Banaania pintaan - mikä kesä!

Uskomattoman upea lämpöaalto on osunut Helsinkiin ja houkuttelee meikäläisen ainakin saman tien ulkoilma-aktiviteettien pariin. Perjantaina kirmattiin yleisurheilun merkeissä, launtaina golfattiin ja sunnuntaina olisi tarkoitus ensin pelata beachvolleyta ja sen jälkeen vielä golfata päälle.

Poikkeuksellinen auringonpaiste pistää samalla aurinkorasvat testiin. Olin pitkään sitä mieltä, ettei Suomessa paista aurinko niin vahvasti, että täällä pitäis käyttää jotain rasvoja. Onneksi sentään joissakin asioissa vanhemmiten näköjään viisastuu. Ehkä tässä on siis vielä mahdollisuuksia välttää melanooma. Tosin luomien määrän ja koon seuraaminen kropassa on täysin mahdotonta.

Joka tapauksessa nyt siis laitetaan rasvaa pintaan. Nassuun isoa kerrointa, ettei tule maksaläiskiä ja kroppaan jotain, joka pysyy. Ei siis läträtä pelkällä banaanilla vaan otetaan käteen Banana boatin spf 15. Vai voiko aurinkorasvalta enempää toivoa: "long lasting, ultra swetproof, non-greasy, waterproof". Enää ei tarvita kuin joku joka levittää rasvan pintaan. Hietsu here I come!

Tulkintakysymys

Viime aikoina on keskusteltu tulkintakysymyksestä muissakin foorumeissa, mutta tämä ei mitenkään nyt liity siihen. Tällä kertaa asia koskee nimittäin kutsujen tulkitsemista. Ihan siis sitä, että jos sinut kutsutaan jonnekin - ihan mihin tahansa tapahtumaan - niin ketä oletat kutsun koskevan?

Itse otan kutsut aina henkilökohtaisina ellei niissä sitten lue erikseen avec. Jos minua pyydetään mihin tahansa kokoontumisajoihin, niin en suinkaan oleta, että minun odotetaan tuovan paikalle myös avecin. Kyllähän minä sen avecinkin voin mukaan ottaa, mutta siitä toiveesta sopii kutsun laatijan mainita erikseen. Minä olen kuitenkin itsenäinen olento, enkä esiinny jokapäiväisessä elämässä me-muodossa.

Tästä syystä minä joskus (itse asiassa aika useinkin) ihmettelen tiettyjä tahoja, jotka aina ottavat mukaansa "sen toisen puoliskon" vaikka häntä ei olisi edes kutsuttu. Jos kutsun lähettäjällä ei vain satu olemaan "sen toisen puoliskon" yhteystietoja, niin hän varmasti mainitsee siitä kutsussaan mikäli toivoo, että "se toinenkin" tulisi paikalle. Mikäli siis kutsussa lukee vain sinun nimesi, niin älä pliis ilmoita että "me tullaan".

Ja hyvät ystäväni - jatkossakin voitte olla varmoja siitä, että minun lähettämissäni kutsuissa lukee joko avec tai sitten se lähetetään erikseen sille "toiselle puoliskolle", mikäli kutsu koskee useampaa kuin yhtä henkilöä.

Ekaa kertaa totoamassa

Eilen haettin fiiliksiä Vermosta. Suu meinasi mennä mutrulle jo ennen kuin edes pöytään päästiin. Hieman nimittäin kummastutti ja hämmästytti tapa, millä Vermossa rahastettiin jengiä. Joka luukulla piti antaa rahaa, vaikkei edes totoamaan vielä ehditty. Ravintolaankin piti maksaa erikseen vaikka sinne oli tehnyt pöytävarauksen ja olimme luonnollisesti menossa syömään.

Joka tapauksessa fiilis oli lähes katossa, kun niitä kaksari, troikka ja V5 kuponkeja siinä pöydässä askarreltiin. Vihjelinja kävi Kurikkaan kuumana ja osittaista asiantuntemustakin tuntui löytyvän. Suuret voitot jäivät tosin saavuttamat muilta paitsi raviohjastajan pojanpojalta. Yllätys.

Ensi kerralla - seuraava kertahan tulee tosiaan varmasti - emme varaa pöytää Raviinista. Pöytiintarjoilu oli Sorexhon toimesta maailman hitainta, eikä nälkäisillä minkeillä oikein jaksanut pinna venyä kun ei ruokaa edes päästy tilaamaan. Tippejä ei jätetty.

Seuraavalla kerralla siis menemme suosista rahvaan puolelle, otamme omat eväät tai syömme hodareita ja mä lupaan keskityttyä voittajavetoon. Kaksaria tietenkään unohtamatta.

Lomaa odotellessa

Päätin tukea työnantajaani ja otin kaikki lomarahani lomana. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tälle vuodelle on vielä käyttämätöntä lomaa reilut kahdeksan viikkoa. Nyt sitä sitten odotellaan.

Minä en koskaan pysty päättämään kovinkaan ajoissa lomieni ajankohtaa, ellei siihen ole pakottavaa tarvetta tai käsky tule ylhäältä vaativaan sävyyn. Niinpä en ole vieläkään saanut merkittyä päivämääriä duunin lomakalenteriin. Tietoa on kuitenkin minulta jo useampaan otteeseen kyselty, mutta olen onnistunut väistelemään aihetta. Onneksi kalenteria hallinnoiva henkilö on tämän viikon itse lomalla, joten ainakin viikko armonaikaa on saatu.

Kyttäisin mielelläni ne parhaat kelit lomani ajaksi (kuten varmaan moni muukin). Näin ollen kesäkuu on yleensä automaattisesti pois laskuista, koska silloin voi vielä helposti sataa räntää. Eli jatketaan keskustelua heinäkuusta. Aloittaako loma heti alusta vai kenties puolesta välistä? Hmmm. Tällä ajatuksella voikin sitten leikkiä loppuviikon ja tehdä samalla ehkä vähän töitäkin...

Samalla voi pohtia, että mihin reissuun sitä kesällä lähtisikään ja mitä lomia säästäisi syksyyn. Balin surffireissu kuulostaa edelleen pirun hyvältä vaihtoehdolta syys/lokakuulle.

Suomen vanhin kaupunki

Olin eilen tilaisuudessa, missä keskusteltiin Porvoon valtiopäivistä ja siitä, että Porvoo on itse asiassa Suomen toiseksi vanhin kaupunki. Suomalaiselta mieshenkilöltä en olisi odottanut jatkokysymystä: Mikä sitten on Suomen vanhin kaupunki?

Tyyppi kuitenkin huomasi nopeasti hölmöytensä ja yritti paikata tilannetta selityksellä, että on viimeiset kolme vuotta viettänyt naapurimaassamme Ruotsissa. Sain kerrankin pidettyä suuni kiinni, etten tokaissut ääneen kaikkien kuullen, ettei Ruotsin sentään susta tyhmää pitäisi tehdä...

Viikonloppu Vierumäellä

Viikonloppu sujui Vierumäellä sporttisissa merkeissä. Lajirepertuaarissa oli golfia, tennistä, biitsiä ja punttia. Lisäksi luonnollisesti sivistynyttä (?) yhdessäoloa.

Urheilun lomassa nautittiin myös hyvästä ruuasta. Näin ollen kalorinkulutus ei varmasti mennyt negatiivisen puolelle. Ruokaa nimittäin riitti. Juomaakin kului toisilla hieman enemmän kuin toisilla - oma saldo taisi olla yksi siideri ja sekin vasta sunnuntain golfkierroksen jälkeen.

Onneksi tämän "kuivan" viikonlopun saldona syntyi sentään yksi hyvä idea. Ideahan ei sinänsä ole uusi, mutta nyt se vaan tuotiin esiin toisenkin tahon toimesta. Kasari kunniaan - nyt lähdetään raveihin. Ammattilaisen suosituksesta pöytäkin tuli saman tien buukattua Raviinista. Vermoa odotellessa.

Hyvä kiertoon

Sain lauantaisilta vierailta upean kukkakimpun. En valitettavasti ole niin onnellisessa asemassa, että minulle kannettaisiin joka viikko (tai edes joka vuosi) kukkia. Nyt niitä kuitenkin tuli ja vielä kunnon kimppu. Eikä siis todellakaan mitään nahjuisia ruusuja. Olin todella otettu.

Hyvä tuli laitettua kuitenkin kiertoon, koska kukat olivat varanneet allekirjoittaneelle pikku yllärin. Kun kukkien terälehdet pääsivät avautumaan viimein täyteen loistoonsa niin se tuoksukin oli suorastaan tyrmäävä. Kuten jo kertaalleen tänään puhelimessa totesin - se päihitti kirkkaasti Wunderbaumin.

Koska olen allerginen kaikelle mahdolliselle, niin nenäni ei oikein hyväksynyt tuota uutta kodissani leijuvaa tuoksua. Ja koska minulla ei ole parveketta, jouduin ongelman eteen - mitä tehdä tuolle upealle kimpulle?! Muutama kukista oli vielä täysin avautumatta, joten eihän sitä roskiin voinut viedä. Naapureitakaan en tunne, paitsi sen toisessa rapussa asuvan koiranomistajan, mutta jotenkin ei tuntunut hyvältä idealta viedä kukkia kuitenkaan sinne. (olisin tosin varmaan vienyt, jos olisin tiennyt että siellä ollaan allergisia...)

Päädyin ilahduttamaan kimpulla kulmakioskin yksityisyrittäjää. Kyse on yli 60v naisesta, joka pitää "lipaset" (oikea nimi Kioski Ilposet) kiskaa auki joka päivä 9-21. Koskaan en ole muita työntekijöitä siellä nähnyt. Tuntui rehellisesti siltä, että hyvä tuli laitettua kiertoon.

Vappu paketissa

Vappu oli vauhdikas alusta loppuun. Juhlat olivat onnistuneet ja Vapun päivänäkin keli suosi. Hieman siinä Kaivarin piknikillä oli ilmassa tuomiopäivän elkeitä. Tahti kiihtyi sitä mukaan kun skumppapullot poksahtelivat auki. Kuvamateriaali on täysin julkaisukelvotonta, mutta oheen silti pieni kuva-arvoitus: Ketä on kuvassa?

Illalla fanitettiin tietysti Mikko Alataloa asianmukaisissa sinisissä laseissa. Vaikka niitä jaettiinkin ilmaiseksi niin silti ne olivat trendikkäämmät rillit kuin monella muulla. Jengi oli mukavissa Vappu-fiiliksissä ja meininkiä riitti. Illan kruunasi luonnolllisesti Stig Dogg.

Kotimatka taivalleettiin yhdessä tuntemattoman daamin kanssa, joka oli onnistunut hukkaamaan toisen vaihtokenkänsä. Pienet oli senkin mimmin huolet, koska hän päivitteli meille useampaan kertaan miten häntä hävettää soitella seuraavana päivänä sinne etkopaikkaan ja kysellä kadonneen ballerinansa perään. Hmmm. Jos se kerran niin hävettää, niin miksei jätä soittamatta.