Inferno

Tein eilen jälleen ruokaa omin pikku kätösin omassa pikku uunissa eli toisin sanoen lykkäsin uuniin pakastepizzan ihan itse. Yllätys oli infernaalinen, kun maistoin tuota ”Inferno” Pizzaa. TZIIISUS! Pizza oli oikeasti tulinen. Major hot. Tulisempaa kuin mikään taikkulandiassa syömäni ruoka. Tuntui, että kieli turposi kolminkertaiseksi ja huulia poltti niin, että joutui turvautumaan jääpaloihin. Maitoa meni litra. Ruokailuelämys oli kaikkea muuta kuin miellyttävä.

Suosittelen todella tulisen ruuan ystäville. Painotus sanoilla todella tulisen ystäville.

Viikonloppuna isojen ja pienten tyttöjen plinsessajuhlia

Lauantaiaamuna oli nokka kohti Porvoota ja pienen sankarittaren plinsessajuhlia. Matkalta Huihain kyytiin yksi lopen uupunut ja juhlavaihdetta silmään.
Tarjoilu oli varsin mainiota – kuskille kahvia ja lopen uupuneelle punkkua. Kakkua oli kolmea sorttia ja itämaiset kääryleet oli kasattu omin pikku kätösin. Nam! Sankaritar oli juhlatamineissa, vaikkakin plinsessakluunu taisi olla enemmänkin äidin päässä.

Isojen tyttöjen plinsessajuhlat lähtivät käyntiin Kämpistä möttösen kera. Seuraava etappi olikin Tornin sviitti, jossa oli paikalla useampi kuin yksi Marilyn. Skumppa oli jälleen hirrrrrrveen hyvää. Wolfordien saumat oli suorassa vielä siinä vaiheessa, kun räpsittiin erinnäisiä ryhmäkuvia. Videot ovat täysin x-rated. Ahjoon liukasteltiin pikkukengissä, koska kenkien vaihtaminen olisi ollut liian työlästä. Yksi sun toinen alkoi hieman nuokkua illan edetessä, mutta pari tuhkimoa ymmärsi poistua paikalta ennen kuin taika hävisi kokonaan. Mikonkadulla ihan vaan pieni keijukaismainen selkäkosketus kadun pintaan, mutta siitäkin selvittiin ylös ihan omin avuin. Illan kebab oli ehkä parasta ikinä.

Tahgo go go go

Viime viikonloppu vierähti tuttuun tyyliin Tahkolla. Tunnelma bussissa oli tiivis kuten aina. Yhteislaulut vedettiin korkealta ja kovaa. Eihän se kaunista ollut tälläkään kertaa, mutta ei se fiilistä lannistanut. Saku Sammakko ja Aikuinen Nainen puuttuivat lauluvihosta, mutta sekään ei ollut ongelma. Perillä pienet lippusulkeiset ja Piazza haltuun.

Lauantaina ei taaskaan tarvinnut mennä mäkeen. Eräskin hinasi jälleen kerran koko laskuvarustuksen mukanaan turhan takia - ehkä jo ensi vuonna nekin kamat tajutaan jättää kotiin. Mökkiin oli tilattu brunssikokki, joka loihti setit Baileysien seuraksi. Siihen vielä kierros Sielujen sympatiaa ja päiväohjelma oli purkissa.

Iltaa kohti saksalainen teema alkoi muodostua. Mukaan oli eksynyt vähän hard corea, vähän tirolilaista ja vähän nahkapöksymeininkiä. Mukava combo kaikin puolin. Rammstein ei kuitenkaan ollut ykkösvaihtoehto musapuolella, vaan Frontside Ollie oli se mikä jyräsi.

Piazzalla otettiin haltuun tutut kulmat aika nopsaan. Chisun keikka hieman haittasi meidän omaa showta, mutta onneksi sekään ei kestänyt koko iltaa. Halko löysi siskon ja he olivat erottamattomat koko illan. Yleisöä riitti varmasti meidän "keikalla" yhtä paljon kuin Chisulla konsanaan. Edustus oli vahva, vaikkakaan kukaan ei jäänyt odottelemaan pilkkua.

Sunnuntaina kamat kassiin ja bussiin. Tunnelma oli lähes rentoutttava paluumatkalla. Ääni jäi Piazzalle, joten se rajoitti jälleen hieman äänijänteiden käyttöä paluussa.