Minkin seikkailut Ihmemaassa

Tahgo go go go

2012-02-04T11:32:00.003+02:00

Viime viikonloppu vierähti tuttuun tyyliin Tahkolla. Tunnelma bussissa oli tiivis kuten aina. Yhteislaulut vedettiin korkealta ja kovaa. Eihän se kaunista ollut tälläkään kertaa, mutta ei se fiilistä lannistanut. Saku Sammakko ja Aikuinen Nainen puuttuivat lauluvihosta, mutta sekään ei ollut ongelma. Perillä pienet lippusulkeiset ja Piazza haltuun.

Lauantaina ei taaskaan tarvinnut mennä mäkeen. Eräskin hinasi jälleen kerran koko laskuvarustuksen mukanaan turhan takia - ehkä jo ensi vuonna nekin kamat tajutaan jättää kotiin. Mökkiin oli tilattu brunssikokki, joka loihti setit Baileysien seuraksi. Siihen vielä kierros Sielujen sympatiaa ja päiväohjelma oli purkissa.

Iltaa kohti saksalainen teema alkoi muodostua. Mukaan oli eksynyt vähän hard corea, vähän tirolilaista ja vähän nahkapöksymeininkiä. Mukava combo kaikin puolin. Rammstein ei kuitenkaan ollut ykkösvaihtoehto musapuolella, vaan Frontside Ollie oli se mikä jyräsi.

Piazzalla otettiin haltuun tutut kulmat aika nopsaan. Chisun keikka hieman haittasi meidän omaa showta, mutta onneksi sekään ei kestänyt koko iltaa. Halko löysi siskon ja he olivat erottamattomat koko illan. Yleisöä riitti varmasti meidän "keikalla" yhtä paljon kuin Chisulla konsanaan. Edustus oli vahva, vaikkakaan kukaan ei jäänyt odottelemaan pilkkua.

Sunnuntaina kamat kassiin ja bussiin. Tunnelma oli lähes rentoutttava paluumatkalla. Ääni jäi Piazzalle, joten se rajoitti jälleen hieman äänijänteiden käyttöä paluussa.

Ba nyr?

2012-01-22T08:50:00.005+02:00

Perjantaina oli piiiitkästä aikaa after worksien aika. Rytmiryhmän kokoontuminen sovittiin Lungiin. Pöydät olivat pääosin varattuina ruokailijoille, mutta yllättäen viehattävät olemuksemme saivat sohvaryhmän tyhjenemään. Meno oli aika äänekästä, mutta onneksi huomasimme ajoissa, että katon kaareva muoto vie kaikki äänet aina vessoihin saakka. Yritimme pitää pienempää suuta.

Muutaman kuoharin (lue: pullon) ja kiivaan vaalikeskustelun jälkeen päätimme siirtyä seuraavaan paikkaan. Kohteena tuttu ja turvallinen Groteski. Pienen gallupin perusteella parhaaksi aloituslainiksille raati valitsi: "Mä oon raskaana ja se on sun" -repliikin. Sillä kuulemma irtoaa välitön huomio.

Erottaja Bar oli pettymys. Jengi oli nihkeetä ja tunnelma oli kolkko. Saku Sammakko esitys ei saanut edes aplodeja. Tulimme siihen tulokseen, että porukka oli vaan niin kateellisia ja nostimme kytkintä. Yökyöpelin tunnelma oli tiivis, mutta mikrofonia ei enää tarvinnut lähteä kärkkymään. Lauluhimot oli jo tyydytetty siltä illalta.

Parikymmentä minuuttia tiivistä tunnelmointia kuoron puolella ja ilta oli paketissa. Päälle törkeä kiilaus Kallen edessä olevassa taksijonossa ja tuhkimot olivat lasikenkineen ennen puolta yötä himassa.

Jossain vaiheessa oli tullut tekstiviesti eräältäkin yön kulkijalta. Ba nyr? -viestiä ryhdyttiin tulkkaamaan vasta seuraavana päivänä.

Lontoo tuli ja meni

2012-01-17T22:05:00.006+02:00

Loppiainen hurahti Lontoossa. Perus-shoppausmaratonin lisäksi illastettiin mm.- Maroushissa ja mussutettiin aamiaista Valerie Patisseriessä. Kaiken kruununa afternoon tea Dorschestrerissa kaikkine herkkuineen lauantaina.

Perinteisesti mennessä oli alle 10 kiloa tavaraa ja paluussa joutui jo vähän jännittämään punnituksessa. Onneksi kaverin setti oli sen verran kevyempi, että yhteensä paino jäi reilusti alle 40 kg. Vieläkään ei ole ihan selvinnyt, mihin ne kaikki erittäin tarpeelliset vaatteet taas mahtuvat, mutta eiköhän se selviä ennen seuraavaa reissua. Esimakua kenkäkavalkadista saa tuosta.

Pää jumissa

2012-01-04T20:37:00.003+02:00

Alkuvuosi on mennyt enemmän tai vähemmän pää jumissa. Helvetillisen hedarin lisäksi veto on ollut pois muutenkin. Välillä on ollut sellainen fiilis, että hartioilla on jonkun toisen pää. Motivaatiota on saanut hakemalla hakea vähän joka asiaan. Mieluiten olisi viettänyt kaikki päivät sohvalla koomaten.

Onneksi urheilumotivaatio on aina ollut tallella jossain määrin ja nyt sportti on tuonut vähän valoa tunnelin päähän. Adrenaliinipiikit ovat tuoneet mukavasti piristystä muuten niin latteisiin päiviin. Vielä kun saisi saman fiiliksen jotenkin tuohon työpäivään ja hedarin karkotettua lopullisesti, niin tästäkin vuodesta voisi ehkä alkaa iloita.

PS. Hierojalta löytyi onneksi hieman apua tuohon hedariin, mutta hieman jännittää, onko apu vain lyhytaikaista. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan Wieruhierojia lihasjumien korkkaamiseen.

Autoasiaa

2011-12-31T11:14:00.004+02:00

Autoni oli automurron seurauksena korjaamolla kolme viikkoa. Ulkopuolisen (lue=ei asiantuntijan) silmin näytti ensin siltä, että ainoastaan apukuskin puoleiset ikkunat oli pistetty säleiksi, kun oli haluttu päästä käsiksi sisältöön. Kuinka ollakkaan pajalla selvisi, että ikkunat oli väännetty rikki lapiolla rungon ja lasin välistä (??!!), mikä oli aiheuttanut myös peltivaurioita.

Vakuutusyhtiön kanssa kaikki toimi jouhevasti. Vuokra-auto oli alla saman tien ja korvausrahat viedyistä tavaroista tuli tilille samana päivänä. Samaa tehokkuutta ei valitettavasti löytynyt korjauspuolelta.

Ensinnäkin sain kuulla, että Hyundai Coupe on harvinainen auto. (WTF?!) Varaosia - tässä tapauksessa lasejakaan - ei löytynyt pohjoismaista, vaan niitä jouduttiin lähettämään muualta Euroopasta. Odotus kesti pari viikkoa. Muiden osien osalta meni melkein kolme.

Sitten viimein kun sain oman autoni alle korjattuna, huomasin, että apukuskin puoleisessa ikkunassa on valmiiksi syvä 3-4 cm pitkä naarmu. Laitoin reklaamaatiota menemään saman tien ja kun korjaaja viimein soitti takaisin, niin kommentti oli: "Kyllä asentaja oli huomannut naarmun, mutta unohti kertoa siitä." Tuut, tuut, tuut...

Joulukelejä

2011-12-29T11:13:00.003+02:00

Joulutunnelma oli viikonloppuna hieman hakusessa, kun vettä tihkutti ja maa oli kaikkea muuta kuin valkoinen. Oli keli mikä tahansa, niin onneksi syömisen tuomaan joulutunnelmaan voi aina luottaa. Joulu ilman ähkyä ei ole oikea joulu.

Tällä kertaa syöminen jäi onneksi vain muutamaan päivään, koska pyhät eivät osuneet kalenteriin mitenkään lomapäiviä ruokkivasti. Perusviikonloppu piteni vain päivällä. Maanantaina päästiinkin sitten ihailemaan sateen sijaan myrskyssä taipuvia puita ja kuuntelemaan miten tuuli tuiversi jopa kerrostalon nurkissa. Bonuksena tietysti naapurin aamuvisiitti klo 6.10. Aina hyvä aika soitella ovikelloa.

Maanantai-iltana joulusta muistutti enää yhä turvoksissa oleva jääkaappi ja ylimääräiset roskapussit parvekkeella. Työpaikalla tiistaina siitä muistutti perjantaina jääkaappiin unohtunut siianmäti. Ei näin.

Onneksi sisko oli buukannut keskiviikolle joululahjaksi kasvohoidot Helsinki Day Spassa. Voisihan sitä huonomminkin Viatonta lasta juhlia. Kuulaan ihon (?!?) tuntemus tosin häipyi välittömästi ulkona tervehtineeseen vesisateeseen.

Kai näissäkin "talvikeleissä" jotain positiivista on. Mä en vain ole keksinyt mitä.

Se on joulu nyt!

2011-12-22T16:04:00.003+02:00

Uuden vuoden lupauksista en paljon perusta, joten aion tehdä joululupauksen. Tästä joulusta eteenpäin lupaan olla ahkerampi blogin päivittäjä kuin sitten viime joulun. Lupausta ei pitäisi kaiken järjen mukaan olla hirveän hankala täyttää...

Mitä sitten viime kuuleman. Noh, Thaimaassa tuli lomailtua, mutta sekin valoenergia kulutettiin loppuun hyvin nopeasti. Aurinko paistoi ja kookosdrinkit maistuivat hyvältä. Reissusta on enää tosin muistona vain megaiso Visa-lasku. Uusi ystävä löysi onneksi kotiin ja tämä ystävyys on toivottavasti pitkäikäistä. (ei, nyt ei puhuta thaimaalaisesta aupairista tms.). Vielä täytyy kehittää jotain keinoja, miten se lasku selätetään.

Mitäs seuraavaksi. Nyt on enää pari päivää jouluun ja luonnollisesti odotan TODELLA PALJON lahjoja, koska olen ollut MIELETTÖMÄN KILTTI. Lopputulema jääköön arvoitukseksi.

Koska tämän vuoden talvimaisemat ovat olleet etelässä hieman heikommin saatavilla niin toivottelen hyvät joulut vanhan kuvan välityksellä. Palataan pian asiaan.

Rakkautta ensi silmäyksellä

2011-11-13T18:40:00.003+02:00

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, eikä sanoja juuri tarvittu. Karen Millenin Ponycoat lähti mukaan ilman vastalauseita. Niin helppoa, niin mutkatonta.

Shop 'till you drop

2011-10-18T13:45:00.004+02:00

Rahan käyttäminen ei ole koskaan tuottanut allekirjoittaneelle ongelmia. Säästäminen ei tunnu kuuluvan sanavarastooni, sen sijaan rahan laittaminen kiertoon on hyvinkin tuttua. Älä osta mitään -kuukaudet loistavat poissaoloaan minun kalenterissani ja usein se määrä nimenomaan korvaa laadun. Sille ei nyt vain voi mitään, jos erinnäisten ostosten tekeminen lämmittää sydäntä. Toisille mielihyvää tuo syöminen, meikäläisen kohdalla kaiken kruunaa shoppailu.

Kotimaan valikoima on valitettavan suppea joka osa-alueella, mutta onneksi tätä harrastusta tukevat myös ulkomaiset nettikaupat. Eniten käytettyjä sivustoja ovat asos.com (mid season sale käynnissä), New Look (ilmainen toimitus) sekä vanha kunnon Amazon. UK:sta löytyy myös muutama muukin ihan seuraamiskelpoinen sivusto - esimerkkeinä Dorothy Perkins (ale käynnissä), Boohoo.com (todella halpaa!!!)ja Next.

Harrastuksen harjoittaminen aktiivisesti tuo myös eteen pieniä ongelmia. Suurin ehkä niistä on tilan puute. Vaikka vaatteita yrittää laittaa aktiivisesti kiertoon, niin neliöt eivät vain tunnu riittävän. Onneksi kenkien säilytykseen voi apua hankkia vaikka Tszujilta.

Syysfiiliksiä

2011-09-18T15:25:00.005+02:00

Kesähän ei ollut lähellekään vielä ohi, kun sain maastopyörän ulos autotallista. Syksyn värejä olisi voinut kuvata enemmänkin, mutta puolipilvinen sää ja tähänastiset lämpimät kelit eivät oikein olleet vielä saaneet väriloistoa näkyviin. Sen sijaan metsä oli lähinnä tunkkaisen vihreää, jotan oranssit aurinkolasien linssit hämäävästi kirkastivat. Pari fotoa tuli kuitenkin otettua.

Rapuilua

2011-09-11T17:27:00.003+02:00

Luulin meneväni eilen ystäväpariskunnan luo "ihan vaan dinnerille", mutta ohjelmassa olikin rapujuhlat! Yllätys oli erittäin positiivinen, koska tänä vuonna ravut olivat onnistuneet välttelemään allekirjoittanutta, enkä ollut vielä päässyt nauttimaan sesongin herkuista.

Lautasilla odotti kotimaisia täplärapuja, mutta ennen kuin niihin päästiin käsiksi oli vuorossa venäläinen alkupala. Toimi näin: tee iso lovi retiisiin, laita viiltoon voita, sinappia ja sormisuolaa ja päälle palanen mustaleimaemmentalia. Todella hyvää! Pelittää myös akvavitin kanssa.

Emäntä oli kirjoittanut käsin kaikille myös omat lauluvihot, joten päästiin tunnelmaan silläkin puolella. Ravut olivat herkullisia ja valkosipulivoi paahtoleivän päällä todella petollista. (Se maistuu suussa edelleen näin sunnuntai-iltana.)

Oli superhauskat kekkerit - maltan tuskin odottaa seuraavaa kertaa, jolloin kuulemma on luvassa "mongolialainen ilta"?!

Lääkemainos

2011-09-07T19:41:00.002+02:00

Jos matkustatte jenkeissä ja osutte paikalliseen "drugstoreen" niin napatkaa hyllystä mukaan Tylenol Cold Multi-Symptom Rapid Release Gels Day/Night Pack. Siinä on flunssalääke, joka aidosti toimii. Päiväksi on eri doupit, jotka sopivat pimittävät flunssa oireet sekä tietysti piristävät. Yöksi otetaan sitten niitä sinisiä pillereitä, jotka edelleen auttavat oireisiin ja sen lisäksi helpottavat nukkumista. Nämä ovat eväät tähän taistoon. Toivottavasti lääkkeet purevat tällä(kin) kertaa.

Syysfiilistä

2011-08-23T18:08:00.002+02:00

Vaikka kesällä tulikin hankittua kenkiä useammastakin maasta ja useampikin pari, niin täytyyhän joka tytön suoda itselleen vähintään yksi "supersyyspari". Meikäläinen päätyi kuvan piikkareihin. Korkeasta korosta huolimatta näillä voi tarvittaessa pistää vaikka juoksuksi.

Talkoohenkeä

2011-08-21T08:00:00.004+02:00

Urheiluseurathan tunnetusti keräävät varoja toimintaansa erilaisilla talkoilla. Vaikka talkoohenki puhalteleekin välillä voimakkaana, minä en varsinaisesti ole ollut niitä innokkaimpia inventaariin lähtijöitä. Riippuen tietysti talkookeikan palkkauksesta, niin yleensä olen yrittänyt selvitä näistä maksamalla oman osuuteni.

En tiedä, mikä mielenhäiriö päähäni iski, kun sitten lupauduin talkoisiin. Luonnollisesti kalenteriin vilkaisematta, mikä tarkoitti sitä, että olin lupautunut tekemään yhteistä hyvää kunnon megaryyppäjäisten jälkeisenä päivänä. Aina hyvä idea.

Kun reippaana sitten lauantaina marssin Stadionille juustohampurilainen kädessä, mielessä oli pieni epäilys, että miten tästä selvitään. Fyysisesti homma ei ollut mitenkään rankka - olin ovimiehenä 5 tuntia HCM:n vippipukuhuoneen ovella. Siistiä sisätyötä ja kaiken lisäksi sai istua koko ajan. Mieleen tosin juolahti useamman kerran sen viiden tunnin aikana, että kirja olis ollut ihan kiva.

Iltaa piristi Sami Hyypiän ontuminen paikalle. Ilmeisesti krampit olivat päässeet yllättämään 30km kohdalla ja Sami oli joutunut pistämään välillä kävelyksi. Syke loppumatkalla oli ollut kuulemma 114. (Minähän en nouse tuolistakaan ilman, että syke on tuota tasoa...) Osa maaliin tulleista oli vieläkin heikommassa hapessa ja niitä ensiapupaareja katsellessa todistin useampia syitä, miksi en aio koskaan juosta maratonia.

Onneksi kännykän akku kesti loppuun saakka. Viimeiset pukuhuoneen asiakkaat tulivat paikalle 20.45, jonka jälkeen meikäläinen nosti kytkintä. Edes voittajalta saatu kukka, ei auttanut talkoohenkeä riittämään julkisten käyttämiseen kotimatkalla, vaan otin taksin himaan. Toivottavasti seura sai tästä panoksesta enemmän kuin mikä oli taksimatkan hinta.

Väärä myyntiargumentti

2011-08-14T09:06:00.002+02:00

Kävin eilen ihastelemassa Stockalla Lancelin käsilaukkuja. Ihastuin erityisesti yhteen terrakotan/oranssin väriseen laukkuun, joka suorastaan huusi mun nimeä hyllyssä.

Kunnes myyjä tuli paikalle.

Myyjän ensimmäiset sanat olivat: "Tässä laukussa on jopa 16 taskua"!!!

MITÄ??!!! Kuka tarvii laukun, jossa on 16 taskua? Miten on pienintäkään mahdollisuutta muistaa, mitä niissä taskuissa on? Siinähän on vain 16 mahdollisuutta lisää hukata avaimet ja kännykkä. On varmaan sanomattakin selvää, että laukku meni takaisin hyllyyn.

Viikon kehut

2011-08-13T07:05:00.001+02:00

"Sä näytät ihan maksamakkaralta tuossa asussa. Ainoa ero on, että maksamakkarapaketissa on pystyraidat."

Kirjoilla jatketaan

2011-08-13T06:20:00.003+02:00

Kesän lukemistoon kuului kolme elämänkertaa: Andre Agassi, Elizabeth Taylor ja Marilyn Monroe. Luin kirjat tuossa järjestyksessä ja suositukset menevät lukujärjestyksen mukaan eli jos jonkun noista haluaa lukea niin kannattaa valita Agassi. Taylorin ja Monroen kirjoissa on paljon yhteistä (elokuvat, pillerit, Hollywood), mutta Monroesta kirjoitettiin ehkä jopa liian pikkutarkasti. Sinänsä mielenkiintoista oli tietää, että Donald Spoton kirjoittamien kirjojen mukaan näiden kahden supertähden tiet ovat kohdanneet aikoinaan Frank Sinatran keikalla. Ja muutamaa vuotta myöhemmin Monroella oli suhde myös Sinatran kanssa.

Jatkoin myös dekkareiden parissa ja på svenska. Yllättäen valitsemani kirjallisuus ei ollut niin syvällistä, että niitä kannattaisi juuri mainostaa. Lars Keplerin "Paganinikontraktet" ja "Hypnotisoija" olivat ihan kelvollista kamaa altaan äärelle.

Sen sijaan kaikille voin suositella Susanna Alakosken kirjaa "Sikalat". Siinä saa lukea kaunistelemattoman kuvauksen siitä, millaista suomalaisten siirtolaisten elämä oli Ruotsissa 60-70 luvulla. Ei käy kateeksi.

Pöydällä on tällä hetkellä kesken kirja "Elsas värld", jonka kohderyhmä taitaa olla jotain muuta, mitä allekirjoittanut edustaa. Kirja taitaa jäädä lukematta, koska lentokoneessakin pelasin mielummin Angry birdsiä. Seuraavaana odottaa Keith Richardsista kertova kirja. Saas nähdä, miten sovin siihen kohderyhmään.

Kirjakommentit

2011-05-12T18:44:00.001+02:00

Kirjojenkaan lukeminen ei ole loppunut, vaikkakaan sitäkään listaa ei ole viime aikoina päivitetty. Lomallahan käytännössä menee kirja parissa päivässä, joten pääsiäisen jenkkiretken aikaan tuli selattua muutama nide.

Plussaa ehdottomasti kirjalle Water for Elephants (Sara Gruen). Leffaa en ole nähnyt, mutta kirja oli mielestäni loistava kaikin puolin. Ei sitä ihan yhdeltä istumalta tullut luettua, mutta kyllä se ajoi kaiken muun lukumateriaalin edelle. Suosittelen!!!

Havukka-ahon ajattelija oli luonnollisesti klassikko. Ei järin viihdyttävä, mutta tulipa luettua.

Punainen morsian oli toinen lahjakirja, minkä luin altaan äärellä. Kirja kertoo neljän sukupolven tarinan albanialaisista naisista. Jos käytössä olisi kouluarvosana-asteikko, niin tämä opus saisi seiskan.

Vähiten mitään mielikuvia herätti Osama Bin Ladenin veljen vaimon elämäkerta. Daami oli vain harvinaisen täynnä itseään, joten en juurikaan kirjasta perustanut. Kuvat olivat hauska lisä, mutta that's it.

Olen aina fanittanut Patricia Cornwellin dekkareita, mutta viimeisin oli pettymys. Port Mortuary oli vain kerta kaikkisen tylsä. Sama reaktio oli Jo Nesbon Kukkulan kuninkaan kohdalla. *haukotus*

Tällä hetkellä yöpödällä on Wheel of Time tuorein osa sekä Agassin elämäkerta. Toistaiseksi kumpikin vaikuttaa erittäin lupaavilta.

Liian terveellistä

2011-03-14T14:54:00.001+02:00

Viikonloppu oli suorastaan liian terveellinen. Perjantain ohjelmassa oli ystävämyyntiä, penkkiurheilua sekä tyttöjen iltaa. Saldona kokonainen lasillinen samppanjaa ja unten maille ennen puolta yötä. Lauantaina hurja meininki jatkui brunssilla, kauppareissulla ja punttisalilla. Punkkua löytyi lopulta vain burgundinpadasta. Uni tuli jo ennen kymmentä.
Sunnuntaina juoksutettiin lapsia pallon perässä, jyrättiin vaatekaappia ja illalla annettiin kyytiä lentopallolle.

Lopputuloksena aivan uskomaton väsymys maanantaiaamuna. Mitä opimme tästä? Kyllä sitä vähintään yhdet kunnon kännit kannattaa viikonloppuna ottaa, koska väsymystila on vähintään sama maanantaina – tässä tapauksessa jopa pahempi.

Tasaista haipakkaa

2011-03-03T23:22:00.003+02:00

Lähes kuukausi ehti taas vierähtää edellisen postauksen jälkeen. On ehditty viettää synttäreitä viinikellarilla, yöpyä Kämpissa, käydä lätkämatsissa, juhlia Teatterissa (useampaankin otteeseen), olla herrana ja isäntänä talossa ja viettää viikonloppu Tallinnassa.

Lisäksi on tietysti tehty paljon "perusduunia" sekä töissä että vapaa-ajalla. Vapaa-aika osastolla perusduuni on käsittänyt treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä. Juoksukoulu on saanut mukavan startin ja kroppakin alkaa vähitellen tottua siihenkin hommaan. Lentiskausi jatkuu yhä jatkosarjan merkeissä ja onneksi käsi toimii niin pystyy pelaamaan täysillä. Salibandyn seniorisarjojen sm-turnauksen jatkuvat ja toivottavasti ensi kuussa pelataan mitaleista.

Näillä mennään.

Talviklassikko

2011-02-06T16:27:00.003+02:00

Yli 36 000 ihmistä stadikalla helmikuun alussa katsomassa liigamatsia herätti pienoisesti epäilyjä, kun kuulin asiasta ensimmäisen kerran. Tämän talven "hieman" vaihtelevat kelit eivät lisänneet uskoa tapahtuman onnistumiseen. Näkeekö sitä kiekkoa edes sieltä keskeltä kenttää?

No kyllä sen näki! Ja tapahtuma oli kaiken kaikkeaan hieno elämys. Stadikka oli tupaten täynnä, keli suosi ja pelikin oli suhteellisen tasokasta. Katsomossa oli hyvä tunnelma, eikä se vieressä ollut Jokerikannattajien sikakatsomokaan päässyt metelillään liiemmin häiritsemään. Urheilumuseon puolelle järjestetty vippitila toimi koko pelin ajan ja kerrankin naisten vessaan ei ollut jonoa. Ja kun matsin lopputuloksin oli mieluinen niin ehdottomasti lisää tätä!

Tuonelan joutsenet ja munamiehen strippibaari

2011-01-31T10:36:00.002+02:00

Kyllähän bussimatka oli taas odotuksia täynnä. Päästiin nauttimaan morsiusdrinkeistä, morsiussuklaista, morsiusvaahtokarkeista ja morsiuslauluista. Kuortin pitstopille päästiin kunnialla ilman injureita. Suurin shokki oli pahjatuolin puuttuminen ja alkon sijainnin muuttuminen.

Luksusmatkalaiset tiputettiin Turusenharjun eristetylle alueelle ensimmäisinä, joten arvontaleikit päästiin hoitamaan hienosti alta pois ennen Piazzalle siirtymistä. Tämä oli selvästi muutosten vuosi, koska myös mökissä oli tapahtunut remontointia. Suurin shokki koettiin kuitenkin Piazzalla, koska vakituisen olohuoneemme tilalle oli ilmestynyt baari. Baaritiskin oli kaiken lisäksi täynnä kaikkea sälää, joten tiikeriliut jouduttiin väkisinkin ohjaamaan muualle.

Tuonelan joutsenet saapuivat Piazzalle sitten lauantaina ja hoitivat munamiesten strippibaarin avaijaiset kunnialla kotiin. Paikalle saatiin jopa miesesiintyjä, joten suosio oli taattu. Menolippuja lunastettiin vähän joka suuntaan ja hamstereita näkyi montaakin lajia. Balleriinamainen sulokkuus oli käsin kosketeltavaa, vaikkakin myös Kiira Korpi kävi siinä heittämässä kunnon lipat pronssin arvoisesti. Viki Rosti oli pelkkä statisti. Suurin hämmästys oli kuitenkin se, ettei mitään oikeastaan sattunut. Ei siis tikkejä, eikä luunmurtumia. Mustelmiahan ei meillä lasketa. Illan (tai aamuyön) kruunasi luonnollisesti morsiussauna. Erioilin promoamisen olisi voinut suosiolla jättää näkemättä.

Todellinen matkahan alkoi vasta sunnuntaina, kun oli paluumatkan vuoro. Täydellinen mix löydettiin vasta kolmantena päivänä. Ääni lähti rinteeseen, kun meikäläinen astui bussiin. Tulisipa pian 2012.

Tästä voisi ennustaa taas tulevaa

2011-01-25T08:02:00.001+02:00

Vuosi sittenhän reissu meni seuraavasti. Mitäköhän tänä vuonna...

Bussissa otettiin ykkösluokka haltuun ja hoidettiin kotiin nopeimman ilmoittautujan palkinto. Laulettiin innokkaasti ja nautittiin eväitä ehkä vielä innokkaammin. Perillä lähetettiin vain pieni etujoukko tsekkaamaan tilukset pääkallonpaikalle, ettei vaan lauantaina tule mitään yllätyksiä. Check.

Lauantaiaamu alkoi tenniksellä, saunalla ja Baileysillä kunnes huomattiin, että joku puuttuu. Nopea gallup mökkiläisten keskuudessa paljasti, että nyt ollaan tutustumassa taas Nilsiän TK:een. Onneksi vammat eivät vaatineet tikkejä tähän hätään. Päiväretki tehtiin rinnelaavulle makkaroiden kera. Oli rasteja ja kisaa jos jonkilaista ja virgin korjasi potin. Pakkanen ajoi kuitenkin tämän retkikunnan alemmille korkeusasteille aika pikaiseen. Onneksi lähikaupasta löytyi Jallu ja päästiin taas asian ytimeen.

Avara luonto oli osalle mökkiläisiä liikaa, joten siirrytiin ohjelmassa Olumppialaisiin. Lajeiksi oli valittu mm. mäkihyppy, kelkkailu, hulahula ja futis. Suoritukset olivat huimia. Osa otti ei niin mallikkaat suorituksensa ihan rauhallisesti, eräs meinasi antaa monoa kaverin otsaan. Kaikki jäivät henkiin. Ruokaa, juomaa, maalit naamaan ja taksiin.

"Tanorektikko" oli tuonut huikeet tuliaiset Thailandiasta - reiskat ja stetsonit vetivät sulassa sovussa rivitanssia Piazzalla ja välissä pitiä hakea kolmen ihmisen voimit juomatilauksia. (no kun oli jano...) Polle karkasi aika monen käsistä. Yksi ajoi ravurilla seinään, toinen tippui selästä kesken rodeoesityksen. Kouluratsastus jäi ensi vuoteen. Seikkailtiin ULA-aalloilla ja ihaltiin Miss Halko -kisan etenemistä. Muistettiin putsata lattia ja tehdä kuperkeikka. Rokkiliut nähtiin, mutta tiikerit jätettiin väliin. Jotain järkeä sentään. Poistuttiin paikalta ennen kuin mitään isoa vahinkoa sattui. Yhtä kyynärpäätähän ei tietenkään lasketa...

Paluumatkahan oli yhtä juhlaa niin kuin aina. Neitsytmatkalainen kävi juttelemassa vieraille, mutta ei taida tehdä sitä uudestaan. Takapenkin kanssa tehtiin hyviä vaihtareita ja iloa riitti ihan kotiin asti. Pariin päivään ei tarvinnut sitten juuripuhellakaan, koska sitä ääntä ei ollut

Näillä astellaan kepeästi vuoteen 2011

2011-01-04T19:42:00.005+02:00

2010 wrap up

2011-01-04T17:25:00.005+02:00

Vuonna 2010 ehti tapahtua yhtä sun toista. Alku vuosi alkoi kammottavalta työahdistuksella, mistä onneksi pääsi eroon irtisanoutumalla. Tyttöjen reissu Nykiin helmikuussa osui mitä parhaimpaan ajankohtaan ja reissun kruunasi jatkokeikka Vancouverin olympialaisiin.

Kaupungista tuli muutettua maalle ja yksineläjästä tuli avopuoliso. Sisustamista riitti vaikka muille jakaa, mutta ei ne taulut ole edelleenkään seinällä. Oleneuvoksettaren pesti toi auton alle ja täydet ajankäytön itsemääräämisoikeudet.

Keväällä oli pöydällä maahantuontibisnes ja sen myötä pukkasi reissua Italiaan. Kamat teki vähän pidemmän reissun silläkin kertaa. Kesä oli huikea eikä vain kelien puolesta. Seuraa löytyi aina vuorokaudenajasta riippumatta harrastuksiin, chillailuun ja grillailuun. Mom's sai jo lähes kantismesta-statuksen. Vierumäki tuli enemmän kuin tutuksi ja taidettiin sitä ehtiä Tallinnaankin jossain vaiheessa. Allekirjoitin uuden työsopimuksen.

Loppukesästä rusketus tuli varmistettua Portugalissa. Synttärikekkerit vietettiin tänä vuonna vaihteeksi Hietsussa. Samoja Paussi-patukoita taitaa olla laatikossa yhä.

Työsopimus astui voimaan elokuun puolivälissä ja syyskuussa asioin ensimmäistä kertaa katsastuskonttorissa ajokortin hakemisen jälkeen. Lokakuussa Primark tuli ratsattua huolella ja olkapään jänteeseen tuli repeämä. Lääkkeitä tuli syötyä enemmän kuin laki sallii.

Leposärky häipyi jossain vaiheessa ja pallon kanssa pääsi taas touhuamaan joulukuussa. Joulustressistä ei ollut tietoakaan, kun lähdettiin Nykiin viikkoa ennen joulua. Yritin kaikkeni nostaakseni jenkkien kulutuskysyntää, visa-laskua odotellaan yhä. Vuosi vaihtui skumpan ja kinesioteippausten saattelemana. Huonomminkin voisi asiat olla.

Uusi paras ystäväni

2010-12-07T19:26:00.003+02:00

Saanko esitellä Masi - uusi luottoystäväni. Ohlsonin Clasuun voi luottaa lapioiden hankinnassa. Ainakin siihen asti, kun tämä muoviunelma hajoaa. Tänään auto kaivettiin pulasta jo pariin otteeseen. Vehje on siis jo ollut hintansa (14,95€) väärtti.

Ja sitä riittää!

2010-12-06T18:07:00.002+02:00

Lunta nimittäin. Talvi ei ole edes puolessä välissä ja nyt jo autolla ajaminen tekee tiukkaa keskustassa. Lumivallit tien reunustoilla kasvavat silmissä ja parkkiruudut pienenevät samaa tahtia. Nyt ei enää tarvi ihmetellä, miksi joka toinen auto pk-seudulla on SUV. Eihän täällä muuten pääse edes eteenpäin!

Onneksi taloudesta löytyy edes yksi autotallipaikka. Voin kertoa, että aika tiukasti mennään vuoroviikoilla näillä keleillä, eikä neuvotteluvaraa juuri ole. Jotenkin 20 minuutin aamujumppa ei innosta ennen töihin lähtöä. Mielellään ajelen lämpimästä ja kuivasta autotallista toiseen. Parempi toivoa, että ainakin ensi viikon jälkeen tulisi jo pyryynkin vähän paussia.

Vähän jännempi venäjän tunti

2010-11-25T21:21:00.002+02:00

Minähän edelleen uskottelen oppivani uutta, joten olen jatkanut venäjän opintojani. Eilen oli taas viikon tauon jälkeen oppintunnin vuoro. Opettaja saapui toimistolle hymyilevänä kuten tavallista. Daami oli kuitenkin hieman hiljaisempi ja pyysi, että odottaisimme vielä hetken ennen kuin aloitetaan.

Nauravaisena hän sitten selitti, että hänellä on synnynnäinen häiriö sydämen toimminassa ja välillä kuulemma pulssi saattaa yltyä turhan nopeaksi. Hän sanoi tilanteen menevän muutamassa minuutissa ohi.

Siinä vaiheessa hain opettajalle vähän vettä, koska en nyt heti keksinyt mitä muutakaan voisin tehdä (eikä lääkevarastoni valitettavasti sisällä nitroja tms). Toinen oppilas tuli vähän myöhässä tunnille, eikä oikein uskonut kun selitettiin, että opettajan pitää vähän vetää happea. Open olo ei lähtynyt odotuksista huolimatta kohoamaan ja viiden minuutin kuluttua hän pyysi meitä soittamaan ambulanssin.

Harvemmin sitä ennen on seurannut sivusta, kun toinen ihminen saa nauraen pienimuotoisen sydänkohtauksen ja pyytää soittamaan 112:een?! Potilas joutui itse selittämään useamman minuutin oireitaan ennen kuin ambulanssi suostuttiin lähettämään. Kaikkein yllättävintä oli kuitenkin se, että ambulanssin tulo Helsingin keskustassa sijaitsevaan toimistorakennukseen kesti 25 minuuttia. Käsittääkseni lyhyemmässäkin ajassa on sydäreihin kuoltu.

Joka tapauksessa paareja ei tarvittu ja ope on tietojen mukaan yhä hengissä. Onneksi hän ei pyytänyt venäjäksi soittamaan ambulanssia, koska muuten se ei varmasi olisi tullut paikalle vieläkään.

Postres täytti jälleen odotukset

2010-11-21T08:42:00.005+02:00

Postres on mielestäni Helsingin paras ravintola tällä hetkellä. Myönnetään, etten ole testannut niistä jokaista (Luomo ja La Table seuraavana listalla), mutta otokseni on mielestäni riittävä pienimuotoisen statementin tekemiseen.

Postresissa on tullut käytyä useampaan otteeseen ja jos vain mahdollista niin keikat ovat olleet aina parempia joka kerta. Postresissa ei ole tullut eteen jäistä carpacciota (G.W.Sundman's) tai kylmältä saippuavedeltä maistuvaa misokeittoa (Yume). Palvelu on pelannut loistavasti, eikä valituskirjeitä ole tarvinnut laittaa perään (Särkänlinna).

Perjantain menu oli koottu seuraavasti:
keittiömestarin tervehdys - itse tehdyn näkkileivän päällä munajuustoa ja muita lisukkeita
alkupala - graavilohta ja postresin silliä / punajuurta, omenaa, perunaa
väliruoka - sitruunavoissa haudutettua kuningasrapua / rapukeittoa, vihanneslinguini
pääruoka - paahdettua ankanrintaa / luomunaurista, boudin noir
postresin juustovalikoima
jälkiruoka - tarte tatin / vaniljajäätelöä, kinuskikastiketta

Lisäksi tuli vielä settiin suunniteltu viinipaketti. Itse keittiömestari kävi pöydässä juttelemassa ja tarjoui pakkaamaan loput herkullisesta tarte tatinista mukaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti. (Mitä luonnollisesti harmittelin seuraavana päivänä, enkä luonnollisesti tule toistamaan virhettä...)

Suosittelen ehdottomasti kaikille visiittiä Postresiin. Jos ei illallinen nappaa, niin lounaatkin ovat varsin mainiota tavaraa.

Muna kädessä työpaikalla

2010-11-18T15:41:00.004+02:00

Valitsin tietoisesti "hieman" raflaavan otsikon, vaikkakin sisältö on täyttä totta. Olen siis viimeisen parin päivän aikana ollut erittäin ahkerana työpaikalla muna kädessä. Kyseessähän on luonnollisesti terapiamuna, jota puristelemalla yritän saada pientä aktiviteettia kulkemaan olkapäähän. Tässä vaiheessa en osaa sanoa, onko tuosta munan puristelusta vastaavaa hyötyä, mutta ainakin termin käyttäminen aiheuttaa sopivasti hilpeyttä työtovereissa. Jatketaan siis harjoituksia.

Rikkihän se on

2010-11-13T19:18:00.004+02:00

Kolmen viikon yhtämittaisen säryn jälkeen olkapää viimein kuvattiin ultraäänellä. Kuvaus paljasti, ettei vika ollut pelkästään korvien välissä vaan kyvissa näkyi jänteen sisäinen repeämä. Seinämät olivat ehjät, joten leikkausta ei tarvita. Nyt ei sitten muuta kuin odotellaan supraspinatuksen arpeutumista, jotta päästään kuntoutushommiin. Paraneminen vie pahimmassa tapauksessa kuukausia.

Tällä hetkellä treenit on aika vähissä, koska hölkkäkin tuntuu olkapäässä. Jos vain särystä pääsisi eroon, niin se edes helpottaisi ketutusta korvien välissä. Sen jälkeen stressipallo kouraan ja pientä stimulointia vähän kerrallaan. Sitä odotellessa.

Kaikki keinot käyttöön

2010-11-08T21:08:00.002+02:00

Hyvinvointipussiin ei ole varaa, eikä ne viime viikonlopun aikana lanseetatut palautuspussitkaan osoittaneet tehoaan. Olkapää ja lapa ovat nyt tuittuilleet isolla vaihteella jo kohta kolme viikkoa. Lääkitys ja lepo on testattu, fyssarilla on juostu, mutta mikään ei ole auttanut. Ihan kipuhuipuissa ei enää mennä, mutta alkaahan tämä olla jo ketutuskynnyksen yläpuolella vahvasti koko ajan.

Kaikki keinot on siis otettava käyttöön. Kerran jo dumattu PowerBalance on taas ranteessa ja lavan kohtaan ei teipattu tarrakin kiinni. Kiitos vaan Nora! Ihan sama, vaikka ne auttaisivat vain korvien väliin - pääasia että tehoavat johonkin. Päähän tässä touhussa ensimmäisenä hajoaa. Pitäkää peukkuja.

Päivän paras

2010-11-06T12:50:00.003+02:00

Vietin rauhallista lauantaiaamupäivää tv:n ääressä, kunnes olin tippua sohvalta tv-mainoksen seurauksena. Satu Tuomistohan se siinä hehkeänä kehui hyvinvointipussin hyödyllisiä ominaisuuksisa. WHAT THE F***?!?! Mikä hemmetin hyvinvointipussi??!! (nyt ei taideta puhua siitä viruvalgeapussita joka makaa sisareni jääkaapissa...).

Tämä ei voi olla todellista! Onneksi on olemassa tallentavat digilaitteet, jotta pystyin tarkastamaan näkemäni. Kyllä - tv:ssä mainostetaan HYVINVOINTIPUSSEJA. Ai niin - ei uhohdeta hintaa. Vain 499€.

Yhteisömme ei innostunut varauksetta ajatuksesta. Tuotekehittelyä vietiin kuitenkin aktiivisesti eteenpäin. Jos löytyy toimiva PALAUTUMISPUSSI, niin sille löytyy kyllä ostajia. Hintahaarukka on yhä hakusessa.

Miksi käyttää korkokenkiä?

2010-11-02T21:40:00.006+02:00

Tänään mulle esitettiin yllättävä kysymys: mikä pakottaa käyttämään 10cm korkoja vaikka on 177cm pitkä? Kysyjänä oli luonnollisesti mies ja koska makasin tuossa vaiheessa puolialasti hoitopöydällä, vastaus ei ollut mitenkään erityisen nokkela. Totesin vain ettei mikään pakota vaan se on täysin oma valinta.

Siinä vaiheessa olisi luonnollisesti pitänyt muistaa lista kaikista niistä hyvistä syistä, miksi niitä korkokenkiä kannattaa käyttää mutta toisaalta, mitä sitä turhaan vaivaantua selittämään ilmiselviä asioita. Jos joku lukijoista on kuitenkin vielä epätietoinen näistä hyödyistä niin tässä muutama. Listaa saa jatkaa vapaasti.

Syitä korkokenkien pitämiseen:
- saavat käyttäjänsä jalat näyttämään pidemmiltä
- muuttavat jalan kulmaa suhteessa jalan alaosaan, joka korostaa nilkkoja
- muuttavat käyttäjänsä asentoa, vaatien ryhdikkäämmän asennon ja muuttaen kävelytapaa
- saavat käyttäjänsä näyttämään pidemmältä
- korkokengät saavat jalkaterät näyttämään sirommilta

Messujen parhaimmistoa

2010-10-31T08:11:00.005+02:00

Ensinnäkin isot kiitos Norpalle ja Kuismalle, jotka saivat jo kielteisen päätöksen kertaalleen tehneen arpojan lähtemään messuille. Alkuryysiksestä jälkeen alkoi tungoksessa olla jo ihan viihtyisää, varsinkin kun toisessa kädessä oli viinilasi. Asiantuntijan vankassa ohjauksessa viinitarjontaa tuli tutkittua useampikin tunti. Omat suosikkini tulevat tässä:
- samppanja: Tsarine Rose Brut
- valkoviini: Domaine Pfister Cuvee 8
- punaviini: Travaglini Gattinara

Olihan siellä tarjolla ne kirjamessutkin. Vaikka saimmekin kirjamessuilla nauttia myös Prepen seurasta niin on pakko myöntää, että viinimessujen tarjonta oli ehdottomasti parempi. Kirjamessuilta jäi käteen pari keittokirjaa ja Norpan suosittelema Kirjavaras. Olihan siellä kirjoja tarjolla, mutta meikäläisen pihiläisen mieltä ei ne -20% alennuksen juuri lämmittäneet. Pointsit menee kuitenkin Juba Tuomolalle, joka signeerasi lahjakirjan.

On aika

2010-10-29T12:19:00.003+02:00

Aika on varmasti tehdä montakin asiaa, mutta ehkä päällimmäisenä itselläni on aika lopettaa kesäloman pitäminen tämän blogin kirjoittamisesta. Tuskin tässä vieläkään pääsee ihan samaan päivitystahtiin kun silloin "vanhoina hyvinä aikoina" (?), mutta ehkä kuitenkin pystyy useammin kuin kerran kvarttaalissa jotain naputtelemaan.

Tähän viikonloppuun lähdetään normaalisti puolikuntoisena. Mitään suurta urheilujuhlaa ei ole siis tulossa, vaikkakin sellainenkin olisi ollut mahdollista järjestää vaikka viinimessuilla. Kotona odottaa viime viikonlopun aarrearkkujen sisältö yhä omia paikkojaan ja lisäksi erinnäiset kodinhoitotoimenpiteet ilmeisesti odottavat tekijäänsä.

Ennen kuin velvollisuudet joutuu vastaanottamaan, niin tarkoitus olisi nauttia hieman Vintagesta ja kuplivasta. Yleensähän ne kotihommatkin sujuvat huomattavasti kivuttomammin, kun toisessa kädessä on skumppalasi. Vielä helpomminen ne sujuvat, kun toisessa kädessä on skumppalasi eikä mene kotiin ollenkaan...

Kesälomalla

2010-06-29T06:37:00.002+02:00

Oloneuvoksettaren pesti alkaa olla meikäläisen osalta jo nähty juttu. "Mitään tekemättömyys" (treenejä ei lasketa) ei vaan yksinkertaisesti sovi meikäläiselle. Liian vähän sosiaalisia virikkeitä ja liian paljon aikaa kulkea jääkaapille.

Voinkin siis ilmoittaa siirtyneeni ihan rehelliselle kesälomalle. Työn orjuus alkaa taas elokuun puolivälin jälkeen. Sitä odotellessa.

Huomenna Kirppikselle!

2010-06-04T16:58:00.003+02:00

Huomenna kaikki Hietalahden torille tsekkaamaan parhaat kirppispöydät ever! Huikeita löytöjä ja vielä huikeempaa seuraa!

Sehän on vain pukeutumiskysymys...

2010-05-30T09:07:00.002+02:00

Onhan tuolla ulkona nyt vaan pirun kylmä. Keli vaihtuu vartin välein sateen ja pienen paisteen välillä. Tosin se pieni paiste tuntuu olevan vähemmistönä. Nyt olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta... Enhän mä sokerista ole, mutta ei tuo jatkuva sade ja kylmyys juuri houkuttele ulkoilmaan. Tiedetään, että sehän on vain pukeutumiskysymys, mutta ei vaan pysty.

Kaveri houkutteli lauantaina Hietsuun pelaamaan biitsiturnaukseen. Moido. Eilen kun seurailin kelin vaihtumista pääosin turvallisesti sisätiloissa, niin ei juuri harmittanut etten lähtenyt pelaamaan. Sama juttu golfin kanssa. Kyllähän sitä voi sateellakin pelata, mutta mitä järkeä? Mailat lipsuu käsistä ja kaikki kamat kastuu. Sadeasussa olo on kuin Michelin-ukolla, kun pitäisi lyödä rennosti palloa.

Jos kelit ei ala parantua niin tässä on selvästi kaksi vaihtoehtoa. Joko lähteä ulkomaille auringon perään tai mennä töihin. Ei tarvi varmaan miettiä, kumpi on se ykkösvaihtoehto.

Italian viikko

2010-05-26T08:03:00.002+02:00

Viime viikko meni Italiassa. Reissun aloitus ei mennyt ihan putkeen, kun toinen matkalaukuista jäi jonnekin matkan varrelle. Laukku, joka tuli perille, oli ns. "siirtotavaraa" eli toisen henkilön kassi, joka luvattiin roudata Italiaan. Tyypillistä tuuria.

Tunnin matkalaukkuepisodin jälkeen ei juuri hymyilyttänyt. Onneksi kuitenkin meitä odottanut kuljettaja oli sekä ulkoisesti että taidoiltaan pätevä ja matka Torinoon meni vilauksessa. Hieman tosin Audin takapenkillä hirvitti, kun nopeustopit oli 238km/h. Päästiinpä toteamaan ihan käytännössä, miltä se oikeasti näyttää kun autot tulevat vauhdilla vastaan perä edellä. Suosittelimme kuskille uraa rallimaailmassa.

Matkalaukun tulo vain viivästyi ja kassi oli tietojen mukaan hakenut vauhtia Monacostakin. Kolmatta päivää samoissa releissä hengaaminen ei houkuttanut, joten jouduimme suuntaamaan vaatekaupoille. Väkisin shoppailu on ihan hanurista, mutta eipä ollut juuri vaihtoehtoa.

Viikonlopun kohde olikin sinne Grand Visconti Palace Milanossa. Hotelli oli ihan kelvollinen, vaikkakin jouduin valittamaan minibaarin sisällöstä. Missä hotellissa minibaari sisältää vain yhden piccolopullon kuoharia eikä mitään muuta viiniä?! Big disappointment! Onneksi osasimme siirtyä aulabaariin nauttimaan proseccoa vähän nätimmistä laseista.

Lauantaina muodin mekassa Milanossa oli pinnalla ainoastaan yksi asu ja se oli Inter Milanin sinimusta pelipaita. Duomolla oli älytön tungos jo iltapäivällä ja homma luonnollisesti vain kiihtyi iltaa kohti. Voiton myötä kukaan ei Milanon keskustan alueella varmasti nukkunut kovinkaan sikeästi ilman kuulosuojaimia. Itse en kuitenkaan niin suuri fani ollut, että olisin tunkenut stadionille aamukuudelta odottamaan 35 000 muun fanin kanssa Madridista bussilla saapuvaa joukkuetta. Huikea tapahtuma joka tapauksessa.

Tulevaisuuden suunnitelmia

2010-05-12T07:13:00.003+02:00

Viime viikolla koettiin viimein se päivä, mitä on tässä pari kuukautta odoteltu. Fillis oli kuin oloneuvoksettarella konsanaan. Partsilla paistoi aurinko, hyvä kirja kädessä eikä huolta huomisesta. Not bad at all.

Toimeettomuus ei vaan taida sopia mulle. Jotenkin ajatus siitä, ettei tarvisi mennä töihin jatkossakaan, houkuttelee kummasti. Toisaalta taas käsi ojossa rahan kerjääminen toiselta ei taida olla mun juttu. Onneksi on kuitenkin mahdollisuus miettiä kerrankin rauhassa, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä.

Vaihtoehtojahan on tietenkin monia. Jatkaako samalla alalla kuin tähän saakka vai heittäytyäkö johonkin täysin uuteen? Työympäristö on entistä tärkeämpi. Jos on mahdollisuus valita työkaverit, niin tottakai haluan tehdä duunia niiden hyvien tyyppien kanssa. Täysin uusi ala kiehtoo, mutta haluaako sitä kuitenkään ryhtyä yrittäjäksi? Säännöllisellä kuukausiliksalla on omat houkutuksensa, mutta se ei anna vastaavasti järin paljoa muita vapauksia.

Hmmm. Pitää miettiä. Täytynee alkaa työstää plus-miinus -tilastoa. Onneksi päätösten kanssa ei ole mikään kiire.

Asiakaspalvelusta

2010-05-04T14:04:00.005+02:00

Kun ei ole säännöllistä päiväohjelmaa, niin eipä tule päivitettyä blogiakaan. Tai päivityksiä tulee aika harvakseltaan. Aiheita tosin olisi. Otetaan vaikka tällä kertaa esimerkkinä asiakaspalvelu.

Jotenkin, kun sitä joutuu jo vastapuolen kanssa vääntämään kättä useampaan otteeseen, niin ei se energia tahdo vaan riittää enää blogivuodatukseen. Ehkä sen verran kuitenkin jaksaa näppäimistöä kuluttaa, että pystyy nimeämään Paskimman palvelun mitalisijat.

Ykköspokaalin vie edelleen Vepsäläinen, jota tulen vastaisuudessa boikotoimaan kaikin mahdollisin tavoin. Heidän tarjoamansa sisustussuunnittelu on vitsi ja asiakkaan informointi tilattujen tuotteiden kohtalosta täysin nollan arvoista.

Hyvänä kakkosena hengittää niskaan Elisa. Vasta kolmannen kerran jälkeen (vaati siis asioinnin liikkeessä sekä jonottamisen puhelinpalveluun) saatiin liittymä muutettua sellaiseksi kuin sen vaihdon kolme viikkoa sitten. Pieni bonus tämänkertaiselle asiakaspalveluhenkilölle, joka pyytämättä tarjosi hyvitystä.

Palkintopallille selvisi myös brittiläinen toimija Great Magazines. Tilasin lehden kaksi kuukautta sitten, enkä saanut mitään numeroa viiteen viikkoon. Sähköpostiin ei vastattu kuukauteen ja muutenkin tuntui olevan vaikeaa saada lehti Suomeen. Miksi firma edes mainostaa kansainvälistä toimitusta, jos homma ei kuitenkaan käytännössä pelitä?

Jäädään odottelemaan uusia haastajia.

Kääk!

2010-04-29T17:17:00.002+02:00

Näin ne päivät vain vierii. Kippis ja kulaus kaikille, huomenna juhlitaan! Toivottavasti jatkossa hieman aktiivisempana tälläkin rintamalla.

Minkit / Team Intolog ja tunnelmat kaudesta 2009/2010 viimeisten pelien kynnyksellä (15.4.10 klo 9:00)

2010-04-19T17:19:00.000+02:00

Viime kaudesta viisastuneena rekrytointi tälle kaudelle kävi kuumana jo kesällä. Vanhat ”pelaajasopimukset” yritettiin pitää ja uusiakin hankkia. Minkit osoittautuivat nimittäin erittäin sikiäväksi porukaksi – viime kauden pelaajista neljä kasvattivat omien ruokakuntiensa päälukua eivätkä luonnollisesti pystyneet koko kautta parketilla hyppimään.

Syksyllä pelaajarosteri ei näyttänyt vielä aivan huikealta varsinkin, kun pari joukkueen kantavaa voimaa menetettiin muille verkoille. Onneksi mammalomalaiset tulivat laajalla rintamalla takaisin kehiin.

Minkkien kone käynnistyi syksyllä hieman hitaasti. Treenimäärällä ei tälläkään kaudella juhlittu – yksi salivuoro viikossa tarkoitti joko kotipeliä tai vaihtoehtoisesti treenejä. Alkusarjaa tahkottiin joulukuun puoliväliin saakka saldona yhdeksän voittoa ja kolme tappiota.

Ylemmän jatkosarjan koittaessa kolme pelaajaa suuntasi nokkansa ulkomaille ja taas piti hankkia lisää pelaajia. Kauden edetessä ja sanan levitessä Minkkijengin mahtavasta hengestä, saimme kuitenkin houkuteltua pari todellista vahvistusta Team Intologin edustuspaitoihin. Näiden rekrytointien myötä Minkeillä oli kasassa suorastaan timanttinen kokoonpano, kun tosipelit alkoivat.

Onni oli Minkeillä myötä, kun ylemmän jatkosarjan lohkot jaettiin. Pisin pelimatka oli Kisikselle ja sehän sopi meille. Suurin osa joukkueesta on kuitenkin ne omat pelireissunsa kulkeneet jo viime vuosituhannen puolella tai tämän vuosituhannen alussa. Joukkue jatkoi jatkosarjassa siitä, mihin alkusarjassa jäätiin. Voittoja otettiin toisensa perään ja nälkä kasvoi syödessä. Saatiin me kai johonkin väliin pidettyä oikein parit treenitkin. Kiitos vaan Kaipe! Kymmenestä jatkosarjan ottelusta otettiin kahdeksan voittoa. Pari tilastotappiota sallittakoon meillekin.

Maaliskuun puolivälin tienoilla liitto oli lähettänyt joukkueille toiveen, että ainoastaan ne joukkueet pelaisivat jatkopelejä, joilla on oikeasti aikomus nousta. Tässähän on hyvä todeta, että minä en koskaan saanut sitä viestiä, koska liitossa oli unohdettu päivittää muuttunut sähköpostiosoitteeni. Tuskinpa me kuitenkaan olisimme jättäneet loppupelejä pelaamatta, vaikka sähköposti olisikin tullut oikeaan osoitteeseen.

Puolivälierävastustajaa ehdittiin spekuloida useaan otteeseen ennen vastustajan selviämistä. Tällä kertaa arpa heitti Minkit retkelle Raisioon. Fiilis oli porukalla hyvä ja olihan se mukava päästä pelaamaan uutta jengiä vastaan. Täytyy sanoa, että tällä kertaa Raision nuoret tytöt tulivat kyllä pahasti Minkkien raatelemiksi sekä kotonaan että vieraissa. Vastustajan esitys oli kaikin tavoin hampaaton kummallakin kerralla, kun taas Minkeillä oli kynnet entistäkin terävämpinä. Lopputulos oli Minkeille 3-0 kummassakin pelissä.

Missään kauden vaiheessa emme olleet ennakoineet, että pelit jatkuisivat vieläkin. Ilmeisesti allekirjoittanut ei osaa vieläkään tulkita kalenterikuukausia oikein. Salivuorosta ehdittiin jo kertaalleen luopua, mutta onneksi Lumossa oli vielä tilaa, kun jatkopelien päivämäärät selvisivät. Muussa tapauksessa en tiedä, missä olisimme pelanneet nämä kaksi välieräpeliä.

Nyt ovat tosipelit sitten ovella. Viimeisen viikon aikana on treenattu moninkertaisesti normaaliviikkoon verrattuna, mikä siis tarkoittaa meidän osalta huimaa kahta kertaa. Kaikki voitava on siis tehty. Tänään on pelipäivä ja Minkit ovat toivottavasti elämänsä iskussa. Fiilikset ovat ainakin katossa.
Allekirjoittanut kiittää tässä vaiheessa Minkkien sponsoreita Intologia sekä Big Time Baria sekä luonnollisesti loistavaa Minkkijengiä. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!!!

Kesää odotellessa, Minkki P

Se on siinä!

2010-04-09T15:32:00.002+02:00

Kevät edistyy vauhdilla

2010-03-26T11:38:00.004+02:00

Elättelin vielä muutama päivä sitten toiveita, että tässä pääsisi vielä hiihtämään. Nyt taitaa kuitenkin kevättä pukata sellaisella vauhdilla, että suksittelut voi unohtaa. Luistimia en käyttänyt koko talvena, joten turha kai kuvitella enää tässäkään vaiheessa jäälle menoa.

Pääsiäisen suhteen on toki vielä pieni toivon kipinä yllä, jos vaikka silloin pääsisi vielä lumelle. Toisaalta ehkä olisi parempi vain suoraan siirtää kaikki talviurheiluvälineet varastoon. Tulisi ainakin sisälle enemmän tilaa ja loppuisi tämä turhanpäiväinen jossitelu.

Tänään suuntana kuitenkin tutustumismatka Tallinnan kevään etenemiseen. Pöytävaraus löytyy illalla ravintola Ö:stä.

Autoa ikävä

2010-03-23T08:48:00.003+02:00

Graniin siirtymistä helpotti äitini auto, jolla sain huristella ympäriinsä parisen viikkoa. Mikä autuus! Pääsi oikeasti liikkumaan ihan mihin halusi ja milloin halusi. Keskustan suuntaan suuntaan ei auton nokkaa tarvinnut kääntää, koska juna on sillä reitillä ehdottomasti kätevin ratkaisu. Mutta onhan noita muitakin paikkoja.

Nyt on mennyt yksi kokonainen päivä, kun ei ole autoa alla. Kieltämättä orpo on olo. Ulkona on upeat kelit, mutta miten sitä nyt itsensä tästä Oittaalle heittäisi? Leppävaaraan pääsee tietysti myös junalla, mutta sielläkin joutuu kävellä sukset kainalossa vielä tovin ennen kuin ladut osuvat eteen. Täytynee ilmeisesti hommata ne kävelysauvat ja kuntoilla Granissa...

Entäs huonekalu/sisustusliikkeet sitten? Kaikki isot puljut ovat jossain kehällä. Millä sinne pääsee? Bussilla varmaan joo, mutta ei se Ikean bussikaan kulje Granin kautta.

Minähän lupauduin muuttamaan Graniin, mutta asiassa oli (luonnollisesti) useita ehtoja. Yksi niistä oli auto. Sitä odotellessa.

Testissä Hanko

2010-03-16T16:26:00.002+02:00

Nyt ei puhuta siitä paikasta, missä se regattakin pidetään, vaan Iso Omenan sushiravintolasta. Kun Elixia treenitkin on siirtyneet keskustasta muualle, niin myös sushipaikat on löydettävä toisaalta. Tänään testattiin siis Hanko.

Ilmeisesti olen tottunut liian hyvälle sushille, koska ruoka oli iso pettymys. Miso oli maultaan ok, mutta siitä puuttuivat täysin merilevä sekä tofu. Sushiriisi on riisipuuromaista ja liian kiinteä. Lisäksi maku oli kummallisen makea. Bonuksena wasabi oli kuivanutta ja mureni lautaselle.

Annos oli takeway, joten ehkä paikan päällä saisi parempaa. Toisaalta voisi luulla, ettei lounasannoksia tehdä valmiiksi viikkoa etukäteen. Täytynee testata vielä toistamiseen ennen kuin alan boikotoimaan.

Ja taas odotellaan

2010-03-16T09:01:00.002+02:00

Eihän ne kaikki luvatut kamat koskaan tulleet Vepsäläiseltä vaan niitä saadaan odotella edelleen. Osa tavaroista on Tanskassa, eikä ne ihan heti ole saapumassa Graniin. Kuulemma joku ahtaajien lakko vähän viivyttää tavaroiden maahantuontia...?

Tällä viikolla pitäisi tulla vielä lamppu sekä verhoasentajat pistämään vähänb shadea ikkunoihin. Olohuone on kieltämättä valoisa, mutta olo on iltapäivisin kuin ylivalaistussa akvaariossa. Jatketaan siis odottelua.

Odottelua

2010-03-10T07:45:00.003+02:00

Tänään pitäisi olla SE päivä, kun tuon odottelun pitäisi loppua. Tämä tarkoittaa huonekalutoimituksen saapumista Vepsäläiseltä. Stockahan yllätti jo ripeydellään toissapäivänä, vaikka indikoitu toimitusaika oli huhtikuulle. Parempi tietysti näin. Joutuu tosin valmistella jotain reklamaatiota sinnekin, koska osa tuoleista oli kuin Ikeasta konsanaan.

Tänään pitäisi siis tulla sohva, ruokapöytä, pari baarituolia ja valaisin. Vepsäläisen slotti on luonnollisesti kolmen tunnin pituinen, ettei vaan pääsisi poistumaan himasta aamupäivällä. Hieman myös mietityttää, miten monessa osassa mikäkin tavara saapuu. Toivoisin, että se lamppu ainakin olisi yhtenä kappaleena, koska niitä spiraaleja voi olla hieman haastavaa ryhtä liimailemaan. Sehän nähdään tänään.

Tulipa käytyä

2010-03-07T10:32:00.003+02:00

Torstaille oli suunniteltu ohjelmaa hyvissä ajoin ja toteutus oli sen mukainen. Kyllä, mukana oli myös alkoholia. Seuraan mahtui lisäksi peittokoira, kynsilakkaa, seiska, rotua ja paljon avoimia kysymyksiä.

Ilta meni vauhdikkaasti, kuten olettaa saattoikin. Ravitsemusliikkeissä palvelu pelasi tehokkaasti ja jälki oli sen mukaista. Reikä sääriluussa muistuttaa itseään varmasti hamaan loppuun saakka.

Hesburger ei arvostanut luovaa toimintaa vaan jouduimme poistumaan. Olimme ainoat asiakkaat. Taksi kuitenkin poimi meidät kyytiin. Harkitsemme reklamaation tekemistä. Onneksi muisti pelaa - ei tarvi ihan heti lähteä uudestaan.

Uusi kotiseutu

2010-03-04T10:42:00.003+02:00

Nykyinen kotiseutuni ei näin äkkiseltään palvelutarjonnalla houkutellut. Nyt kun kuitenkin olen päässyt kämpän tavaravuorten takaa käymään ulkona, niin ei tämä nyt niin pahalta tunnu. Kaikki tarpeellinen on vieressä.

Suurin huoli oli luonnollisesti Alkon sijainnista, mutta se on itse asiassa lähempänä nyt kuin ennen. Viereinen kauppakeskus tarjoaa muutenkin ihan kelvolliset peruspalvelut mm. kauppa, ravintola, Kotipizza, ärrä, ompelimo, kukkakauppa ja posti löytyy. Vieressä on myös apteekki ja samassa talossa kappeli(?!?).

Ehkä joudun jopa hakemaan kirjastokortin monen vuoden jälkeen, koska sekin palvelu tarjotaan tuossa takapihalla. Tällä hetkellä kirjastoon on lyhyempi matka kuin jätehuoneeseen.

Tärkeintä on kuitenkin juna-aseman läheisyys. Viiden minsan kävely ja sitten 19 min keskustaan. Se tietysti vaatii niiden junien toimimista, mikä nykyään ei tunnu olevan läheskään varmaa. Onneksi taksiasema on juna-aseman yhteydessä.

Niinhän sitä luulisi

2010-03-02T06:26:00.004+02:00

Lähes viikko sitten on palattu reissusta ja tässä välissä on pakattu niin pirusti, kannettu, siirretty ja purettu. Sitä voisi melkein luulla, että myös uni olisi maistunut ruumiillisen rasituksen myötä. Ja vielä mitä! Paria yötä (vahinkoja ilmeisesti) lukuunottamatta yöunet ovat jääneet järjestäen viiteen tuntiin. Unihan tulee ihan mukavasti, hyvä että pää ehtii osua tyynyyn, mutta herätys on viimeistään 5.15.

Sitä voisi myös luulla, että kun herää aamulla aikaisin, niin päivään myös mahtuu paljon enemmän. Ei pidä paikkaansa. Jossain vaiheessa päivää sitä on vaan jo niin zombi, ettei kykene muuhun kuin makaamaan sohvalla ja tuijottamaan tv-ruutua. (mikä sekin oli hieman haasteellista pari päivää, koska kanavat eivät suostuneet näkymään...) Onneksi päätä ei kuitenkaan viiraa vielä niin pahasti, että alkaisin tätä "luppoaikaa" käyttämän siivoamiseen. Onhan tämä blogittaminen nyt paljon tärkeämpää.

Kotia kohti

2010-02-23T04:44:00.004+02:00

Täytyy heti kärkeen todeta, että KYLLÄ KANNATTI! Jossain vaiheessa hieman arvoin starttia olympiakaupunkiin, mutta onneksi päätin lähteä tsekkaamaan karkelot. Vaikka kaupunki oli täysin turvoksissa, niin tunnelma oli mahtava ja ihmiset kautta linjan hyvissä fiiliksissä. Poislukien tietty kanukit eilisen tappion jälkeen.

Omat kisat menivät lähinnä lätkäturistin roolissa. Vaikka eilen tulikin turpaan sveduilta, niin pari voittomatsia oli kuitenkin mukavampaa seurattavaa kuin turpaanottoa Whistlerissä

Pressiä

2010-02-21T03:54:00.003+02:00

Nyt kun tuo tv-esiintyminen saatiin pois jaloista niin voi taas keskittyä muuhun. Koska olen kisakaupungissa reportterin vieraana niin tänään oli vuorossa visiitti kansainväliseen pressikeskukseen. Luvathan oli luonnollisesti pitänyt anoa jo etukäteen. Kaiken lisäksi passikin otettiin vielä pantiksi ennen kuin pääsin sisään.

En ole koskaan vieraillut pääkallonpaikalla, kun urheilulähetyksiä pistetään pakettiin. Olihan se pirun mielenkiintoista päästä seuraamaan vierestä, kun juttuja editoitiin ja niitä pistettiin menemään sinne kotisuomeen. Vierailijakortin etuoikeuksiin kuului myös, että olympiatulta pääsi katsomaan ihan vierestä ja ilman jonotusta. Meitsi antoi kameran laulaa, kun muu jengi oli mestoilla röökillä...

Toimistovisiitin jälkeen seurasin ryhmää vielä lehdistötilaisuuteen. Paikalla olevat miespuoliset urheilutoimittajat olivat innokkaina esittelemässä itseään, koska totesivat "että me olla varmaan tavattu". Siihen oli aika helppo vasta, että ei varmasti ollakkaan. Mahdollisuus annettiin myös M.Koivun, Filppulan tai Lepistön kanssa one-to-oneen, mutta skippasin tällä kertaa. En pystynyt näin äkkiseltään kehittelemään itselleni mitään sopivaa mediaa.

"Pressipäivä" saatiin näin päätökseen ja ohjelmassa oli vielä haahuilua ympäri kisakaupunkia. Väkeä on mestoilla päivä päivältä enemmän, joten tietyt nurkat on parempi kiertää ellei välttämättä halua paniikkikohtausta. Täälähän tosiaan on tuo aurinko porottanut koko viikon, joten joutui käymään hankkimassa suojakertoimet Kiehl'siltä.

Urheilijatapaamisia ja raportointia

2010-02-19T21:16:00.004+02:00

Vaikka lumikouruskaban liput jäivätkin haaveeksi, niin mitalijuhliin päästiin kuitenkin osallistumaan. Olihan se hienoa olla todistamassa isolla areenalla, kun suomipoika saa kaulaansa hopeamitskun. Peetu ei ihan tainnut kuulla juuri meidän kannustushuutoja, mutta kyllä me tosissaan ainakin yritettiin.

Tapasin eilen myös muutamia näiden kisojen suomalaisedustajia. Siis niitä oikeita urheilijoita. Lumilautajampat "Janne ja Manne" olivat varsin veikeitä kloppeja, kun taas "AP" ei juuri komminikoinnillaan säväyttänyt. Jos ulosanti on niinkin vaikeaan kun se herralle näytti olevan, niin eihän siitä ilmaisusta jäälläkään tule lasta eikä p***aa. Yritin kuitenkin käyttäytyä ja kettuilin vain semisti.

Pääsin myös samaan pöytään yhden jääkiekkojoukkueemme edustajan kanssa. J.Ruutuhan on "vanha Vancouverin poika" ja mitä ilmeisimmin erittäin innoissaan, että kisat pidetään täällä. Kiekkostarba oli hyvillä fiiliksillä matkalla treeneihin. Tsemppiä vaan tuleviin koitoksiin.

Pääsin itsekin toimimaan kisareportterina kotimaan radiokanavalle. Jouduin tosin toteamaan radioaalloille, etten ole mikään jääkiekkoilijan tyttöystävä, vaan meikäläisellä oli ihan muut intressit tulla kisakaupunkiin. Tänään olisi intresseissä Suomi-Saksa ja radiossa kommentoidaan seuraavaksi maanantaiaamuna.

Kisatunnelmia

2010-02-18T02:47:00.010+02:00

Nyt kun läppäriin saatiin vaihteeksi virtapiuha kiinni koneeseen, niin ohessa vähän otoksia kisakapungista myös muiden iloksi. Olympiatulta joutui tirkistelemään verkkoaidan taka, mutta eiköhän sen pysty tuosta kuvasta kuitenkin tunnistamaan.

Varsinaiseen kisatunnelmaan pääsin kuitenkin vasta lätkämatsissa Suomi-Valko-Venäjä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä katsomaan miesten snoukkaa, mutta halvimmat liput olivat vaatimattomasti 800 CADia. Ihan niin suurella budjetilla tämä tuleva "Kauniasten ensimmäinen työtön" ei kuitenkaan ole matkassa. Lätkämatsi ei ollut läheskään yhtä suosittu hintojen valossa ja 75 paikallista rahaa köyhempänä pääsin seuraamaan actionia riviltä kahdeksan. Ei huono.

Onneksi Suomipoikien luistin kulki siihen malliin, että pääsi todistamaan voitettua matsia. Näin tulosten valossa lätkämatsi taisi olla parempaa viihdettä suomalaissilmin katsottuna kuin sprinttihiihdot. Snoukkakundeilla on tietysti vielä mahdollisuus kruunata päivän saldo, joten pidetään sille ajatukselle peukkuja.

Jos suomalaisten esitykset eivät kohta parane laajemmallakin rintamalla niin ainoa keino saada mitali (tai useampi) taitaa olla varastaminen paikalliselta rahapajalta.

@ Vancouver

2010-02-16T20:51:00.003+02:00

Lento Nykistä Seattleen oli yllättävän pitkä siitäkin huolimatta, että oltiin perillä tunnin etuajassa. Onneksi kentältä löytyi lopulta myös yksi avoinna oleva sporttibaari, jonka töllöstä pääsi seuraamaan kisoja. Odotukset olivat kovat suomipojan 500m luistelun suhteen, mutta toiveista huolimatta NBC keskittyi lähinnä taitoluistelun näyttämiseen. Lopulta tulos löytyi netin sivuilta, eikä kisan näkemättä jääminen enää juuri harmittanutkaan. Pojalla ei vaan kupoli kestänyt. Yllätys.

Perillä Vancouverissa satoi vettä saapumisen aikoihin. Siitäkin huolimatta näkymät 20.kerroksen huoneistosta kaupungin yli olivat uskomattoman upeat. Jo pelkästään sen takia kannatti tulla. Tiistaiaamuna taivas alkoi kirkastua ja flunssakin on vähitellen jo voitettu kanta. Tästä on hyvä jatkaa.

The Corner of 8th Av. and 50th Street calling

2010-02-13T22:09:00.003+02:00

Lento sujui kivuttomasti ja JFK:lla odotti kaikista pelotteluista huolimatta aurinkoinen keli. Ekana iltana otettiin hotellin kulmat haltuun ja nautittiin loistavat sushit. Hieman oli reissussa rahjaantynyt olo, kun taju lahti melkein seisaaltaan ruokailun jalkeen.

Ei se ihme ollutkaan - perjantaiaamun heratys paljasti mukavan flunssan alun olevan pahenemaan pain. Onneksi doupit oli runsaat, joten ei pelkoakaan siita ettei Woodbury Common Outletille pystyisi lahtemaan. Starba vaan matkaan ja menoksi.

Skippasimme bussimatkailun ja vuokrasimme sen sijaan auton roadtrippia varten. Nooh... Kaikkeahan sita voi matkalla sattua. Nyt ainakin opimme, etta jenkkiautoissa F = full vaikkakin se on vasemmassa reunassa alhaalla. Tayteen tankkiin ei yleensa tarvi yrittaa ahtaa lisaa bensaa. Navigaattoria kannattaa myos yleensa seurata, jos sellaisen hankkii, ettei tarvi kuunnella "recalculating" virtta vahan valia. Perille kuitenkin paastiin ja kaupoissa oli tavaraakin jaljella.

Paluumatka sujui huomattavasti joutuisammin vaikka reittioppaamme ohjasikin meidat n.20km sivureitille Wendy'siin. Olihan se pikaruoka ihan hyvaa, mutta lahempaakin loytynyt olisi kelvannut. Target ei pettanyt tallakaan kertaa. Yllatys oli, etta taalla pain maailmaa melatoni on vitamiinihyllyssa. Onneksi paikallisoppaalla oli nuotit hallussa.

Lauantaiaamuna oli ohjelmassa Pier 17, WTC hole, Century 21 seka Soho. Saalis oli laiha ja olo huono. Take away salaatti lounaaksi ja hotellihuoneeseen potemaan. Odottelen troppilahetysta. Onneksi olympialaiset nakyvat taallakin.

Kisaminkin seikkailut NY:ssa ja Vancouverissa

2010-02-08T15:37:00.003+02:00

Vielä en tiedä, minkä kisan perässä Nykissä seikkaillaan, mutta ainakin Vancouverissa olisi tarkoitus päästä seuraan "isoja kisoja" ihan lähietäisyydeltä.

NY on koettu ennenkin ja edellinen setti reilut pari vuotta sitten oli aivan huikea. Soho Grand oli nimensä muikaisesti GRAND ja kaupunki oli upea. Tapaninpäivän alet tietenkin vain kruunasivat tuonkin kulutusjuhlan. Kelihän isossa ompussa saattaa olla aika vilakka, mutta uskon että Century21:ssa lämmitys pelaa. :)

Pitkän viikonlopun jälkeen kisaminkki siirtää tukikohtansa Seattlen välilaskun kautta Vancouveriin. Alan ammattilaiset ovat ottaneet ympäristöä haltuun jo tovin, joten ei pitäisi tälläkään turrella olla vaikeuksia sopeutua kisafiilikseen. Nyt pitäisi ryhtyä tiiraamaan kisaohjelmaa yhtä suurella innolla kuin Woodbury outletin karttaa, ettei vaan mitään menisi ohi.

Mitenkähän sitä pystyykään jakamaan huomionsa niinkin moneen paikaan samaan aikaan? Kisakaupungin kelit eivät ilmeisesti ole järin talviset, mutta kuka siellä jäähallissa lunta kaipaa? Aurinkoa vaan kehiin ja terassille nauttimaan tunnelmasta. Vancouver here I come!

Tahkollakin käytiin

2010-02-06T08:43:00.002+02:00

Viime viikonloppuna vietettiin traditionaalinen korkeanpaikanleiri Tahkolla. Hauskuuden määrällä ei ollut taaskaan mitään rajaa. Ääni jäi reissuun kuten aina ja toipuminen vei viisi päivää.

Bussissa otettiin ykkösluokka haltuun ja hoidettiin kotiin nopeimman ilmoittautujan palkinto. Laulettiin innokkaasti ja nautittiin eväitä ehkä vielä innokkaammin. Perillä lähetettiin vain pieni etujoukko tsekkaamaan tilukset pääkallonpaikalle, ettei vaan lauantaina tule mitään yllätyksiä. Check.

Lauantaiaamu alkoi tenniksellä, saunalla ja Baileysillä kunnes huomattiin, että joku puuttuu. Nopea gallup mökkiläisten keskuudessa paljasti, että nyt ollaan tutustumassa taas Nilsiän TK:een. Onneksi vammat eivät vaatineet tikkejä tähän hätään. Päiväretki tehtiin rinnelaavulle makkaroiden kera. Oli rasteja ja kisaa jos jonkilaista ja virgin korjasi potin. Pakkanen ajoi kuitenkin tämän retkikunnan alemmille korkeusasteille aika pikaiseen. Onneksi lähikaupasta löytyi Jallu ja päästiin taas asian ytimeen.

Avara luonto oli osalle mökkiläisiä liikaa, joten siirrytiin ohjelmassa Olumppialaisiin. Lajeiksi oli valittu mm. mäkihyppy, kelkkailu, hulahula ja futis. Suoritukset olivat huimia. Osa otti ei niin mallikkaat suorituksensa ihan rauhallisesti, eräs meinasi antaa monoa kaverin otsaan. Kaikki jäivät henkiin. Ruokaa, juomaa, maalit naamaan ja taksiin.

"Tanorektikko" oli tuonut huikeet tuliaiset Thailandiasta - reiskat ja stetsonit vetivät sulassa sovussa rivitanssia Piazzalla ja välissä pitiä hakea kolmen ihmisen voimit juomatilauksia. (no kun oli jano...) Polle karkasi aika monen käsistä. Yksi ajoi ravurilla seinään, toinen tippui selästä kesken rodeoesityksen. Kouluratsastus jäi ensi vuoteen. Seikkailtiin ULA-aalloilla ja ihaltiin Miss Halko -kisan etenemistä. Muistettiin putsata lattia ja tehdä kuperkeikka. Rokkiliut nähtiin, mutta tiikerit jätettiin väliin. Jotain järkeä sentään. Poistuttiin paikalta ennen kuin mitään isoa vahinkoa sattui. Yhtä kyynärpäätähän ei tietenkään lasketa...

Paluumatkahan oli yhtä juhlaa niin kuin aina. Neitsytmatkalainen kävi juttelemassa vieraille, mutta ei taida tehdä sitä uudestaan. Takapenkin kanssa tehtiin hyviä vaihtareita ja iloa riitti ihan kotiin asti. Pariin päivään ei tarvinnut sitten juuripuhellakaan, koska sitä ääntä ei ollut.

Homma paketissa

2010-02-06T08:39:00.002+02:00

Päädyin monen mielestä rohkeaan ratkaisuun ja irtisanouduin nykyisen työnanatajani palveluksesta. Aikansa kutakin sanotaan. Työuraa on vielä vuosikymmeniä jäljellä ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä ottaa pieni breikki ja miettiä, mikä musta tulee isona.

Ei ole lainkaan poissuljettua, että palaisin samalle alalle mutta yhtä lailla täydellinen takinkääntö voi olla edessä. Aika näyttää. Kevät nyt ainakin lomaillaan ja parhaassa tapauksessa myös kesä. Jos ei muuta tavoitetta ole, niin händärin tiputtaminen kymmenisen pykälää alaspäin. :)

Tuolisavottaa

2010-01-25T13:10:00.016+02:00

Ruokapöydän tuolien valinta on osoittautunut hieman haastavaksi. Kaikissa koeistutuissa on ollut jotain vähän pielessä tai sitten lähtökohtaisesti ulkonäkö ei ole miellyttänyt. Ja ihan niin kroisokselta ei ole tuntunut, että olisin ollut valmis maksamaan 500€/tuoli vaikka kuinka olisi kotimaista tuotantoa.

Ohessa kuitenkin pari kuvaa tällä hetkellä "pöydällä olevista" vaihtoehdoista. Hieman tosin tuo yhden tuolin 12 viikon (!!!) toimitusaika arveluttaa...

Autoton = avuton

2010-01-19T18:39:00.003+02:00

Viimeisen pari viikon aikana olen huomannut, että huonekalukaupoilla käyminen on hieman haasteellista autottomalle. Keskustassa on muutama minimyymälä, joiden valikoimat eivät juuri meiltä ylennä. Ja meneehän Ikeaan tietty bussi, mutta siinä se sitten onkin.

Kaikki suuremmat huonekaluliikkeet sijaitsevat jossain kehä kolmosen tietämillä, eikä sinne nyt ihan heti tule julkisilla lähdettyä. Ruokapöydän tuoleja pitäisi nytkin olla valitsemassa, mutta hieman on avuton olo. Millä sitä itsensä tästä Juvanmalmille heittää?

Ei tätä ihan autokuumeeksi voi vielä sanoa, mutta hieman alkaa autoa tehdä mieli. Ja varsinkin kun nyt näyttää vahvasti siltä, että seuraava sijoituspaikka on tosiaan Grani niin auto alkaa olla välttämättömyys. Ei nimittäin tuo viikottainen Grani - Korso -reittikään kuulosta järin houkuttelevalta junalla. Tosin hätätapauksissa menee se niinkin.

Missä syödään?

2010-01-14T09:19:00.003+02:00

Huonekaluja valitessa ollaan tultu siihen vaiheeseen, että valintavuorossa on ruokapöytä. Tällä hetkellä äänestyksen ykkösenä majailee Kirsi Valantin suunnittelema "Voima-pöytä". Pöytä on tarpeeksi yksinkertainen, mutta silti siitä löytyy mielestäni tarvittavaa asennetta, jotta sitä voi edes harkita Spiral-valaisimen kanssa samaan tilaan.

Ruokapöydän ympärille tulevat tuolit ovat seuraava rasti.

Lisää huonekaluja - sohva

2010-01-11T10:23:00.007+02:00

Tuntuu siltä, että sisustuslehdet alkaa toden teolla vilistä silmissä. Huonekalut ei kuitenkaan ilman valintaa sinne kämpille ilmesty, ellei sitten anna suunnittelijalle vapaita käsiä. Ihan niin suurta luottoa meikäläiseltä ei tuntemattomalle löydy, joten joutuu pyristelemään huonekaluviidakossa omin voimin.

Nyt tuntuu siltä, että sohva olisi viimein valittu. Ehkä. Ajateltiin jopa hieman pidempää ratkaisua, mutta ehkä sohvan ei tarvi koko olohuonetta täyttää. Ei haluttua liian modernia, eikä liioin liian "löysää" versiota. Mitäänhän ei ole vielä kuitenkaan ostettu, joten tässä ehtii muuttaa mieltään vielä useampaan otteeseen. Tuo on nyt harkinnassa.

Must have items

2010-01-07T11:21:00.006+02:00

Eräskin muotibloggaaja on viime aikoina väsännyt listaa otsikolla "Must have items". Lista pitää sisällään lähinnä trendikästä ja iätöntä vaatekaapin täytettä muutamaa poikkeusta (tai pitäisi varmaan sanoa - maustetta) lukuunottamatta. Oma vaatekaappini kuitenkin pursuaa tavaraa, eikä juuri kaipaa lisä-featureita. Pikemminkin viime aikoina on pyritty kaikin keinoin tyhjentämään hyllyjä. (kiitokset vaan kirpparikävijöille!)

Tavaran haaliminen taitaa kuitenkin olla verissä ja aina on jotain ostettava(a). Niinpä keskitynkin omassa "Must have items" -listassani huonekaluihin tms. sisustuselementteihin, koska niiden hankintalista on tällä hetkellä todella pitkä. Kuten on tullut jo pariin otteeseen todettua niin tyhjään kämppään on ikävä muuttaa.

Tahtoo heti Christophe Pilletin suunnittelemat Meridiane-baarituolit! Oli sitten sitä baaria tai ei. Ja lisäksi Vernen Pantonin Spiral-lamppu todellakin huutaa mun nimeäni. Eikä maksa juuri mitään...

Alkoholista ja sen käytöstä

2010-01-02T10:37:00.003+02:00

Onhan se tietenkin niin, että kännissä nyt vaan on yleensä kivempaa. Nyt kuitenkin tilanne on se, että ilmeisesti kun ikää tulee lisää niin palausprosessi hieman rajuimmista seteistä vie liikaa aikaa. En ole tähän mennessä ajatellut alkoholin olevan minulle ongelma (enkä ajattele sitä nytkään), mutta ensimmäistä kertaa mietin vakavasti, että hommalle pitäisi pistää suitset selkään. Eihän se nyt helvetti käy, että krapulasta kärsitään monta päivää!

Senhän olen jo oppinut ajat sitten, ettei krapulapäiville tarvi edes yrittää sopia mitään. Väsymys on vaan jotain uskomatonta! Pystyn kevyesti nukkumaan koko päivän, jos vaan pääseen tankkaamaan ruokaa välillä. Ei tosin puhettakaan, että poistuisin kämpästä. Ilmeisesti vakavamman alkoholismin oireet ovat vielä kaukana, koska en myöskään pysty hoitamaan kankkusta pois tasureilla. Tai ehkä tuokin on vain ajan kysymys...

Tarttis ilmeisesti tehdä jotain. Ja onhan se "jotain" myös helppo määrittää. Ei kai sitä ole pakko vetää aina normaali-ihmisen kuukausiannosta kerralla. Vai onko?

Motivaatiota verenluovutukseen

2009-12-28T13:54:00.005+02:00

Loman jälkeen tuntuu jälleen kerran motivaatio työntekoon olevan todella hakusessa. Ei sillä, että kiirettä pitäisi, mutta kun tuntuu ettei niitä harvojakaan asioita pysty hoitamaan kunnolla. Hyvä jos mailit pystyy lukemaan. Ja kun urheilukaan ei oikein tunnu motivoivan niin jotain on kehitettävä. Onneksi on olemassa Veripalvelu.

Veripalvelun nettisivuilla näkyy heti kärkeen, mikä on sen hetkinen veritilanne. Oma veriryhmäni on tuo kaikkien yleisin A+, mitä yleensä myös tarvitaan eniten. Jotenkin tuntuu tosin, että harvinaisempien veriryhmien edustajat ovat ahkerampia luovuttajia, koska A-verestä tuntuu olevan aina pulaa.

Tilanne 28.12. Veriryhmäsi verta tarvitaan pikaisesti. Tulethan mieluiten jo tänään tai lähipäivinä lähimpään veripalvelutoimistoon tai liikkuvan veripalvelun tilaisuuteen.
Riittävällä määrällä verenluovutuksia taataan, että Veripalvelu pystyy yllättävissäkin tilanteissa, kuten suuronnettomuuksissa, tukemaan sairaaloita potilaiden hoidossa.

Näin löytyi siis motivaatiota tällä kertaa verenluovutukseen. Ja koska samalle päivälle ei suositella urheilua eikä saunomista, niin punttisalikeikan voi hyvillä mielin siirtää huomiseen. Hemoglobiini oli ihan kelvollinen 139 eli ei raudan pakkosyöttöä tällä kertaa. Mars luovuttamaan!

Oi Kuusamoo...

2009-12-26T17:46:00.002+02:00

On nämä Suomen talvikelit vain ihmeellisiä. Aina kun tulee lunta niin kaikki liikenne lamaantuu. Ihan sama onko kyse maanteistä, rautateistä tai lentoliikenteestä. Joka kerta sama juttu. Aivan kuin Suomen maassa ei olisi lunta aiemmin nähty.

Ainakin Kuusamon kenttä tulee tutuksi. Koneen lähtöön pitäisi olla enää 40 minuuttia, mutta kuinka ollakkaan kone lähtee Helsingin päästä vasta tunnin päästä. Hienoa, upeaa. Onneksi sentään kenttä on uusi ja täältä löytyy toimivia pistokkeita, niin läppärissä pysyy sentään virta.

Ja kahvilayrittäjä saa kyllä propsit. Varmasti pohjoisen parasta palvelua. "Illaksi kotiin" taitaa kuitenkin jäädä täyttämättömäksi lupaukseksi.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia

2009-12-18T09:00:00.002+02:00

Kohta on joulu!

2009-12-15T12:37:00.002+02:00

Niin se aika taas tänäkin vuonna vierähti. Joulu on tosiaan jo ovella. Duunissa vedellään sananmukaisesti viimeisiä, ainoa kiinnostuksen kohde on joululounaat. Niistä voikin sitten ensi viikolla pistää tulemaan kunnon arvostelun, kun kaikki varteenotettavat mestat on testattu. Tällä hetkellä kärkisijaa pitää Savoy.

Ens viikolla onkin sitten taas loman vuoro. Maanantaina valkoisin siivin kohti Rukaan ja siellä sitten koko viikko toivottavasti valkoisessa ympäristössä. Pieni vetoomus on pistetty sisään sen suhteen, ettei pakkasta ihan joka päivä olisi 20 astetta...

Vielä ennen joulua kalenteriin mahtuu yksi HUIGEE muuttokirppis. Sen myötä on tarkoitus toivotella kavereille hyvät joulut, nauttia vähän kuplivaa ja tietenkin saada kämppä mahdollisimma tyhjäksi kamoista. Näillä mennään.

Valoilmiö

2009-12-09T05:21:00.004+02:00

Paluu arkeen tapahtui eilen. Valoilmiö oli varsin outo - valoa ei ollut missään vaiheessa. Ei pystynyt ulos katsomalla kertomaan oliko päivä vai yö.

Lomalta palaaminen ei koskaan tunnu järin miellyttävältä, mutta jotenkin tällä kertaa se oli vielä normaalia tuskaisempaa. Miksi ei vain voisi juoda kookos- ja ananasdrinkkejä poolilla joka päivä? Ei kai tässä auta kuin suunnata jo katse ensi vuoteen ja pitkälle kevääseen. Ei tämä valottomuus ennenkään kai pysyväksi ilmiöksi ole jäänyt.

Lomailu nyt vaan sopii mulle

2009-12-04T14:28:00.004+02:00

Minähän olen luonnollisesti paljon mukavampi, reippaampi, ihanampi ja omasta mielestäni jopa kauniimpi lomalla. Lomailu nyt vain yksinkertaisesti sopii mulle. Laurent Perrierin Rose Cuvet Bru ei ole vielä päässyt kyllästyttämään eikä myöskään ne poolille tarjoillut ananas- ja kookosdrinksut. :D

The Bangkok Peninsulan jälkeen on nyt siirrytty Hua Hihiin. Treenifasiliteetit nykyisessä resortissa hieman pissii, mutta luulen selviäväni siitä. Spa-setit Asarassa tosin korvaavat nekit puutteet. Huomenna vuorossa hieman shoppausta auringonoton jälkeen ja ehkä visiitti räätälille. Voi voi, kyllä elämä vaan on raskasta ja ikävää...

Minkki seikkailee muualla

2009-11-28T14:49:00.002+02:00

Lähes viikko vierähti neljän seinän sisällä tautia potiessa. Eipä ehtinyt sateiset kelit mieltä juuri painaa, koska ulos ei ollut menemistä muutenkään. Olo on huomattavasti parempi kuin toissapäivänä, mutta jätin säbäminkit silti selviytymään ensimmäisestä SM-turnaukset ilman meikäläisen huutoapuja. Ja ilmeisen hyvin ovat selviytyneetkin - ekassa pelissä 4-2 voitto.

Tämä minkki siirtää seikkailunsa joksikin aikaa muualle, tarkemmin sanottuna Thaimaan lämpöön. Ohjelmassa on löhöilyä, löhöilyä ja löhöilyä. Mukaan on lisäksi pakattu muutama kirja ja ne olisi tarkoitus myös selättä. Ehkä joutuu myös käväisemään Bangkokin tavarahelvetissä. Paluu todellisuuteen reilun viikon kuluttua. Sitä odotellessa hyvät joulukuun alut kaikille!

Sohvaperunan parhaat

2009-11-25T11:15:00.004+02:00

Makaan kotona sohvaperunana toista päivää. Hedari on laantumaan päin, pää ihan tukossa muuten. Energia nollassa eli toisin sanoen flunssa on todellakin päässyt meikäläiseen käsiksi.

Koska nukkuminen ei onnistu 24h vuorokaudessa, niin sohvalle täytyy yrittää keksiä jotain viihdykettä. TV-tarjontahan on päivisin ihan nolla, poislukien Livin sisustusohjelmat ja Jamien kokkikoulu. Mutta Jamiekin näyttää välillä siltä, että se innostuksissaan räkii sinne ruokaan, eikä sitä viitsi kovin pitkään tuijottaa.

Mutta onneksi on netti. Spotifyista voi huudattaa musiikkia ja lempparilevyt voi vaikka samantien pistää tilaukseen Amazonilta. Ostoshimoja voi myös tyydytellä asos.comissa sekä muissa brittiläisen high street fashionin nettikaupoissa. Onneksi kuitenkin kuume ei aiheuta niin suuria hourailuja, että homma repeisi täysin käsistä. Ehkä sitä ostettavaa voi jättää myös tulevalle Thaimaan matkalle.

Kai tässä voisi vähitellen hivuttautua keittiöön keittämään teetä, ettei liimaudu kiinni tähän sohvaan pysyvästi...

Helsinki Day Spa testissä

2009-11-23T18:06:00.002+02:00

Minähän en ole mikään tunnollinen kauneus/kasvohoidoissa ravaaja, joten yllätys oli mieluinen, kun syntymäpäivälahjaksi tuli Helsinki Day Span lahjakortti. Onneksi voimassaoloaika oli pitkä, koska muutoin se olisi saattanut jäädä käyttämättä. Synttärithän tosiaan tulivat ja menivät elokuussa...

Helsinki Day Spa on ilmeisen suosittu, koska aikaa oli lähes mahdotonta saada mahtumaan kahden viikon sisään varaushetkestä. Ilmeisesti ihmiset ovat yhä rahoissaan tai sitten keskittyvät enemmän itseensä näin laman aikana, koska ei sitä taantumaa ainakaan dayspan varauskirjasta huomannut. Sain kuitenkin varattua tunnin ajan iltapäivälle, mutta kuka nyt ei ulkonäkönsä vuoksi lähtisi kesken päivän töistä?!?

Paikka on kaikin puolin mukava ja palvelu pelasi. Lehtivalikoima oli tosin mielestäni suppea, koska yllätys yllätys - olin lukenut jo kaikki tarjolla olevat läpyskät. Itse hoidoksi olin valinnut 60min kestävän Hydradermie kasvohoidon. Täytyy sanoa, että hoito oli harvinaisen miellyttävä ehkä jopa paras, mitä olen tähän mennessä kokeillut. Tuskin olisin silti malttanut siitä itse maksaa 98€, mutta se osoittautui kyllä mitä parhaimmaksi tavaksi käyttää osa lahjakortista. Saatanpa jopa mennä uusintasessioon kevään puolella.

Isojen päätösten edessä

2009-11-21T08:24:00.003+02:00

Tämä cityminkki on isojen päätösten edessä. Tällä hetkellä pisimmälle viety ajatus on mahdollinen muutto kaupungin ytimestä muualle. Siis käytännössä maalle. Miten tämän bloginkin sitten käy - eihän tässä voi mistään cityminkin seikkauluista kirjoittaa, jos asuu yli kilometrin päässä steissiltä. Mitä mä oikein teen?

Ei kai tässä auta kuin ryhtyä listaamaan niitä plussia ja miinuksia. Hyviä puolia on tietysti koko jutun helppous, koska itse yllättäen säästyi kyseisen kämpän metsästykseltä. Ei tarvinnut kuin mennä katsomaan sitä yhtä avaimet kourassa. Nykyinenkään ei ole tosiaan oma, joten mitään ei tarvi pistää myyntiin. Muuttohommathan on tietty aina syvältä, mutta onhan näitä tehty ennenkin. Kiitos vain kaikille tähänastisiin muuttoihin osallistuneille - uutta avustuspyyntöä saattaa siis olla tulossa...

Kirppishän tässä tietysti pitää järjestää, koska neliöitä ei uudessa lukaalissa ole niin monta sataa, että mun kaikki kamat (ja sen toisen kamat) mahtuisivat sinne. Kaikkea ei ilmeisesti voi sittenkään saada? Onneksi ollaan huomattu, että nuo kotikirppikset ovat ehdoton success varsinkin, kun niihin yhdistää skumppatarjoilun.

Ja onhan uusi kämppä tietysti aina uusi, vaikka se sitten sijaitsisikin Kauniaisissa. Jos tässä niin käy, että meikäläisen kenkäkokoelma siirtyy siihen suuntaan, niin kai tämä blogikin kulkee jatkossa teemalla Graniminkin seikkailut maalla?

Viikonlopun menu

2009-11-17T09:42:00.002+02:00

"Lauantai-iltana ravintolaan" oli viikonlopun teema. Edellisestä G.W.Sundman'sin keikasta olikin vierähtänyt tovi ja nyt oli aika tsekata oliko ruoka yhtä hyvää kuin ennenkin ja palvelu samalla tasolla.

Alkuun otin Ruinartin Rose Brut samppanjaa, joka yllätti positiivisesti. Mieli teki jatkaa samalla linjalla läpi aterian, koska keittiömestarin tervehdyksen (maa-artisokkakeitto) kanssa se toimi vallan mainiosti. Päätin kuitenkin antaa hoville mahdollisuuden.

Merirapukeiton kanssa valittu valkoviini toimi, muttei ollut niin erikoista, jotta olisin painanut nimen mieleen. Tuoksu oli hyvinkin herukkainen, mutta maku ei läheskään niin "sauvignon blanc" -mainen kuin olisin odottanut. Upposi kuitenkin helpon laisesti.

Pääruokana oli peuraa ja se oli todella hyvää! Peuran kanssa valittiin ranskalaista punaviiniä vuodelta 2000. Loistovalinta! Päälle tietysti vielä juustot ja portia. Nam!

Kahvin jälkeen pääsimme vielä tutustumaan Sundman'sin viinikellariin ja maistelutiloihin. Kyllähän siellä olisi vielä pari pulloa voinut korkata, mutta visan limiitti olisi saattanut loppua kesken...

Mitä jos...

2009-11-09T18:23:00.003+02:00

Viime päivinä olen huvittanut itseäni (ja montaa muutakin) ajatuksella, mitä jos. Tässä tapauksessa tuo "mitä jos" liittyy tähän arkiseen aherrukseen eli työntekoon. Eli mitä jos ei tarvisikaan käydä päivittäin töissä?

Ajatus kieltämättä viehättää suuresti. Vaikkakin moni ilmeisesti uskoo, että allekirjoittaneessa on kovakin suorittamisen tarve työelämässä niin ei se ihan niinkään mene. Tietysti suorittaminen on tärkeää, jos siellä töissä kerran pitää käydä, mutta mitä jos ei tarvisi?

En voi kieltää, ettenkö ole tyytyväinen nykyiseen elämäntyyliini ja kuukausipalkan tuomiin mahdollisuuksiin reissata yms. Mutta mitä jos ei mistään tarvisi tinkiä ja voisi jäädä pois säännöllisestä päivätyöstä? Mitä enemmän päiviä/kuukausi/vuosia kertyy mittariin, niin sitä enemmän mua viehättää ajatus pienestä sapatista. Voisi käyttää määräämättömästi aikaa omiin juttuihinsa ja tehdä vain ja ainoastaan sitä, mikä itseä miellyttää. Ehkä se valo syttyy päähän jossain vaiheessa siitä "unelmatyöstä" tai sitten ei. Ehkä jäisin ikuiselle sapatille.

Joka tapauksessa, jos pienikin mahdollisuus irtiottoon työn orjuudesta tarjoutuu, niin kynä tulee tippumaan kädestä saman tien.

Taas ajan tasalla

2009-11-08T12:34:00.003+02:00

Kolmen päivän Lontoon keikan aikana ehti taas hyvin päivittää itsensä ajantasalle tuon saarivaltion tapahtumista. Mitään FT:n tai edes The Evening Standardin kaltaisia semisivistäviä julkaisuja en tosin edes vilkaissut sivusilmällä, vaan vapaa-aika oli täysin omistettu juorulehdistölle.

Nyt tiedän sitten, ketkä ovat jatkossa UK:n X-factorissa, sen että Jordanin uusi poikaystävä tykkää pukeutua naisten vaatteisiin ja sen, että Sienna ja Jude on ehkä taas kimpassa. Ja mitäkö minä tällä tiedolla sitten teen? No en yhtään mitään ja sehän tässä kaikessa turhuudessa onkin parasta.

Btw - uusi suosikkilehteni on Grazia, mistä löytyy yhdistettynä sekä muoti että juorut ilman tv-ohjelmaliitettä. Samassa paketissa on sekä high streetin (New Look, Top Shop, Dorothy Perkins) parhaat että "not so affordable" -merkkien herkut. Jos Suomesta löytyisi vastaavia lehtiä 2€ irtonumerohintaan niin veikkaampa, että suosio olisi taattu. Harmillista, että Hot Now lopetti toimintansa lyhyeen - siinä olisi voinut olla vaikka ainesta.

Tyhjennysharjoitusta ja muuta mukavaa

2009-11-02T15:22:00.002+02:00

Loppuviikosta ei taaskaan eletty mitään elämän tähtihetkiä. Jotenkin tuo to-pe keskellä yötä alkanut ja tunnin välein jatkunut tyhjennysharjoitus ei vaan ole niitä parhaita tapoja edetä viikonloppua kohti. Onneksi tuosta kaakelinhalaamisesta selvittiin yhdessä päivässä, eikä kuumekaan onneksi noussut paljoa päälle 37.

Lauantaiksi olikin sitten sovittu dinneriä kotioloissa. Tätä "get-togetheria" olikin sitten yritetty kasata jo toista kuukautta, mutta huonolla menestyksellä. Hommaa jouduttiin siirtämään eteenpäin ainakin neljä kertaa, eikä tuo meikäläisen viime hetken oksutauti mitenkään luonut vahvaa luottamusta homman onnistumiseen.

Lauantaina saatiin kuitenkin seurue kasaan saman pöydän ympärille. Simpukat jäivät tarjoamatta, koska kondis ei riittänyt Stockalle hiipumiseen. Sen sijaa iskettiin pöytään raclette-pannu ja toista kiloa lihaa ja vajaa kilo juustoja. Voin kertoa, että ruokaa todella oli riittävästi neljälle. Eikä munkaan tarvinnut tosiaan huolestua menetetyistä kiloista. Rasvat tulivat varmasti takaisin moninkertaisesti.

Illan tiimellyksessä keksittiin vielä järjestää pidennetty viikonloppureissu Nykiin. Saas tähdä ehtiikö perheenäiti katsoa kalenterista sopivat päivät. Ms Atlanta päivystää jo valmiina oma kalenteri auki ja mullakin on sormi liipasimella varaamassa lentoja asap.

YK:n synttäreitä juhlimassa

2009-10-25T16:11:00.002+02:00

Lauantaina keräännyttiin jo traditionaalisiin dinner-partyihin Vallilaan. Hieman oli kokoonpano muuttunut viime vuodesta, mutta ei se loppupeleissä tahtia haitannut. Olisihan se tietysti ollut kiva, että Petturi-Fabio olisi kunnioittanut juhlaa läsnäolollaan, mutta onneksi saatiin mukaan yksi yllätysosallistuja ja toinen jälki-ilmoittautunut.

Viimevuotisista juhlista oli osittain osattu ottaa opiksi ja porukka tuli tällä kertaa ajoissa paikalle. Tai no - yksi tietysti oli myöhässä. Ruoka oli varsin maittavaa, kun ottaa huomioon, että kaikki pöydän tarjoilut täyttivät vegaaniruokailijan kriteerit. Itse söin savutofuperunapihvejä kuin liukuhihnalta koko illan ja mestarikokki luuli mun vittuilevan, kun kehuin, että ne olivat loistavia kylminäkin. Ilmeisesti tuo lihansyöjän leima on niin vahva otsassa, ettei kasvisruokakehuja koeta aidoiksi.

YK:n synttäreiden lisäksi emännälläkin oli "synttärit" ja lahjaksi tuotiin tuliterä Abu Garcia. Ensi kerralla halutaankin sitten itse pyydettyä fisua pöytään. Sitten kun Suomessa syttyy sota, niin kaikki vaan jonoon Vallillaan - sieltä saa ruokaa pöytään!

Ilta jatkui viininmaistiaisten merkeissä varsin vauhdikkaasti. Tässä tapauksessa viininmaistiaiset tarkoittivat lähinnä sitä, että kaikki viinit juotiin mitä tuotiinkin. Eikä tainnut ihan riittää. Vana-tallinnaa ei tällä kertaa näkynyt ja hyvä niin.

Aina roiskuu kuin rapataan ja niin tälläkin kertaa. Olohuone sai illan edetessä kauniin suolakuorrutuksen, kun viiniä roiskahteli sinne sun tänne. Onneksi omassa lasissa oli pääosin valkoista, koska muuten yksi suolapaketti ei olisi ehkä riittänyt. Levyraati vedettiin läpi illan päätteeksi, vaikka osa juhlaväestä taisikin osoittaa mieltään harjoitusta kohtaan nukkumalla...

Mitä sulle kuuluu?

2009-10-20T09:51:00.001+02:00

Koska olet viimeksi soittanyt ystävällesi tai tuttavallesi kysyäksesi ”mitä kuuluu”, ilman että olisit ehdottamassa tai pyytämässä mitään?

Nykyään kun kaikki kommunikointi hoidetaan maililla, tekstareilla tai naamakirjan kautta niin harvemmin sitä tulee oikeasti kysyttyä, mitä on meneillään. Itse kuulun siihen kategoriaan ihmisiä, jotka eivät mielellään luukuta koko elämän syvintä olemusta naamakirjan sivuilla. Välillä sitä tosiaan havahtuu huomaamaan, miten vähän ihmisiä taitaa loppupeleissä kiinnostaa ne todelliset kuulumiset.

Ihmiset luulevat, että jos henkilö pitää blogia ja on semiaktiivinen naamakirjassa, niin kuulumiset on sillä selvät. Itse sorrun myös usein tähän oletukseen – mitä sitä turhaan soittelemaan, naamakirjastahan sen näkee mitä sille kuuluu. Tässä saattaisi olla pieni kehittymisen paikka yhdellä sun toisellakin.

Yhteisen hyvän eteen

2009-10-15T14:48:00.002+02:00

Viime aikoina olen useasti löytäni itseni tilanteesta, jossa toivoisin muiden ihmisten ottavan enemmän vastuuta ns. "yhteisestä hyvästä". Tähän väliin heti pieni tarkennus - nyt ei kuitenkaan puhuta mistään hyväntekeväisyyteen osallistumisesta, vaan lähinnä toimimisesta omaksi ja esimerkiksi joukkueen hyväksi. Olisi hienoa, että muutkin avaisivat joskus silmänsä ja tajuaisivat, ettei nämä hommat hoidu itsestään ja kenties joskus nostaisivat kätensä vapaaehtoisuuden merkiksi.

Itse olen aina ollut suhteellisen reipas järjestämään jos jonkinlaisia kissaristiäisiä tai joukkokokoontumisia. Minulle ei ole ollut ongelma toimia yhteyshenkilönä joukkueideni puolesta tai muutenkaan vaikeaa toimia näissä asioissa "yhteisen hyvän" eteen. Onneksi näitä ihmisiä on kerääntynyt ympärille muitakin, ettei ihan tarvi yksikseen suossa rämpiä. Mutta.

Aina välillä tämä talkoiden tekeminen ei kuitenkaan maistu. Enhän minä tästä mitään palkkaa saa, enkä läheskään aina edes kiitosta. Joka ryhmässä on aina näitä ns. "free-ridereita", jotka välttävät minkäänlaisen vastuun ottamista viimeiseen asti. Helppoahan se on paikalle ilmestyä kahta kättä heittäen, kun joku toinen on kattanut pöydän valmiiksi. Rehellisyyden nimissä - joskus se sapettaa ihan helvetisti.

Välillä pistää ihmetyttämään, että suhtautuvatko nämä ihmiset omaan elämäänsäkin samalla tavalla? Jäävätkö he aina odottamaan, että joku toinen hoitaa asiat heidän puolestaan? Tyyli kai se on sekin. Itse taidan kuitenkin olla vastaisuudessakin toiminnan ihminen, vaikka se sitten välillä ketuttaisinkin. Eihän tästä muuten mitään tule.

Tasaisen tappavaa tahtia

2009-10-13T16:13:00.002+02:00

Edellisen postauksen jälkeen on jo ehditty käydä tekemässä täysimittainen shoppauskierros Lontoossa, pelattua pari sarjapeliä lentopalloa, yllätetty ystävä lauantaibrunssilla sekä metsästetty niska/hartia-lämmitin keltaisesta hulluudestra.

Eihän tuo lista ole kummoinen varsinkin, kun paljon on jäänyt tekemättä. Venäjän opiskelut painaa päälle, vaatekaappi pursuaa ylimääräistä roipetta, blogi on päivittämättä ja lomat pitämättä. Onneksi tuo viimeinen on positiivinen ongelma.

Syksy etenee tasaisen tappavaa tahtia ja väliin pitäisi nyt sirotella jotain piristävää, että pimeys ja kylmyys täysin lannista. Ei kuitenkaan sitäkään liikaa. Töissä kun on valitettavasti pakko käydä ansaintamielessä ja siellä se työlista on loputon, niin täytyy yrittää edes vapaa-aikaan jättää tyhjiä "en tee mitään" -aukkoja kalenteriin ja välttää täyteen aikatauluttamista.

Taktiikka tuntuu toimivan, koska tälläkin hetkellä kalenterissa on tyhjää tilaa. Mutta kuinka ollakaan huomaan päivittäväni blogia ja seuraavaksi otan käteen Venäjän oppikirjan. Parastahan tässä on kuitenkin se, että eipä juuri ressaa. Koskahan se seuraava vapaa ilta olikaan...?

Viisi askelta unelmatyöhön

2009-10-01T10:14:00.004+02:00

Uusimmassa Optio-lehdessä oli juttu life coachingista ja miten se opettaa ihmisiä menestymään. Jutussa oli myös listattu "Viisi askelta unelmatyöhön":
1. Mieti, mitä tekisit, jos ei tarvisi ajatella aikaa eikä rahaa. Jätä pelot ja ennakkoluulot tämän pohdinnan ulkopuolelle. Älä mieti, mikä on realistista ja mahdollista, vaan mitä oikeasti haluat.
2. Löydä intohimosi. Mikä saa sinut syttymään?
3. Mieti millaisia taitoja sinulla on. Mitä voit antaa muille?
4. Millaisessa organisaatiossa haluaisit työskennellä? Millaisten ihmisten kanssa? Montako tuntia päivässä?
5. Millainen on työhistoriasi? Mitä haluat säilyttää vanhasta ja viedä mukanasi uuteen?

Entä jos ei ole unelmatyötä? Miksi pitäisi välttämättä tehdä työtä? Onko pakko olla olemassa joku unelmatyö? Jos kerran ei tarvisi ajatella rahaa, aikaa eikä realismia muutenkaan, niin miksi pitäisi ylipäänsä ajatella työntekoa? Kyllä mä ainakin saisin aikani muutenkin kulumaan.

Ja oikeastaan ihan oman henkisen hyvinvointini takia toivon, ettei mun tarvi koskaan lehdessä kuulutella, että "nyt mulla on unelmatyö, unelmamies ja unelmamatkoja"...

Tylsää tekstiä

2009-09-27T19:32:00.004+02:00

Kyllä se taitaa valitettavasti niin olla, että mitä vähemmän alkoholia sitä huonompaa materiaalia syntyy. Tämäkin viikonloppu hurahti ohi nopeasti ihan vesilinjalla eikä siis ole mitään kerrottavaa. Pelkkää tylsää tekstiä siis.

Eihän se sitä tarkoita, että viikonloppu olisi kotona neljän seinän sisällä vietetty, mutta jotenkaan tuosta tervehenkisestä urheilusta ei niitä meheviä juttuja oikein irtoa. Varsinkin kun kaikki urheilustoorit tulee naputeltua tuonne toiseen foorumiin. Onneksi pääsi sentään sunnuntain ratoksi Sporttiin kettuilemaan pitkän pojan kavereille ihan täydellä teholla. Siinä hommassa jotenkin sielu vaan lepää.

Tylsä teksti on hyvä päättää toteamukseen siitä, että nyt on syksy viimein saapunut ja golfmailat pistetty pakettiin odottamaan ensi kesää. Palloilukausi voi alkaa. Mä olen niin valmis. ;)

Peruskelit

2009-09-20T14:43:00.004+02:00

Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, niin tämä syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin. Kelit ovat pysyneet sen verran hyvinä jo pitkään, ettei enää pysty edes tuntemaan huonoa omatuntoa vaikka viettäisi kokonaisen sunnuntain sohvalla. Sälekaihtimien raosta voi välillä tarkastaa, vieläkö paistaa vai joko ne pilvet olisivat kenties jo ilmestyneet.

Puissa on yhä lehdet eikä normaaleja syksyn värejä vielä oikein ole nähtävissä. Pakko kai tässä on kuitenkin lähteä nauttimaan pienestä valohoidosta. Seuraavaa kertaa joutuu kuitenkin odottamaan ainakin sen puoli vuotta.

Marjaruuhka

2009-09-19T16:17:00.002+02:00

Edellisestä metsässäkäynnistä olikin jo vierähtänyt pari vuotta. Silloin taidettiin muistaakseni vannoa ettei koskaan enää - mutta se oli näköjään vain kaksi vuotta kestänyt mielenhäiriö. Eikä silloinkaan se varsinainen metsässä tarpominen rasittanut, vaan se sienten perkaaminen oli ahterista.

Nyt siis uudella innolla samoamaan. Enkä olisi uskonut, ellen olisi omin silmin todistanut sitä marjaruuhkaa, mikä metsässä vallitsi. Ei siellä tietenkään ketään muita ihmisiä ollut, mutta se koko metsä oli sinisenään mustikoita! Lehdet olivat jo osittain varvuista varisseet, joten isot mustikkamollukat värjäsivät maaston kauniin siniseksi.

Parissa tunnissa kertyi sellainen saalis, että piti oikeasti miettiä, mahtuuko ne edes pakkaseen. Tällä kertaa olin fiksumpi ja jätin sienet muille ja keskityin mustikkaan ja puolukkaan. Koska keräilytekniikkanin on ns. pikkumainen, niin perkauskaan ei vienyt kuin pari minuuttia. Ei tästä kannata kuitenkaan sellaisia johtopäätöksiä vetää, että tästä tulisi tapa. Ehkä jatkossakin kerran parissa vuodessa.

Ongelmani alkoholi

2009-09-14T10:11:00.002+02:00

Parin viime viikon aikana ongelmani on selvästi ollut alkoholi. Tässä vaiheessa joku lukija saattaa erehtyä luulemaan, että nyt on parin viikon ränni takana. Väärin. Tilanteeni on huolestuttavasti päin vastainen. Minähän pidän alkoholista! Tai ainakin pidin.

Nyt parin viime viikon aikana tuo humalluttava juoma ei vain yksinkertaisesti ole uponnut. Kärsivällisesti olen kuitenkin useampana iltana yrittänyt maistella tyyliin " josko tänään", mutta ei. Hörppiminen tuntui lähes väkisin kittaamiselta. Onkohan hermostolleni tapahtunut jotain peruuttamatonta?

Tässä ei varmasti auta nyt muu kuin odotella. Mitään absolutismiin viittaavaa lupausta en tule koskaan tekemään, koska olen varma että tämä "tila" on vain väliaikaista. Ehkä jo huomenna...

Kummiudesta

2009-09-12T08:04:00.003+02:00

Kävimme eilen dinnerin ratoksi pientä keskustelua kummiudesta ja lähinnä siitä, montako kummilasta kenelläkin on. Pöydän ympärillä tuntui olevan hyvinkin kummilapsirikasta porukkaa. (poislukien luonnollisesti allekirjoittanut) Konsensus oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt niitä kummilapsia on jo aivan tarpeeksi eikä lisää välttämättä enää kaivattaisi.

Keskustelua käytiin myös siitä, mitä tehdä jos kuitenkin joku pyytää kummiksi tai miten vastaavasti reagoida, jos saa kuulla jälkikäteen olevansakin vain "epävirallinen kummi". Onneksi stand up koomikko Teemu Vesterinen tarjosi illan esityksessään vinkit siihen, miten kummiuden pystyy välttämään jo hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää. Teemu kehotti kysymään tulevilta vanhemmilta seuraavasti: "Jos se on tyttö, niin aiotteko te pitää sen?" Saa kuulemma lainata vapaasti.

Sitä sun tätä odotellessa

2009-09-09T20:48:00.006+02:00

Ensinnäkin syksyä odotellessa. Kesä tuntuu pitävän viimeisillä rippeillään mainettaan yllä, eikä kunnon syksy ole vielä päässyt alkamaan. Ei sillä, että olisin mitenkään syksy-fani, mutta selkeä vuodenaikojen vaihtelu nyt jotenkin kuvaa edes ajan menemistä eteenpäin.

Toiseksi vuosilomaa on yhä käyttämättä useampi viikko. Lomaa on siis odotettavissa. Enää pitäisi päättää mitä ja missä. Jotenkin tuntuu, että normiarjessa pystyy edes semisti tsemppaamaan enemmän, jos on jotain kivoja reissuja odotettavissa.

Kolmanneksi tulee venattua muiden ihmisten päätöksiä. Osa isompia ja osa pienempiä. Kaikki ne kuitenkin tavalla tai toisella viivyttävät asioiden etenemistä. Ja mähän en tosiaan jaksaisi polkea paikallaan, mutta minkäs teet jos asiat on poissa sun käsistä?

Onneksi kuitenkin kohta on perjantai ja vuorossa Helsinki Comedy Festival. Sen tuloa ei voi estää ja siihen on odotettava enää vain kaksi yötä.

Muotia Korjaamolla

2009-09-06T09:09:00.005+02:00

Lauantaina tuli tsekattua tulevan syksyn muotitarjonta Glorian Fashion Show:ssa Korjaamolla. Valitettavasti kuumaa ei ollut muuta kuin lämpötila, joka lähenteli huonosti lämmenneen saunan lukemia. Lavalla suunnatut lamput paistoivat sen verran voimakkaasti, että yleisön lisäksi siitä kärsivät myös mallit. Ei tosin niinkään hikiläiskien muodossa vaan valo oli niin kova, että ne tekivät malleistakin lähes tavallisia tallaajia. Kaikki pienimmätkin virheet ja näpyt loistivat kirkkaina.

Mitä taas varsinaiseen muotiin tulee niin lavalla ei näkynyt mitään uutta. Varsinkin kun omissa jaloissa olevat kengät kopsuttelivat runwaylla useampaankin otteeseen niin kaikki oli tavallaan jo nähty. Propsit tulee kuitenkin Safilon sisääntulosta ja balettitanssioiden käytöstä. Kerrankin jotain erilaista ja viihdyttävää.

Näytöksen jälkeen ilmaiset skumpat ja buffa jäivät korkkaamatta. Liian pitkä jono ja liian kova nälkä on aina yhtä huono yhdistelmä. Onneksi lahjakassit olivat tarjolla myös aikaisin poistuville.

Kesän päätös

2009-08-30T18:26:00.003+02:00

Kesän päätös saatiin mukavasti pakettiin, kun katusählyfinaalit pelattiin lauantaina Kampissa. Illan setuppi oli pitkälti suunniteltu etukäteen ja pelien jälkeen olikin suunta perheasumisen ydinalueelle Pakilaan. Kamaa oli taksissa ihan pirusti ja kuski taisi epäillä, että otimme talteen myös hänen reppunsa takakontista koska ilmeisesti nousi tarkistamaan tilanteen kun me poistuimme sisälle. Mikä luotto!

Kesäillat alkavat olla lopuillaan, joten oli mukavaa istuskella ulkosalla ja grillata. Tai siis istua syömässä muiden tekemää ruokaa. Allekirjoittanut pääsi lappamaan ruokaa suuhun kilotolkulla - mikä paratiisi. Vielä loppuillastakin haaveilin (ähkyssä) siitä kermaviilifetakastikkeesta ja kanasta. Olisi pitänyt ilmeisesti pakata loput mukaan.

Suuri osa porukasta jäi niille sijoilleen, kun blondikaksikko lähti hakemaan meininkiä citystä. Ja löytyihän sitä! Välimerta valloittanut sisareni oli myös palannut maisemiin ja kaikki katastrofin ainekset olivat ilmassa. Ja tietenkin myös pöydällä, mistä alkoholiannokset olivat vapaasti kaadettavissa. Eipä siitä sitten sen enempää. Vahinkoja ei onneksi sattunut ja kotiinkin päästiin. Sunnuntaista ei ole paljoa kerrottavaa.

Minkin seikkailut saarella

2009-08-25T14:05:00.009+02:00

En tosiaankaan vielä viime perjantaiaamuna tiennyt, mitä viikonloppu tuo tullessaan. Näköjään elämä heittelee yllytyshullua aina välillä sinne sun tänne, mutta mikäs siinä jos kokemukset ovat hienoja. Tällä kertaa päädyttiin kalastus- ja lifestyle-ohjelman tekoon Ahvenanmaalle?! (jäämme odottelemaan sponsorikiitosta PAF:lta)

Minähän en tosiaan koskaan ole edes virveliä käyttänyt , joten asetelma kalastuskisaan lähdettäessä oli hyvinkin mielenkiintoinen (lue: haastava). Varsinkin kun taivaalta tuli vettä ihan reippaasti, eikä niitä kumisaappaita tullut mukaan. Huolimatta siitä, että sormet näyttivät rusinoilta kolmen tunnin märkäsession jälkeen niin fiilis oli kaikin puolin hyvä. Nyt ainakin tiedetään mikä on haspeli, mitä tarkoitttaa jigaaminen ja miksi sininen krokotiili on must.

Haukikin nähtiin todistettavasti parin päivän aikana myös meidän veneessä, mutta pulliksi asti se ei päätynyt. Päivän trendi oli selkeästi catch and release. Ajattelin seuraavaksi ryhtyä järjestämään omaa kalastusreissua kavereilleni - ketä on mukana?

Syömisen ja kalastuksen lisäksi maalasimme akvarelleja paikallisen taiteilijan johdolla sekä ehdimme katsastaa beach volleyn world tour -osakilpailun miesten finaalin. Golfiakin olisi ollut mukava käydä kokeilemassa Ahvenanmaan viheriöillä, mutta tällä reissulla siihen ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Jäipä jotain myös seuraavalle kerralle. Predatorin paluussa voidaan sitten ottaa omat merionget ja kilpakohot mukaan.

Lehdestä lainattua

2009-08-18T07:56:00.002+02:00

"A Man stingy with money is also stingy with love".
Tähän perään voisi heittää pienen visailun lukijoiden kesken - millaisen tyypin suusta ajattelisit moisen lauseen lähtevän?

Itse en allekirjoita tuota, mutta onhan se tietysti aina bonusta että rahaa osaa käyttää jos sitä kerran on. Mitä sillä sitten haudassakaan enää tekee? Mieli tekikin viime viikolla kommentoida, kun lehdessä uutisoitiin miten Teemu Selänne oli ostanut vaimolleen 1500 euron käsilaukun. Vastineeni olisi ollut lyhyt ja ytimekäs: "V***n köyhä..."

Pertti yllättää

2009-08-17T11:54:00.004+02:00

En tiedä, mikä on syy, mutta en ole järin usein kommentoinut tähän foorumiin ostokäyttäytymistäni. Todennäköisesti ostamiseni on liian aktiivista, eikä se omaa mitään tiettyä logiikkaa. Jos kaikkea pitäisi kommentoida, niin eipä tänne muuta tarvisi kirjoittaakaan.

Nyt on kuitenkin käynyt niinkin hassusti, että olen jo pitkään etsinyt valkoista, yksinkertaista kirjekuoren mallista käsilaukkua. Etsintä oli käynnissä ihan ulkomaitakin myöten ilman tulosta. Kunnes sitten tuli paluu arkeen, töihin ja keskustaan pyörimään. Hämmästys oli suuri, kun armoitettu Pertti Palmroth oli asettanut ikkunaansa juuri minun laukkuni.

Olen pitänyt Palmrothin kamoja vanhojen mummojen trendinä mutta nyt jouduin nöyrtymään laukunvajauksen edessä ja vierailemaan Palmrothin kaupassa Pohjois-Espalla ensimmäistä kertaa. Päätöksen kypsyttely vei kuitenkin parisen viikkoa ennen kuin uskalsin oven ripaan tarttua. Ensiaskeleet olivat hyvinkin epävarmat, kunnes näin kirjekuorilaukkuja pilvin pimein eri materiaaleissa ja väreissä. Itse ostaminen olikin tämän jälkeen pelkkä muodollisuus.
Mikä parasta laukut olivat -40% alessa.

Sen verran Palmroth on kuitenkin jäljessä suuren maailman meiningeistä, että nettisivuissa olisi todella paljon kehittämisen varaa. Nytkin nettisivuilta löytyy muutaman kassin kuva ilman mitään lisäinfoa. Jälleenmyyjien lista toki löytyy, mutta eipä sielläkään mitään kuvakavalkadia ole tarjolla.

Skeittaava koira

2009-08-12T17:43:00.003+02:00

Harvemmin on harmittanut niin paljoa kuin maanantai-iltana, ettei ollut kameraa messissä. Kuka oikeasti on nähnyt skeittaavan kultaisen noutajan? Dogi oli aivan uskomaton!

Koirahan ei tosiaan ollut mikään pentu ja kun se juoksi skedepoikien perään, niin pojat lähinnä säikkyivät. Heti kun omistajan ote irtosi laudasta niin koira nappasi sen ja lähti ponkimaan eteenpäin. Kerran nähtiin jopa edestakainen rani rampille! Ja jos nurtsi tuli eteen niin ei kun vaan toinen tyyppi uhriksi ja uusi lauta alle. Vauhti oli oikeasti huikeeta!

Omista yritti epätoivoisena saada koiraansa pysähtymään ja lopulta onnistuikin. Yleisö oli pettynyt, mutta skeittarit taisivat huojentua. Täytyy kyllä todeta, että dogi tarvii ehdottomasti oman skeden!

Barcelonan näkymät

2009-08-11T18:29:00.007+02:00

Loma alkoi lähestyä uhkaavasti loppuaan ja vielä piti jonnekin lähteä hakemaan varmaa lämpöä. Tapoihin kuuluu, että aina kun allekirjoittanut poistuu maasta niin täälläkin alkaa hellekelit. Niin myös kävi viime viikonloppuna, mutta onneksi Barcelonan kelikään ei pettänyt.

Hotelliksi valittiin tällä kertaa Miramar eikä vähintään uima-allasalueen tai upeiden terassinäkymien takia. Allasbaarikin toimi mutkattomasti, eikä huonepalvelussakaan ollut valittamista. Ja olihan siellä tosiaan se kuntosalikin.

Mielenkiintoisin (?) näkymä koettiin kuitenkin matkalla kukkulalta alas kohti Ramblaa. Vastaan tuli +50v miekkonen uimahousuissaan - tai niinhän minä virheellisesti luulin. Ukkohan oli itse asiassa täysin nakkena vehkeet heiluen - tyypille oli ainoastaan tatuoitu speedot päälle!?! Tunnustan - jouduin katsomaan uudelleen. (En kuitenkaan kehdannut ottaa kuvaa.)

Tulihan kaupungissa käytyä hotellialueen ulkopuolellakin. Ehdottomaksi suosikkipaikaksi nousi etanaravintola Los Caracoles. Ravintolan seiniltä voi tiirailla vanhoista valokuvista siellä vierailleita julkkiksia ja niitähän riittää. Ravintola on nimittäin toiminut jo vuodesta 1835. Ravintolassa ruokailleiden kaartiin kuuluu tyyppejä aina Pavarottista Robert De Niroon. Itse jäin pohtimaan, mahdoinko istua samassa pöydässä kuin O.J. Simpson aikanaan.