27.6.2009

Prahan plussaa ja miinusta

Keskiviikkona suuntasin duunireissulle Prahaan. Otti päähän heti kättelyssä, kun keli perillä oli kaikkea muuta kuin Helsingissä. Bonuksena kone tietty myöhässä eikä hotellihuonekaan ollut valmiina. Kaikkein parasta oli luonnollisesti ihka ehta itäeurooppalainen tapa eli se, että joka paikassa sai vetää röökiä. Eikä tietenkään meikäläisen huone ollut lähelläkään non-smoking kerroksia.

Jahka noista vastoinkäymisistä jotenkin pääsi yli, niin pystyi toteamaan hotellin olevan ihan ok mestoilla. Varsinainen plussa tuli kuitenkin siitä, kun meikäläinen aikoi aloittaa pannareidensa viipaloinnin keikkuvalla terassipöydällä niin naapuripöydän nuori mies sanoi jotain paikkallisella kielellä ja kumartui meikäläisen pöydän alle korjaamaan keikkuvan jalan. Uskomatonta! Kyllä se Praha on vaan mukava kaupunki.

21.6.2009

Kuumaa juhannushuumaa

Juhannussuunnitelmiin tuli viime hetken muutoksia, joten Parainen jäi näkemättä. Merenrantamaisemat vaihtuivat Pataässän kuumaan huumaan. Sitä ennen kuitenkin muutama jakso Kumman kaa viihdettä pisti melkein harmittelemaan, että se juhannuskossu jäi hankkimatta.

Patiksessa ei sitten enää harmittanutkaan, vaikkei ihan pelti kiinni oltukaan. Nimittäin kaikki muut olivat ilmeisesti ehtineet aloittaa juhannuksen juhlimisen vähintään pari päivää aiemmin kuin me. Tunnelma oli todella "kuuma". Ukkojen lähestymisyritykset saavuttivat huippunsa, kun jo 10 känniääliö kävi Miss T:n sääriin käsiksi viiden minuutin sisällä. Onneksi iso mies oli mukana, muuten jälki ei olisi ollut niin kaunista.

Jätimme Patiksen kuumaan huuman taaksemme hyvissä ajoin ja lähdimme kokeilemaan onneamme laukkaradalla ja hyrrän parissa. Bollinger maistui ja hauskaa oli. Utareita kului, mutta poiskin selvittiin plussan puolella. Illan bonusarvonnassa vielä kolme kertaa makkaraperunat ja Kumman kaa putki jatkui. Ei huono juhannus tämäkään.

14.6.2009

Viikko vierähti

Viikko vierähti taas kerran aivan yllättäen. Tuli hurrailtua venäläisten kanssa futismatsissa ja omien kanssa Yökyöpelissä. Matkan varrelle osui myös eräs toinenkin anniskeluravintola sekä yksi etäpäivä. Lauantaipäivä vierähtikin sitten Kimpisen sinisellä tartanilla ja ilta eräänkin rivitaloasunnon takapihalla.

Maija Mehiläinen oli todellisessa vedossa ja keli oli kuin parasta Lapin kesää. Otimme joukolla pienimmästä mallia ja söimme itsemme tainnoksiin. Taisi siinä tosin pari virkistävää juomaakin mennä. Tarjoilut oli aamullakin kuin parhaassa hotellissa, melkein teki mieli jäädä Lappeenrantaan pidemmäksi aikaa. HKI kuitekin kutsui jo hyvissä ajoin ja huomenna uuteen viikkoon vanhoin kujein.

Aikuisten yu-koulussa olisi muuten huomenna tarjolla pituusoppia mm. allekirjoittaneen toimesta klo 17.30. Lisätietoa HKV:n veteraanisivuilta.

9.6.2009

Turhautumisen maksimi

Minähän olen hyvinkin tunnettu siitä, että tasaisin väliajoin iskee jos jonkintasoinen urheiluvamma joka aiheuttaa pakollista urheilutaukoa. Paljonkin pahempia on koettu kuin tämä nykyinen hermopinne, mutta tämä on nyt jotenkin poikkeuksellisen hankala. Vaikka pinnetilan pitäisi tuntua pakarassa niin tällä hetkellä on enemmänkin sellainen fiilis, että se pinnetila on korvien välissä.

Kun ei pääse kunnolla urheilemaan, niin tuntuu että kaikki asiat vähän tökkii. Mikään ei oikein suju ja kärsivällisyyttä koetellaan. Muiden ihmisten kyvyttömyys (siis kuviteltu kyvyttömyys) nousee pintaan joka käänteessä. Ja kun duunissa on enemmän hommaa, niin sitä jatkuvaa paapopista ja opastusta ei vaan jaksaisi. Missä on ihmisten omat aivot?

Yleensä en laske päiviä lomaan, mutta nyt on todellakin sellainen olo että olen loman tarpeessa. Ellei heinäkuun alku ala tulla hemmetin nopeesti, niin suoni varmasti katkee päästä. Nykyistä turhautumisen tilaa ei vaan jaksaisi enää yhtään ylimääräistä päivää. Miten se onkaan niin, että hellekeleillä ei tätäkään turhautumista edes huomaisi?

2.6.2009

Aikuisten yleisurheilukoulusta ja eräästä eurovaaliehdokkaasta

Maanantaina oli taas Eltsussa aikuisten yu-koulun vuoro. Itselläni ei ollut virallista vetovastuuta, mutta kävin kohteliaisuudesta (?) ilmoittamassa läsnäolostani ja johan se nakki napsahti.

Olen tavannut A.Bryggaren aiemminkin pariin otteeseen, mutta varsinaista keskusteluyhteyttä meille ei ole syntynyt ennen eilistä. Ja sanotaanko näin, että ei ole niin väliksi vaikkei syntyisi jatkossakaan. Herra oli tulossa opettamaan innokkaille aikuisyleisurheilijoille pikajuoksun saloja ja voin kertoa, että ainakin ego oli kohdallaan. Asenteesta en sanoisi samaa. Olisi voinut luulla, että eurovaaliehdokas olisi hieman panostanut edes omaan ulosantiinsa, mutta niin ei tosiaan käynyt.

Onhan Hra Bryggare aikoinaan saavuttanut yleisurheilu-urallaan paljon, mutta kenties kannattaisi laskeutua jalustaltaan hieman siinä vaiheessa kun ryhdytään Matti ja Minna Meikäläisille opettamaan uusia juttuja. Kysehän ei ole siitä, että tässä tähdätään arvokisoihin vaan lähinnä uusien ja toivottavasti kivojen juttujen kokeilemisesta.

Herralla oli täysin natsimainen lähestymistapa koko touhuun, eikä ilmeisesti kehuja sadellut. Ennen varsinaisen opetuksen alkua hra haukkui muut kouluttajat ja pari muuta ex-urheilijaa siinä sivussa. Hän osoitti heti olevansa "tavallisten tallaajien" yläpuolella ja piti myös huolen siitä, ettei kenellekään varmasti jäänyt intoa hakeutua ainakaan hänen opetukseensa uudelleen. Sinänsä ihan ok - meidän ryhmän oli helppo nousta suosikkiopejen pallille.

Pistää tosin hieman miettimään, miten ihmeessä Hra Bryggare on joskus valittu eduskuntaan ja vielä pariinkin otteeseen. Eilisen esityksen perusteella en missään nimessä edes harkitsisi ko. henkilön äänestämistä eurovaaleissa. Harkitsiko joku muu?