saatte oikean joulukortin.
19.12.2006
Kukista ja konvehdeista
Joulukukat ja joulukonvehdit - siinä on kaksi sellaista asiaa joiden kanssa voi mennä todella pahasti pieleen. Jotkut ihmiset ovat sitä mieltä että joulukukka on maailman helpoin lahja näin joulun alla tai että aina voi viedä tuliaisiksi rasiallisen joulukonvehteja. Asia ei todellakaan ole näin.
Joulukukat (erityisesti hyasintti) ovat kaameita hajupommeja. Niistä saa helposti allergiaoireita jopa ihmiset joilla ei ole todettu allergioita. Eikä se ulkonäkökään ole turhan hurmaava - aivan kuin sireenin oksa olisi isketty purkkiin pystyyn ja vähän rusettia ympärille. Joulutähti olisi ulkoisesti ihan ok, eikä se edes haise mutta sekin saattaa aiheuttaa oireita. Jos jonkun pitää minulle väkisin ostaa joulukukka (ei tule tapahtumaan!) niin olkoon se sitten perhosorkidea. (btw kuvassa)
Joulukonvehdit nyt vain ovat yleisesti VIRHE. Ei kukaan voi oikeasti haluta rasiallista yllätyksiä ellei sitten ole joukko einiinhaluttuja sukulaisia kylässä. Yhdyn kommenteissani täysin Loimaannorpan tekstiin "Turhat joulupöydän konvehdit (festkonfekt)".
Käsintehdyt konvehdit ovat sitten asia erikseen. Niitä ei tosin yleensä tulekaan kilotolkulla.
Joulukukat (erityisesti hyasintti) ovat kaameita hajupommeja. Niistä saa helposti allergiaoireita jopa ihmiset joilla ei ole todettu allergioita. Eikä se ulkonäkökään ole turhan hurmaava - aivan kuin sireenin oksa olisi isketty purkkiin pystyyn ja vähän rusettia ympärille. Joulutähti olisi ulkoisesti ihan ok, eikä se edes haise mutta sekin saattaa aiheuttaa oireita. Jos jonkun pitää minulle väkisin ostaa joulukukka (ei tule tapahtumaan!) niin olkoon se sitten perhosorkidea. (btw kuvassa)
Joulukonvehdit nyt vain ovat yleisesti VIRHE. Ei kukaan voi oikeasti haluta rasiallista yllätyksiä ellei sitten ole joukko einiinhaluttuja sukulaisia kylässä. Yhdyn kommenteissani täysin Loimaannorpan tekstiin "Turhat joulupöydän konvehdit (festkonfekt)".
Käsintehdyt konvehdit ovat sitten asia erikseen. Niitä ei tosin yleensä tulekaan kilotolkulla.
17.12.2006
Hakaniemen Kauppahalli
Jos haluaa haistella ja maistella joulutunnelmaa muuallakin kun Aleksin valokujalla niin suosittelen Hakaniemen Kauppahallia. Näin joulun alla sen ovat tosin jo tajunneet muutkin ihmiset ja tungos saattaa olla sen mukainen.
Jos vaan mitenkään kärsivällisyys riittää niin vierailu on kuitenkin pienen hikoilun arvoinen. Alakerran tiskit notkuvat herkkuja, juustotiskillä pääsee maistelemaan monia ihanuuksia ja mausteiden tuoksut vievät lähes tajun (hyvässä mielessä). Ja kaikki on taatusti tuoretta.
Toisesta kerroksesta löytyy viimeisimmät vinkit joulupaketteihin, mikäli ei ole jo ylittänyt budjettia alakerran antimia ostellessa. Muun muassa herkullisen värisiä tuoksusaippuoita löytyy varmasti joka sisustukseen (vessassahan on oltava oikean sävyinen saippua) ja vanhat mummot myyvät Venäjältä tuotuja maatuska-huiveja (tahtoo yhden!). Jos ei lahjoja tarvi muille ostaa niin ainakin sitten itselle.
Ja mikä parasta - Hakaniemen Kauppahalli on näin joulun aikaan auki myös sunnuntaisin.
Jos vaan mitenkään kärsivällisyys riittää niin vierailu on kuitenkin pienen hikoilun arvoinen. Alakerran tiskit notkuvat herkkuja, juustotiskillä pääsee maistelemaan monia ihanuuksia ja mausteiden tuoksut vievät lähes tajun (hyvässä mielessä). Ja kaikki on taatusti tuoretta.
Toisesta kerroksesta löytyy viimeisimmät vinkit joulupaketteihin, mikäli ei ole jo ylittänyt budjettia alakerran antimia ostellessa. Muun muassa herkullisen värisiä tuoksusaippuoita löytyy varmasti joka sisustukseen (vessassahan on oltava oikean sävyinen saippua) ja vanhat mummot myyvät Venäjältä tuotuja maatuska-huiveja (tahtoo yhden!). Jos ei lahjoja tarvi muille ostaa niin ainakin sitten itselle.
Ja mikä parasta - Hakaniemen Kauppahalli on näin joulun aikaan auki myös sunnuntaisin.
16.12.2006
Outo valoilmiö
Outo valoilmiö oli näkyvissä tänään.
Lumeton ja pakkaseton talvipäivä on sentään asteen verran siedettävämpi jos edes paistaa aurinko.
Kuvan maisemiin on kuitenkin vielä matkaa. Tuolta näytti Kaivarissa joulupäivänä 2005.
15.12.2006
Pieni mies
Mitä yhteistä on Sami Saarella ja Sedu Koskisella?
Molemmat ovat tietysti lyhyitä miehiä, jotka koreilevat vaatteilla. Kysymys kuuluukin, että onko pienillä (alle 165 senttisillä) miehillä tarve kompensoida pituuttaan muilla keinoin? Munanjatke-autothan on jo vanha käsite (ja sitä käyttävät muutkin miehet), mutta kompensoidaanko vaatteilla samaa asiaa? Vai pelkästään pituutta? Saari on sentään esiintyvä taiteilija, joten hieman räväkämpi pukeutuminen on suotavaa, eikä se välttämättä tarkoita minkään kompensointua. Ja Saari osaa myös laulaa. Sedu nyt on vaan säälittävä.
Onneksi Sedu perusti uuden yökerhonsa Thaimaaseen. Siellä sekin saa ehkä tuntea olevansa ISO mies ilman sen kummempia kompensointikikkoja.
Molemmat ovat tietysti lyhyitä miehiä, jotka koreilevat vaatteilla. Kysymys kuuluukin, että onko pienillä (alle 165 senttisillä) miehillä tarve kompensoida pituuttaan muilla keinoin? Munanjatke-autothan on jo vanha käsite (ja sitä käyttävät muutkin miehet), mutta kompensoidaanko vaatteilla samaa asiaa? Vai pelkästään pituutta? Saari on sentään esiintyvä taiteilija, joten hieman räväkämpi pukeutuminen on suotavaa, eikä se välttämättä tarkoita minkään kompensointua. Ja Saari osaa myös laulaa. Sedu nyt on vaan säälittävä.
Onneksi Sedu perusti uuden yökerhonsa Thaimaaseen. Siellä sekin saa ehkä tuntea olevansa ISO mies ilman sen kummempia kompensointikikkoja.
14.12.2006
Kuntoilun ihanuudesta
Kannattan ehdottomasti pääkaupunkiseudun julkisia liikuntatiloja. Kisis on treeni- ja pelipaikkana ihan ykkönen (niistä kiljuvista cheerleadereista huolimatta), Otahallissakin meininki on leppoisaa (vaikka siellä onkin niitä kiljuvia kakaroita ihan pirusti) mutta mitä ihmettä on tapahtunut Liikuntamyllylle?!
Kesällä "Mylly" oli vielä suhteellisen miellyttävä treenipaikka, vaikka lämmin ilma ulkona koettelikin viihtyvyyttä ankarasti. Hallissa oli tilaa hengittää ja urheilla, tyyppejä ei ollut hengittämässä niskaan ainakaan muualla kuin pelikentällä. Nyt tuntuu siltä että syksyn pimeiden tultua kaikki mahdolliset mörköt ovat taas saapuneet koloistaan hallille. Kuntosalin puolella on valehtelematta 3 ihmistä per laite ja suuri osa on pelkkiä "hengailijoita". Tyypit norkoilevat siellä pelkästään tirkistellen muiden touhuja.
On hienoa, että kaupunki pitää treenipaikkojen hinnat alhaisina niin että kaikilla on varaa treenata. Olisi myös hienoa, jos salilla voisi käydä niin ettei joka käänteessä jonkun vieraan äijän hikinen käsivarsi olisi kosketusetäisyydellä. Onneksi säbäkenttä on ns. "restricted area". Muuten en ehkä pystyisi urheilla lainkaan.
Kesällä "Mylly" oli vielä suhteellisen miellyttävä treenipaikka, vaikka lämmin ilma ulkona koettelikin viihtyvyyttä ankarasti. Hallissa oli tilaa hengittää ja urheilla, tyyppejä ei ollut hengittämässä niskaan ainakaan muualla kuin pelikentällä. Nyt tuntuu siltä että syksyn pimeiden tultua kaikki mahdolliset mörköt ovat taas saapuneet koloistaan hallille. Kuntosalin puolella on valehtelematta 3 ihmistä per laite ja suuri osa on pelkkiä "hengailijoita". Tyypit norkoilevat siellä pelkästään tirkistellen muiden touhuja.
On hienoa, että kaupunki pitää treenipaikkojen hinnat alhaisina niin että kaikilla on varaa treenata. Olisi myös hienoa, jos salilla voisi käydä niin ettei joka käänteessä jonkun vieraan äijän hikinen käsivarsi olisi kosketusetäisyydellä. Onneksi säbäkenttä on ns. "restricted area". Muuten en ehkä pystyisi urheilla lainkaan.
13.12.2006
Ryhmäkeskustelu
Osallistuin eilen markkinointitutkimusfirman järjestämään ryhmäkeskusteluun. Homma toimii niin, että sulle soitetaan ja kysytään muutama kysymys ja mikäli sovit profiiliin niin sut kutsutaan paikan päälle keskustelemaan. Homma kestää yleensä tunnin tai pari palkkioksi saa lahjakortin Stockalle.
Eilisessä ryhmässä oli 6 noin kolmikymppistä naista keskustelemassa naistenlehdistä. Käteemme iskettiin myös uusi tekeillä oleva lehti, jota sitten arvosteltiin ja kommentoitiin kannesta kanteen. Ei ne tälläkään kertaa olleet mitään ihmeitä keksineet, perus-naistenlehti oli tarjolla. Tunsin kuitenkin kuuluvani kohderyhmään - kyseessä ei ollut mikään teineille suunnattu uusi Cosmo-versio tai eläkeläisten Eeva.
Lehden prototyyppi näytti tutulta ja olin varma että nimi oli tullut vastaan aiemmin. En kuitenkaan sanonut tätä ääneen, koska sehän olisi voinut vaarantaa tämän "huippusyvällisen" tutkimuksen.
Koska Google on nykyisin paras ystäväni niin aika nopeasti Alma Median sivuilta löytyi seuraavaa:
"Bonnier Publications tuo 14. helmikuuta 2007 markkinoille ensimmäisen suomalaisen lehtituotteensa, naistenlehti Olivian. Sen kohderyhmänä ovat "henkisesti kolmekymppiset", työssä käyvät naiset. Bonnierin Suomen toimitusjohtaja Marjaana Toiminen määrittelee Olivian kuukausilehdeksi, joka tähtää johtavaksi pukeutumisen ja tyylin julkaisuksi. Lehdessä on muotia, mutta myös huolella työstettyjä artikkeleita. Ne käsittelevät suhteisiin, identiteettiin, perheeseen ja työssä etenemiseen liittyviä aiheita..."
Voimme siis odottaa Olivian ilmestyistä joka tapauksessa - olivat markkinointitutkimuksen kommentit menneet perille tai ei. Henkilökohtaisesti lehden kuvauksessa huolestutti tuo "henkisesti kolmekymppiset"-määritys. Mähän en ole henkinen ikä -testissä vielä koskaan päässyt edes kakskymppiseksi!
Olen käynyt vastaavassa ryhmäkeskustelussa kerran aiemmin. Pizzaryhmään osallistumisesta pari vuotta sitten jäi hieman huono maku (vaikka pizza oli hyvää), koska joku peilin takaa hommaa tarkkaillut tuotteen edustaja alkoi stalkata Kallessa. Tällä kertaa huoneessa ei ollut peilejä mutta kameroita senkin edestä.
Eilisessä ryhmässä oli 6 noin kolmikymppistä naista keskustelemassa naistenlehdistä. Käteemme iskettiin myös uusi tekeillä oleva lehti, jota sitten arvosteltiin ja kommentoitiin kannesta kanteen. Ei ne tälläkään kertaa olleet mitään ihmeitä keksineet, perus-naistenlehti oli tarjolla. Tunsin kuitenkin kuuluvani kohderyhmään - kyseessä ei ollut mikään teineille suunnattu uusi Cosmo-versio tai eläkeläisten Eeva.
Lehden prototyyppi näytti tutulta ja olin varma että nimi oli tullut vastaan aiemmin. En kuitenkaan sanonut tätä ääneen, koska sehän olisi voinut vaarantaa tämän "huippusyvällisen" tutkimuksen.
Koska Google on nykyisin paras ystäväni niin aika nopeasti Alma Median sivuilta löytyi seuraavaa:
"Bonnier Publications tuo 14. helmikuuta 2007 markkinoille ensimmäisen suomalaisen lehtituotteensa, naistenlehti Olivian. Sen kohderyhmänä ovat "henkisesti kolmekymppiset", työssä käyvät naiset. Bonnierin Suomen toimitusjohtaja Marjaana Toiminen määrittelee Olivian kuukausilehdeksi, joka tähtää johtavaksi pukeutumisen ja tyylin julkaisuksi. Lehdessä on muotia, mutta myös huolella työstettyjä artikkeleita. Ne käsittelevät suhteisiin, identiteettiin, perheeseen ja työssä etenemiseen liittyviä aiheita..."
Voimme siis odottaa Olivian ilmestyistä joka tapauksessa - olivat markkinointitutkimuksen kommentit menneet perille tai ei. Henkilökohtaisesti lehden kuvauksessa huolestutti tuo "henkisesti kolmekymppiset"-määritys. Mähän en ole henkinen ikä -testissä vielä koskaan päässyt edes kakskymppiseksi!
Olen käynyt vastaavassa ryhmäkeskustelussa kerran aiemmin. Pizzaryhmään osallistumisesta pari vuotta sitten jäi hieman huono maku (vaikka pizza oli hyvää), koska joku peilin takaa hommaa tarkkaillut tuotteen edustaja alkoi stalkata Kallessa. Tällä kertaa huoneessa ei ollut peilejä mutta kameroita senkin edestä.
12.12.2006
8 kiloa lammasta ja yksi anjovis
Erilaisten perinneruokien ja -juomien alkuperät olivat eilisen illalliskeskustelun aiheena. Vorschmack liitettiin automaattisesti Mannerheimiin ja alkuperäksi veikkailtiin jotain ranskalaisvenäläissaksalaista alkuperää. Tosin Saksaan taidettiin liittää ainoastaan ruokalajin nimi. Yhtä mieltä oltiin siitä, että Savoy on paras paikka kyseisen herkun nauttimiseen. Itse olin hieman epäileväinen tuosta "8 kiloa lammasta ja yksi anjovis" -reseptistä. Onneksi tämänkin asian voi tarkistaa Wikipediasta. Siellä tosin kerrotaan Mannerheimin tuoneen reseptin Puolasta.
Glögin alkuperästä ei päästy yksimielisyyteen, enkä jäänyt sitä sen kummemmin pohtimaan. (Senkin voisi tietysti tarkistaa Wikipediasta jos jaksaisi)
Olen kuitenkin sen koulukunnan kannattaja, jossa juodaan mehut mehuina ja viina viinana.
Glögin alkuperästä ei päästy yksimielisyyteen, enkä jäänyt sitä sen kummemmin pohtimaan. (Senkin voisi tietysti tarkistaa Wikipediasta jos jaksaisi)
Olen kuitenkin sen koulukunnan kannattaja, jossa juodaan mehut mehuina ja viina viinana.
11.12.2006
Julkkis?!
Pisteet sille joka on bongannut allekirjoittaneen nimen Sunnuntain Hesarista. Ja kaiken lisäksi vielä lihavoituna. Itse en tosin sitä huomannut, mikä ehkä osoittaa todellisen kiinnostukseni aiheeseen ainakin vapaa-ajalla...
Pieneksi vihjeeksi - kyse ei ollut mistään itse maksamastani ilmoituksesta. ;)
Pieneksi vihjeeksi - kyse ei ollut mistään itse maksamastani ilmoituksesta. ;)
10.12.2006
Ihana ähky
La Cocina, Menu Extremo x 2:
- Ilmakuivattua kinkkua ja kroketteja
- Valikoima espanjalaisia juustoja ja kvittenimarmeladia
- Marinoitua paprikaa ja oliiveja
- Kaniiniterriiniä, kanelia ja sipulidressing
- Leipää (valkosipuli, tomaatti, suola & öljy)
- Kurpitsakeitto
- Lohta ja minimustekalaa, sahramia ja tomaattipyrettä
- Merisuolassa paahdettua härkää, vasikanposkea ja
karamellisoitua kvitteniä - Mustaherukkajäätelöä ja hunajaa, tummaa suklaata
- Mokkajäätelöä ja parmesanjuustoa, Lepanto-brandyä
Viinit: Masia Sague, Silencis, Coma Vella & Castano Dulce
Pieniruokaiset älkööt vaivautuko.
9.12.2006
"Hey Sister"
"Hey Sister, can I show you something? I'm a nail specialist ...."
Oli jotakuinkin se myyntirepliikki, jonka annoin houkutella itseni poikkeuksellisesti kojun luo. Itseäni jonkin verran lyhyempi afrotukkainen mies puhui vahvasti murtaen englantia ja oli elämänsä vedossa esitellessään kynsinhoitopakkausta. Oli uskomaton viila, jolla kynsien pinnan sai kiiltämään kuin lakalla konsanaan, Kuolleen meren 12 mineraalia ja kynsinauhoja hoitavaa seerumia. Ja kaiken päälle vielä mandariinilta tuoksuva kosteusvoide (tai laventelilta, tai vanilijalta). Annoin tyypin höpöttää ja naureskelin käsihieronnalle. Huomenna voisi kuulemma tulla hakemaan myös kokovartalohierontaa lounaan jälkeen. Just just. Ja kaikki tämä vain 70 euroa. Ja kaupanpäälle vielä lahja!
Koska en tästä vielä innostunut, laittoi tyyppi seuraavan vaihteen silmään. "How old are you?" oli kysymys ja ikä tietenkin arvattiin huomattavasti nuoremmaksi. (Voin helposti kuvitella miten tämä uppoaa vanhempiin naisihmisiin) Seuraavaksi spekulointiin minun olevan köyhä opiskelija - hinta tippui 20 euroa ja erittäin köyhänä opiskelijana tuotteen saisi 30 euroa halvemmalla. Sanoin voivani ottaa sen kynsiviilan, mutta sitä ei kuulemma myydä erikseen.
Viimeisenä oljenkorteenaan tyyppi pyysi vielä vähän sivummalle, ettei toisella puolella kojua täyttä hintaa maksava nainen kuule - "For you my sister - 30 euros. Why not?". Koska en vieläkään lämmennyt ajatukselle testattiin vielä kuorintavoide, jonka jäljiltä kädet haisee vieläkin vanilijalta. Ei tullut kauppoja.
Loppukommentti sinnikkäältä myyntimieheltä oli vähintäänkin huvittava: "Don't be so tough sister! You are not Finnish, you should be kicking some ass in Harlem or something." Tuosta olin itse asiassa aika ylpeä.
Oli jotakuinkin se myyntirepliikki, jonka annoin houkutella itseni poikkeuksellisesti kojun luo. Itseäni jonkin verran lyhyempi afrotukkainen mies puhui vahvasti murtaen englantia ja oli elämänsä vedossa esitellessään kynsinhoitopakkausta. Oli uskomaton viila, jolla kynsien pinnan sai kiiltämään kuin lakalla konsanaan, Kuolleen meren 12 mineraalia ja kynsinauhoja hoitavaa seerumia. Ja kaiken päälle vielä mandariinilta tuoksuva kosteusvoide (tai laventelilta, tai vanilijalta). Annoin tyypin höpöttää ja naureskelin käsihieronnalle. Huomenna voisi kuulemma tulla hakemaan myös kokovartalohierontaa lounaan jälkeen. Just just. Ja kaikki tämä vain 70 euroa. Ja kaupanpäälle vielä lahja!
Koska en tästä vielä innostunut, laittoi tyyppi seuraavan vaihteen silmään. "How old are you?" oli kysymys ja ikä tietenkin arvattiin huomattavasti nuoremmaksi. (Voin helposti kuvitella miten tämä uppoaa vanhempiin naisihmisiin) Seuraavaksi spekulointiin minun olevan köyhä opiskelija - hinta tippui 20 euroa ja erittäin köyhänä opiskelijana tuotteen saisi 30 euroa halvemmalla. Sanoin voivani ottaa sen kynsiviilan, mutta sitä ei kuulemma myydä erikseen.
Viimeisenä oljenkorteenaan tyyppi pyysi vielä vähän sivummalle, ettei toisella puolella kojua täyttä hintaa maksava nainen kuule - "For you my sister - 30 euros. Why not?". Koska en vieläkään lämmennyt ajatukselle testattiin vielä kuorintavoide, jonka jäljiltä kädet haisee vieläkin vanilijalta. Ei tullut kauppoja.
Loppukommentti sinnikkäältä myyntimieheltä oli vähintäänkin huvittava: "Don't be so tough sister! You are not Finnish, you should be kicking some ass in Harlem or something." Tuosta olin itse asiassa aika ylpeä.
8.12.2006
Jälkipelejä
On se vaan hienoa, että nuo linnanjuhlat järjestetään. Niiden jälkimainingeissa voi rypeä helposti parikin viikkoa. Jos jostain syystä ne tantut jäi arvostelematta 6.päivä niin ei hätää - vielä ehtii! Puhetta riittää vielä moneksi päiväksi siitä, että kuka siellä nyt todella mokasi ja kuka tanssi kenenkäkin kanssa. Ja iltapäivälehdistä voi vielä varmistaa, ettei nähnyt harhoja - kyllä Merikukka todellakin tanssi Hjalliksen kanssa. (Eikö se ikinä opi?)
Ne pornorillit nähtiin muuten livenä Teatterissa eilen, mutta tällä kertaa originaalin päässä. Selin ei siis ollut paikalla patsastelemassa, mutta sen sijaan sohvaryhmää sulostuttivat BB:n Kaki ja Olli. (iik!!!) Todellisuudessa kehotan kaikkia välttämään sitä sohvaryhmää jatkossa. Ne jätkät todennäköisesti virpoivat siellä ja Ollin päänraapimisesta päätellen siihen paikkaan syntyi uusi ainakin yksi täiyhdyskunta.
Ja jos joku teistä jäi himoitsemaan itselleen sitä linnanjuhlien suosituinta asustetta boleroa, niin hempan ja maukan postimyynnistä sellanen irtoais nyt 4,95€. En suosittele.
Ne pornorillit nähtiin muuten livenä Teatterissa eilen, mutta tällä kertaa originaalin päässä. Selin ei siis ollut paikalla patsastelemassa, mutta sen sijaan sohvaryhmää sulostuttivat BB:n Kaki ja Olli. (iik!!!) Todellisuudessa kehotan kaikkia välttämään sitä sohvaryhmää jatkossa. Ne jätkät todennäköisesti virpoivat siellä ja Ollin päänraapimisesta päätellen siihen paikkaan syntyi uusi ainakin yksi täiyhdyskunta.
Ja jos joku teistä jäi himoitsemaan itselleen sitä linnanjuhlien suosituinta asustetta boleroa, niin hempan ja maukan postimyynnistä sellanen irtoais nyt 4,95€. En suosittele.
7.12.2006
Lainattuja lauseita
Onko toi ton tukka vai peruukki?
Mikä v*n bolero??? Miksi noilla kaikilla on bolero? Mä en kestä!
Kato – Hjallis on sinkkuna!
Törkeet pornorillit, melkein kuin BB:n Kakilla.
Se oli järkyttävä se aukko. Se oli niin kuin hoikan ihmisen löysää lihaa...
Muumimamma! Noin kauheeta ei oikeesti voi olla!
Ville Valo, yksin... Onkohan Jonna katkasussa?
Ton tissit jäi narikkaan.
Menkää ämmät hoitoon – summer's gone!!!
Ja jäämme innolla odottamaan ensi vuoden juhlia.
PS. Kadettien pituus linnassa oli 182cm eli pidempien meistä kannattaa tosiaan vakiintua ennen sitä linnan kutsun tuloa, mikäli ei halua kääpiöiden vievän tanssiin. Voisiko joku muuten kertoa, miksi Leena Harkimo valitsee aina itseään päätä lyhyemmän ukon?
Mikä v*n bolero??? Miksi noilla kaikilla on bolero? Mä en kestä!
Kato – Hjallis on sinkkuna!
Törkeet pornorillit, melkein kuin BB:n Kakilla.
Se oli järkyttävä se aukko. Se oli niin kuin hoikan ihmisen löysää lihaa...
Muumimamma! Noin kauheeta ei oikeesti voi olla!
Ville Valo, yksin... Onkohan Jonna katkasussa?
Ton tissit jäi narikkaan.
Menkää ämmät hoitoon – summer's gone!!!
Ja jäämme innolla odottamaan ensi vuoden juhlia.
PS. Kadettien pituus linnassa oli 182cm eli pidempien meistä kannattaa tosiaan vakiintua ennen sitä linnan kutsun tuloa, mikäli ei halua kääpiöiden vievän tanssiin. Voisiko joku muuten kertoa, miksi Leena Harkimo valitsee aina itseään päätä lyhyemmän ukon?
6.12.2006
Illan pitkävetokohteet
Illan kisastudion alkuun on vielä vajaat 2 tuntia. Kysehän on tietenkin jokavuotisesta pukukavalkadista, joka tuotetaan kaikkiin koteihin valtakunnallisten tv-kanaviemme välityksellä. Huomisten päivälehtien otsikot voi jo arvata etukäteen: "Linnan juhlien upeimmat puvut", "xx hätkähdytti!", "xx linnan juhlien kruunamaton kuningatar" jne jne.
Jotta Matti ja Maija Meikäläisen olisi vieläkin mielenkiintoisempaa tirkistellä kyseisiä kekkereitä, suosittelen aiheeseen liittyvää vedonlyöntiä. Illan pitkävetokohteiksi sopivat esimerkiksi: 1) Kumpi oli näyttävämpi ilmestys: Tarja SaarelaKarpelaVienonen vai Jonna villevalonexnyktyttöystävä Nygren, 2) Onko Janina Anderssonin tukka tänä vuonna auki vai kiinni ja 3) Onko Leena Harkimon puvun suunnitellut Jukka Rintala vai Jukka Rintala?
Lisämaustettaa saadaan pelaamalla voittajavetoa vaikka illan leveimmästä helmasta, korkeimmasta otsasta tai roikkuvimmista alleista. Jotta miespuoliset saataisiin veikkaukseen mukaan niin laitetaan listalle myös päivän pari - kenet Matti nettideittaaja Vanhanen vie ensimmäisenä tanssiin: löytyykö paikalta sopiva yksinhuoltaja vai tyytyykö tämä kansainvälisessäkin mediassa huomiota saanut tekstiviestidumppaaja tanssitamaan jotain tylsää kolleegaa?
Superkaksariin en keksinyt sopivaa kohdetta.
Jotta Matti ja Maija Meikäläisen olisi vieläkin mielenkiintoisempaa tirkistellä kyseisiä kekkereitä, suosittelen aiheeseen liittyvää vedonlyöntiä. Illan pitkävetokohteiksi sopivat esimerkiksi: 1) Kumpi oli näyttävämpi ilmestys: Tarja SaarelaKarpelaVienonen vai Jonna villevalonexnyktyttöystävä Nygren, 2) Onko Janina Anderssonin tukka tänä vuonna auki vai kiinni ja 3) Onko Leena Harkimon puvun suunnitellut Jukka Rintala vai Jukka Rintala?
Lisämaustettaa saadaan pelaamalla voittajavetoa vaikka illan leveimmästä helmasta, korkeimmasta otsasta tai roikkuvimmista alleista. Jotta miespuoliset saataisiin veikkaukseen mukaan niin laitetaan listalle myös päivän pari - kenet Matti nettideittaaja Vanhanen vie ensimmäisenä tanssiin: löytyykö paikalta sopiva yksinhuoltaja vai tyytyykö tämä kansainvälisessäkin mediassa huomiota saanut tekstiviestidumppaaja tanssitamaan jotain tylsää kolleegaa?
Superkaksariin en keksinyt sopivaa kohdetta.
5.12.2006
Käden taidoista
Käsityöt ovat mulle täysin tuntematon käsite. Joskus yläasteella kun käsityötunneille oli pakko osallistua, raahasin tunnollisesti aina kaikki lapaset ja villasukkakutimet kotiin äidin korjattavaksi. Puikot eivät herättäneet mussa minkäänlaista innokkuutta ja ompelukonetta suorastaan kammosin.
Ehkä sain yliannostuksen kotikutoisista neuleista, joita äiti suolti liukuhihnalta. Joka toinen viikko oli aina uusi villapaita päällä. Kaapista löytyi papukaijapaitaa, palmikkoneuleita kaikissa sateenkaaren väreissä ja ainakin 3 eriväristä revontulipaitaa. Ja siihen päälle kaikki lapaset, pannat ja pipot. Käsityökärpänen ei todellakaan purrut, pikemmin tuntui siltä että olin allerginen kaikelle itsetehdylle.
Vanhemmiten noitakin juttuja oppii arvostamaan ihan eri tavalla. Itse tehty neuletakki on aivan eri luokkaa kuin hempan ja maukan rekkikama (niitäkään yhtään väheksymättä). Näissä hommissa äiti on yhä lyömätön, enkä aio kutimia käteen ottaa niin kauan kuin mammassa henki pihisee. Näky olisi todennäköisesti erittäin surullinen, kun vartin ähellyksen jälkeen olisin jo tökännyt itseäni useasti puikolla silmään ja lopulta kuristuisin lankoihin. Tyydyn kunnioittamaan lausetta: ne tekee jotka osaa!
Eilenkin tuli taas postipaketti, jossa oli luonnonvalkoinen palmikkoneuletakki, ampujanhanskat (jotta voi valokuvata kylmällä säällä), designmyssy ja kaulahuivi. Niin siistiä!
Mun kyvyt riittää juuri ja juuri irronneen napin ompelemiseen.
Ehkä sain yliannostuksen kotikutoisista neuleista, joita äiti suolti liukuhihnalta. Joka toinen viikko oli aina uusi villapaita päällä. Kaapista löytyi papukaijapaitaa, palmikkoneuleita kaikissa sateenkaaren väreissä ja ainakin 3 eriväristä revontulipaitaa. Ja siihen päälle kaikki lapaset, pannat ja pipot. Käsityökärpänen ei todellakaan purrut, pikemmin tuntui siltä että olin allerginen kaikelle itsetehdylle.
Vanhemmiten noitakin juttuja oppii arvostamaan ihan eri tavalla. Itse tehty neuletakki on aivan eri luokkaa kuin hempan ja maukan rekkikama (niitäkään yhtään väheksymättä). Näissä hommissa äiti on yhä lyömätön, enkä aio kutimia käteen ottaa niin kauan kuin mammassa henki pihisee. Näky olisi todennäköisesti erittäin surullinen, kun vartin ähellyksen jälkeen olisin jo tökännyt itseäni useasti puikolla silmään ja lopulta kuristuisin lankoihin. Tyydyn kunnioittamaan lausetta: ne tekee jotka osaa!
Eilenkin tuli taas postipaketti, jossa oli luonnonvalkoinen palmikkoneuletakki, ampujanhanskat (jotta voi valokuvata kylmällä säällä), designmyssy ja kaulahuivi. Niin siistiä!
Mun kyvyt riittää juuri ja juuri irronneen napin ompelemiseen.
4.12.2006
Hiihtokauden avaus
Aurinko paistoi, rinteet kimmelsi ja puuterilunta oli silmänkantamattomiin! Ehkä jossain, mutta ei ainakaan Tahkolla.
Se ei tosin menoa haitannut, vaan avaijaisviikonloppu oli täynnä actionia.
Esiintyvinä taitelijoina (ainakin meidän mökissä ja vähän Piazzallakin) nähtiin mm. useampia Borateja, Madonna, Paula Koivuniemi -kuoro sekä Popeda. Ja TOP5 kuolemattomia lauseita jää varmasti elämään: "Mä ajattelin laittaa tän syksyn nyt pakettiin", "Hyppää vaan, mä otan kopin", "Kyllä tavarastaan pitää olla tarkka, mutta ei pidä olla turhantarkka", "Herätetään ruokahalu muualla, mutta syödään kotona", "Seppo Räty vai Kimmo Kinnunen"?
Kotiin selvittiin kuitenkin kunnialla, muutamaa mustelmaa lukuunottamatta ilman suurempi vaurioita. Kiitos vain kympillä kaikille osallistujille - otetaan pian uudestaan!
Ai niin, ääni jäi Tahkolle. Taas.
Se ei tosin menoa haitannut, vaan avaijaisviikonloppu oli täynnä actionia.
Esiintyvinä taitelijoina (ainakin meidän mökissä ja vähän Piazzallakin) nähtiin mm. useampia Borateja, Madonna, Paula Koivuniemi -kuoro sekä Popeda. Ja TOP5 kuolemattomia lauseita jää varmasti elämään: "Mä ajattelin laittaa tän syksyn nyt pakettiin", "Hyppää vaan, mä otan kopin", "Kyllä tavarastaan pitää olla tarkka, mutta ei pidä olla turhantarkka", "Herätetään ruokahalu muualla, mutta syödään kotona", "Seppo Räty vai Kimmo Kinnunen"?
Kotiin selvittiin kuitenkin kunnialla, muutamaa mustelmaa lukuunottamatta ilman suurempi vaurioita. Kiitos vain kympillä kaikille osallistujille - otetaan pian uudestaan!
Ai niin, ääni jäi Tahkolle. Taas.
2.12.2006
Joulukuun ensimmäinen
Mitä ihmettä!!! Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä! Kun aamulla katsoi ikkunasta ulos näkymä oli kaikkea muuta kuin "joulukuinen".
Joskus silloin lapsena joulukuu tarkoitti sitä että ulkona on pakkasta ja maa oli aina valkoinen. Vaikka kuinka pinnistän muistiani, niin ei tule yhtään sellaista lapsuusjoulua mieleen, ettei maa olisi ollut valkoinen tai että olisi satanut vettä. Onko kelit todellakin muuttuneet näin paljon vai onko aika kullannut muistot? Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että jouluna on vesikelit.
Oli asia miten päin tahansa niin lunta saisi tulla ja pian. Vaikka tämän kaupungin liikenne menee sekaisin pienimmästäkin lumimyräkästä, niin on se sen arvoista. Valkoisessa lumipeitossa Helsinkikin näyttää puhtaalta.
Joskus silloin lapsena joulukuu tarkoitti sitä että ulkona on pakkasta ja maa oli aina valkoinen. Vaikka kuinka pinnistän muistiani, niin ei tule yhtään sellaista lapsuusjoulua mieleen, ettei maa olisi ollut valkoinen tai että olisi satanut vettä. Onko kelit todellakin muuttuneet näin paljon vai onko aika kullannut muistot? Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että jouluna on vesikelit.
Oli asia miten päin tahansa niin lunta saisi tulla ja pian. Vaikka tämän kaupungin liikenne menee sekaisin pienimmästäkin lumimyräkästä, niin on se sen arvoista. Valkoisessa lumipeitossa Helsinkikin näyttää puhtaalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)